Satuin lukemaan englantilaisen kirjailijan Matt Haigin (s.1975) vuonna 2018 ilmestyneen romaanin Kuinka aika pysäytetään.
Olin kerran aikaisemmin lukenut romaanin, jossa oli vastaavanlainen tarina, että kirjan päähenkilö elää vuosisatoja.
Tämä oli vastaavanlainen. Mutta kuitenkin erilainen. Tarina imi minut mukaansa ihan eri lailla. Osasyy tähän on se, että vaikka romaanissa oli rajuja kohtia, niin siinä ei kuitenkaan ollut erityisen pahasti raakuuksia, ja oli se myös eri hyvin kirjoitettu.
Romaanissa esittää toista pääosaa myös järjestö, joka auttaa ihmisiä, joilla on sama geneettinen erityisen pitkäikäisyyden vaiva. Ihmiset ymmärrettävästi saattavat suhtautua suvaitsemattomasti, jos huomaavat keskuudessaan elävän ihmisen, joka näyttää vuosikymmenien ajan samanikäiseltä. Siksi pitää itsesäilytyksen vuoksi pitää kiinni erityisestä säännöstöstä, jonka avulla oireyhtymästä kärsivät ihmiset kykenevät jatkamaan elämäänsä potentiaalisesti vihamielisessä maailmassa.
Kirjassa hypellään aikatasosta toiseen, välillä vuosisatojen taakse, ja sitten nykyaikaan.
Kuinka aika pysäytetään kertoo päähenkilönsä elämästä, ja siitä, kuinka selätetään kohtalon hirmuiset vaarat, kun on mahdollista elää satojen vuosien ajan. Ja mitä monisatavuotinen elämä aiheuttaa sen kokevalle yksilölle.
Ja olihan kirjan loppukin mielenkiintoinen.
Minulle kirjan tarina opetti myös suhteellisuudentajua.
Monisatavuotinen elämä aiheuttaa ainakin vaikeuksia ihmissuhteisiin:
VastaaPoistaei oikein voi perustaa perhettä, kun kumppani alkaa vuosien mittaan ihmetellä miksei toinen vanhene lainkaan.
Samaa ongelmaa käsitteli J.R.R.Tolkien Arwenin suhteessa Aragorniin:
mennäkö naimisiin miehen kanssa, joka vanhenee ja lopulta kuolee aikaan ja on lopulta vain hautamuistomerkkinsä patsas, kun ehtoisa emäntänsä samaan aikaan pysyy vaan alati nuorehkona neitona.
Niin kyllä.
Poista