Suora demokratia vähentäisi poliitikkojen valtaa

Suorassa demokratiassa on kyse siitä, että viime kädessä äänestäjät voivat määrätä lainsäädännöstä yli lakiasäätävien poliitikkojen. Sveitsi on tunnettu suorasta demokratiasta, jonka turvin maa on kukoistanut vuodesta 1848 alkaen.

Sveitsin lainsäädäntö on siis demokraattisen kontrollin alla. Sveitsissä poliitikot hoitavat ainoastaan päivänpolitiikan teon.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloitejärjestelmä ei ole sinänsä suoraa demokratiaa, tai on korkeintaan sen sikiö tai alkio.

Miksi Suomessa useimmat kansanedustajat ja eduskuntapuolueet vastustavat suoraa demokratiaa? Usein on syyksi mainittu se, että äänestäjät voivat äänestää "väärin".

Sveitsissä äänestäjät ovat kuitenkin kasvaneet suoran demokratian vallitessa ja jotain siksi ymmärtävätkin keskimäärin politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Voi sanoa tietenkin, että äänestäjät silti tietävät niistä asioista vähemmän kuin poliitikot. Näin voi olla, mutta onhan äänestäjille silti annettu oikeus äänestää poliitiikkoja valtaan, vaikka ei ole minkäänlaista taetta siitä, että äänestäjien kyvyillä valtaan nostetut poliitikot kykenisivät tekemään järkeviä päätöksiä.

Suomalaisten poliitikkojen tärkein pelko heidän suhteessaan suoraan demokratiaan taitaa olla se, että suora demokratia vähentää poliitikkojen valtaa. Kuka nyt omaa leipäpuutaan sahaisi vapaaehtoisesti, voi luonnollisesti kysyä.

Suora demokratia on muuten Sveitsissä johtanut jännittävään piirteeseen heidän poliittisessa järjestelmässään: Koska on aina vaara, että oppositiossa oleva puolue masinoisi joukoittain kansanäänestysaloitteita, on Sveitsissä ollut ja on edelleen käytössä kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden hallitukset. Sveitsissä riippuu näin asiakysymyksestä, onko jokin puolue kulloinkin "hallituksessa" vaiko "oppositiossa". Minusta tämä on tervettä.

Olen muuten joku vuosi sitten julkaissut sveitsiläisestä järjestelmästä tämän laajemman selostuksen, jos ketään kiinnostaa.

Itse kannattaisin kuitenkin sellaista, että suoraa demokratiaa lievästi rajattaisiin seuraavilla tavoilla:

Jos näyttäisi siltä, että vieras voimakas valta kansanäänestyksen aikana painostaisi voimakkaasti kansalaisia kansanäänestyksen aiheesta, niin silloin kansanäänestystä ei voitaisi pitää.

Jos kansanäänestyksessä olisi vain kaksi ehdotusta vastakkain, niin silloin voittajan tulisi saada 60 % hyväksytyistä äänistä, ennen kuin voittajaehdotus tulisi laiksi. Jos kumpikaan lakiehdotuksista ei saisi tällaisissa tapauksessa niin suurta enemmistöä, niin kansanedustajilla olisi asian suhteen vapaat kädet.

Ja perustuslain kohtien voimaansaattamisesta ei minusta tarvitsisi pitää kansanäänestyksiä, koska sellaisen voimaansaattaminen normaalein tavoin eduskunnassa vaatisi jo sen verran voimakasta enemmistöä, että se tekisi jossain määrin kansanäänestyksen turhaksi.