maanantai 23. lokakuuta 2023

Liberaalissa yhteiskunnassa tulee voida lyödä uskontoa kuin vierasta sikaa

Uskonnon kritisoiminen on kaiken kritiikin alku, kuten Karl Marx on sanonut.

Jos ihminen haluaa kieltää oman uskontonsa, maailmankatsomuksensa tai pyhien tuntojensa kritisoimisen, niin hän on todennäköisesti heikko ihminen, joka pelkää, että hänen maailmankatsomuksensa ei ole totta. Siksi hän haluaa estää kritiikin jo etukäteen.

Olisi hienoa, jos uskovaiset ja ketkä tahansa ihmiset, joilla on maailmankatsomus, olisivat rohkeita eivätkä pelkäisi kritiikkiä tärkeää oppiaan kohtaan. Uskovaisten ohella myös kommunistit ja natsit olisivat paljon miellyttävämpiä ihmisiä, jos he sallisivat kritiikin maailmankatsomustaan kohtaan.

Itse olen oikeastaan sitä mieltä, että jos ihminen haluaa kieltää kritiikin omia pyhiä arvojaan kohtaan, niin silloin hänen ideologiansa ei ole totta.

Uskonto-nimisessä kulttuurisessa ilmiössä on joka tapauksessa kyse vain ihmisten henkilökohtaisista uskomuksista, joita ei voida osoittaa oikeiksi ja usein ei edes vääriksi. Kukaan ei myöskään opi perustelemaan itselleen omia uskomuksiaan, jos kukaan ei saa kritisoida niitä.

On luonnollista, että uskontojen uskomukset asetetaan samalle viivalle kaikkien muiden uskomusten kanssa.

Islam on tärkeä uskonto, joka oli syntynyt islamilaisen tradition mukaan profeetta Muhammadin toimesta suurin piirtein 600-luvulla jKr. poliittis-uskonnollis-sotilaallisena kiihkouskovaisten liikkeenä, jonka tarkoitus oli maailmanvalloitus joko hyvällä tai sitten pahalla. Islam siis on perinteisesti ollut äärioikeistolainen uskonnollinen liike. (Erään tuoreemman tulkinnan mukaan taas islam syntyi jälkikäteen tarpeesta kehittää ideologinen perustelu arabien valloitussodille, mutta ei siitä tässä nyt sen enempää.)

Tässä voi kuitenkin kysyä, että eikö tuollainen vihassa piehtarointi ole henkisesti raskasta ja ikävää. Viha on niin kuluttava tunne, että sillä on kova hinta.

Vain jokunen viikko sitten Gazan kaistalla valtaa pitävä islamilainen Hamas-järjestö oli näyttänyt Israelin siviileihin kohdistamallaan pogromi-iskulla, että wanha perinteinen islam on edelleen voimissaan. Islam ei ole perinteisesti hyväksynyt pitempää rauhan aikaa suhteessaan ei-muslimeihin. Se on hyväksynyt ainoastaan taktisen aselevon, jonka aikana kerätään voimia pyhän sodan jatkamiseen toisinajattelijoita vastaan.

Hamasin mielestä on hävytöntä, että Israel pitää valtaa alueella, jonka muslimit aikoinaan olivat valloittaneet hyökkäyssodallaan (kristityiltä). Jostain syystä Hamas tuntuu vihaavan juutalaisia enemmän kuin Espanjaa ja Portugalia.

Israel on perustettu juutalaiset-nimisen etnisen ryhmän kansalliseksi kodiksi. Maa sijaitsee sillä alueella, millä muinoin ovat sijainneet juutalaisten kuningaskunnat. Alueella myöskin sijaitsevat juutalaisten pyhimmät paikat. Jerusalem on muuten muslimien uskonnolle vasta kolmanneksi pyhin paikka.

Israel on maallinen valtio, joka ei harjoita uskonnollista sortoa, toisin kuin ne kymmenet maat, joissa islamilainen sharia-lainsäädäntö on voimassa.

Hamasin "urheat" taistelijat murhasivat hyökkäyksensä yhteydessä joukoittain siviilejä, mukaan lukien naiset, lapset, sylivauvat ja vanhukset, raiskasivat naisia, ja ottivat lukuisia panttivankeja, jotka veivät Gazaan.

Kuitenkin sanotaan, että keskiajalla islam oli kristinuskoa suvaitsevaisempi uskonto. Tämä voi hyvin pitää paikkansa, sillä kristityissä maissa vieraista uskonnoista oli niihin aikoihin enemmän tai vähemmän suvaittua lähinnä juutalaisuus, eikä aina sekään.

Islamilaisten hallitsijoiden vallan alla eläneitä toisinajattelijoita varmasti elähdytti se, että he saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti, kunhan se ei ollut monijumalainen. Ateisti ei myöskään saanut mielellään olla. Eikä muslimi saanut jättää islamia vaihtaakseen toiseen ideologiaan. Islamiin on perinteisesti kuulunut kuolemantuomio uskonnon jättäjille sekä profeetta Muhammadin ja islamin pyhän kirjan Koraanin arvostelusta.

Islamilaisilla hallitsijoilla oli käytössään kätevä keino saada ajan kuluessa vähennettyä ei-muslimien määrää. Se oli näille langetettu raskas henkivero, joka lisäsi hallitsijoiden verotuloja aluksi suuresti. Lisäksi ei-muslimi saattoi joutua kokemaan erilaisia loukkauksia hallitsevien yli-ihmisten taholta, koska he olivat islamilaisessa katsannossa ali-ihmisiä. Muslimien pyhimpiä tuntoja taas ei saanut loukata ollenkaan. Raskaasta henkiverosta pääsi eroon yksinkertaisesti kääntymällä muslimiksi.

Islamilaisen henkiveron kantaminen väheni tuntuvasti maailmassa silloin, kun länsi valloitti maailman.

Minusta kuitenkin tuntuu, että kristinuskoisissa maissa olisi pitänyt ottaa käyttöön keskiajalla samanlainen järjestelmä. Eli ei-kristityt olisivat joutuneet maksamaan raskasta henkiveroa hallitsijalle. Se olisi ollut suvaitsevainen järjestelmä.

Monesta voi joka tapauksessa tuntua oudolta sellainen, että on olemassa myös islamin aggressiivisimpia piirteitä kannattamattomia ihmisiä, jotka kuitenkin identifioituvat muslimeiksi. Osa näistä voi esiintyä muslimeina, jotta eivät saa muslimien pyhää sotaa päälleen, mutta ilmeisesti osa heistä kuitenkin aidosti uskoo olevansa muslimeita ideologisessa mielessä.

Tämä on yhtä kummallista kuin kristityt homoseksuaalit. Tai muslimihomoseksuaalit. Mutta en minä valita.

Pyhän sodan ideologian ohella pahinta islamissa lienee se osa sen poliittista ideologiaa, joka ilmenee sharia-laissa. Se on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Mutta onhan niitä muitakin ihmisoikeuskäsityksiä. Natseillakin on ollut omansa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän tulee arvostaa ja tukea sellaisia muslimeita, jotka vastustavat uskontonsa poliittiseksi tekemistä. Sillä mikä minä olen sellaista uskonnollisuutta kategorisesti vastustamaan.

Tekisi hyvän vaikutuksen ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailman osaan, jos ne noin 99 % muslimeista, jotka kuuluvat perinteisiin "pyhää" väkivaltaa kannattaneisiin islamin suuntauksiin, sanoutuisivat irti perinteisestä pyhän sodan ideologiastaan.

On muuten jo valmiiksi olemassa noin yhden prosentin vähemmistöä islamin piirissä edustavat ahmadilaiset, jotka ilmeisesti uskovat, että islamin perustajaksi muslimien uskoma profeetta Muhammad ei suinkaan ollut tarkoittanut toisinajattelijoita vastaan tarkoitettua pyhää sotaa yleiseksi periaatteeksi, vaan se oli tarkoitettu silloisten välittömien ongelmien ratkaisuun. Väkivaltaa sekin toki oli, muttei sentään niin synkkä asia kuin periaate yleisestä pyhästä sodasta.

Toisaalta tarvitseeko ihmiskasvoisemman islamin kannattajien keksiä pyörää kokonaan uudelleen? Onhan olemassa alun perin vuonna 1863 syntynyt bahai-uskonto, jonka tausta on mutkan kautta islamilaisuudessa. Bahailaiset kannattavat nykyään monia modernin ihmisen kannattamia ennakkoluuloja kuten sukupuolten tasa-arvoa ja rasismin ja syrjimisen vastustamisen tärkeyttä. Islamilaisissa maissa bahailaisuus on ollut ja on edelleen laajalti vainottu uskonto, koska bahailaisuus eroaa suuresti standardi-islamista.

Minun mielestäni kaikki poliittinen uskonnollisuus tulee kieltää. Tarkoitan sellaista uskonnollisuutta, joka kannattaa jonkinlaista uskonnollista yhteiskuntajärjestelmää ja myös sellaistakin, joka kannattaa pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan.

Tämä pätee myös länsimaiden perinteiseen uskontoon kristinuskoon.

Islamissa on suhteellisen helppoa johtaa aggressiivinen suhtautuminen sen pyhästä perinteestä. Kristinuskon kohdalla on jossain määrin toisin.

Uuden testamentin kannattaman uskonnon luonne on suhteellisen rauhanomainen, joskaan ei ehdottoman pasifistinen. Uudessa testamentissa irrottaudutaan myös juutalaisesta Mooseksen laista, varsinkin sen rituaalista puhtautta ja yksilön oikeaa käyttäytymistä ja toimintaa koskevista kohdista.

Ensimmäisten 300 vuotensa aikana kristityt eivät pahemmin vainonneet toisinajattelijoita. Tämä tosin johtuu osaltaan siitä, että ennen 300-luku kristityillä oli vain kovin rajatusti poliittista valtaa käsissään.

Vaikka kristinuskon pyhästä perinteestä on melkein mahdotonta millään johdonmukaisella tavalla johtaa uskonnollista lainsäädäntöä, sitä on kuitenkin yritetty ja tehty. Viimeisten lähes 2000 kristinuskon vuoden aikana kristityt ovat itse asiassa panneet toimeen runsaasti uskonnollista sortoa sisältävää lainsäädäntöä ja käytäntöä, mukaan lukien pakkokäännyttäminen.

Ajatus Vanhan testamentin siunaamista nk. pyhistä kansanmurhista myös elää edelleen joissakin kristillisissä piireissä.

Täytyy sanoa, että onneksi kristinuskoiset maat ovat sittemmin pitkälti maallistuneet.

Kristinuskon virhe on mielestäni alun perin ollut se, että ei alun perin ollut luotu jonkinlaista pyhien kirjoitusten tulkintaopasta, joka olisi tuonut mukaan jonkinlaisen sisäisen logiikan. Mutta voi tietysti olla, ettei sekään olisi kauheasti auttanut.

Jumalan rakkaus voi tietysti ilmetä erityisillä tavoilla. Tämän Jumalan, joka on todella iso.

Kun tässä kirjoituksessani olen keskittynyt monoteistisehkoihin uskontoihin, niin täytyy mainita myös Jehovan todistajien uskonto, joka on tavallaan mielenkiintoinen. Uskonto on kuin epäpoliittinen ja ei-väkivaltaisehko versio islamista. Tosin sen suhde liikkeeseen kuulumattomiin on epäilevän vihamielinen ja se pyrkii katkaisemaan jäsentensä ystävyyssuhteet näihin. Onneksi se kuitenkin on politiikanteosta irti pysyttelevä uskonnollinen liike eikä harrasta muunlaista kuin henkistä väkivaltaa.

Juutalaisuus ei ole historiansa aikana kunnostautunut hirmutekoihin syyllistymisessä. Tämä johtuu siitä, että juutalaisuus on oikeastaan etninen uskonto. Juutalaisten Jumala ei painosta uskovaisiaan käännyttämään uskonnollisen yhdyskunnan ulkopuolisia ihmisiä uskoonsa. Itse asiassa asia on päinvastoin: juutalaisuuteen kääntyminen on tehty erittäin vaikeaksi.

Jos bahailaisuus on islamilaistaustainen ikään kuin järkevä ja inhimillinen uskonto, niin kristinuskon puolella sitä voi sanoa vastaavan (esim.) kveekarismin. 1600-luvulla Englannissa syntyneen kveekarismin piirissä on kannatettu uskonnollista suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä vastustettu orjuutta jo kauan ennen kuin sellaisesta tuli muotia. Kveekarit kannattavat vahvasti ajatusta "sisäisestä sanasta", joka on ehkä sama asia kuin normikristinuskon Pyhä henki, ja vastustavat kirkollisia muotomenoja mahdollisimman tarkasti. Ennen pitkää kehitys on johtanut siihen, että kaikkia kveekarismin muotoja ei edes periaatteessa voi nimittää kristinuskon muodoiksi, vaikka alun perin uskonsuunta oli syntynyt kristinuskoisessa ympäristössä ja ikään kuin kristilliseltä pohjalta.

Israelilaiselta historiantutkijalta Hararilta oli vuonna 2011 – suomennos julkaistui viisi vuotta myöhemmin – ilmestynyt kirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Julkaisin muuten siitä tässä blogissani esittelyn joitakin kuukausia sitten. Siinä keskityin 70.000 vuotta sitten tapahtuneeseen Homo Sapiens -ihmislajin nk. kognitiiviseen vallankumoukseen, jota Harari käsittelee kirjassaan paljon.

Harari on Sapiensissa muun ohella ilmaissut mielipiteenään, että uskonnon ihmisoikeuksia kunnioittamaton käyttäytyminen riippuu pitkälle kahdesta asiasta, jotka ovat: monoteismi sekä uskonnon luonne lähetysuskontona. Minusta hypoteesi vaikuttaa varsin järkevältä. Buddhalaisuus esim. on tavallaan lähetysuskonto, koska uskonto ei missään määrin ole käännynnäisiltä suljettu, mutta koska sen dogmatiikka ei sisällä Korkeinta Jumalaa, joka käskisi uskovaisia noudattamaan tahtoaan, niin buddhalaisuus ei uskontona ole hirveästi panostanut pakkokäännyttämiseen tai hirmutekoihin. Tärkeä poikkeus tälle lienee japanilainen buddhalaisuus, sillä Japanissa se on perinteisesti kietoutunut yhteen kansallisen uskonnon shintolaisuuden kanssa, ja sitä kautta Japanin buddhalaiset ovat voineet omaksua jopa pyrkimystä raakuuteen.

Julkaisin suurista intialaisista uskonnoista muuten alle vuosi sitten tämän kivan kirjoituksen uusilla nettisivuillani.

Bahailaisuus ja kveekarismi ovat monoteistisiksi uskonnoiksi ihmiskasvoisia ja suhteellisen mukavia, koska niiden perussisältö oli jo syntyessään sellainen. Siksi monoteismi ja lähetysuskonnon luonne eivät ole tehneet näiden uskontojen kannattajista raakoja kusipäitä missään vaiheessa. Poikkeus vahvistaa säännön.

Liberaalissa yhteiskunnassa tulee joka tapauksessa voida lyödä uskontoa kuin uskontoa kuin vierasta sikaa. Liberalismihan on antiklerikaalinen poliittinen ideologia eli se vastustaa pappisvaltaa ja kaiken maailman teokratioita. Tässä suhteessa Suomi ei vielä ole liberaali yhteiskunta. Suomessahan ei lain mukaan saa loukata sellaista, mitä jokin uskonto pitää pyhänä. Tämä siitä huolimatta, että kaikki uskonnot ovat vain ihmisten luomia ideologioita, joita pitäisi saada vapaasti kritisoida ja haukkuakin. Suomi on tässä suhteessa tunkkainen maa, jossa on vaikea hengittää vapaasti. Elämme kuin Itä-Roomassa.

Vaikka kannatan uskonnonvapautta, niin toki olen myös sitä mieltä, että hautarauhan rikkomisen tai jumalanpalveluksen tai temppelitapahtuman häiriköimisen tulee olla jatkossakin kiellettyä.

4 kommenttia:

  1. Islam tarvitsisi uskonpuhdistuksen, mutta se ei valitettavasti ole aivan lähellä näköpiirissä.
    Paremminkin nykyisen tiedon valossa pitäisi sanoa, ettei islamille voi muuta kuin suhtautua siihen kuten natsismiin.

    Natseilla puolestaan oli kristinuskon kanssa kahdenlaista suhtautumista:
    kristinuskoon suhtauduttiin yleensä nuivasti ja erityisesti SS:n piirissä vihamielisesti juutalaisuuden kehitysversiona ja orjamoraalin oppina.
    Puhdas ateismi olisi kuitenkin muistuttanut liikaa bolsevistista vihollista.

    Niinpä kehitettiin "positiivinen kristinusko" (Positive Christentum):
    Vanha Testamentti poistettiin Raamatusta ja Jeesus selitettiin arjalaiseksi uskonsoturiksi, jonka juutalaiset tappoivat;
    näin kristinusko olikin oikeastaan arjalaista.

    Suoraviivaisempi vaihtoehto oli julistautua "jumaluskon" (Gottgläubigheit) tunnustajaksi:
    uskoa yhteen jumaluuteen, joka ei ole tarkemmin määriteltävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitler taisi olla ateisti, mutta kansan melko yleisen kristinuskovaisuuden vuoksi hän joutui tasapainoilemaan. Hitlerin kansallissosialistisen kaverin ja aatetoverin Göringin Luftwaffenkin sotakoneissa oli siivissä ja kyljissä palkkiristi, ja pienempi hakaristi oli sitten sivuperäsimeen laitettuna.

      Poista
    2. Uskonasioiden tullessa julkisesti puheeksi der Adolf ilmoitti olevansa katolilainen, koska oli paavinkirkkoon puolustuskyvyttömänä sylivaavina kastettu eikä ollut siitä koskaan eronnut.

      Ainakin hän oli ilmeisen epäuskonnollinen, samaan tapaan kuin myöhempi kollegansa Saddam:
      hänkin pyllisteli Mekkaan juhlapäivisin, mutta islamistit olivat se varsinainen Vihollinen Numero Yksi.

      Poista
    3. Joo. Saddam Persianlahden sodan edellä muutti Irakin lipun sellaiseksi, että siinä luki jatkossa "Jumala on suurin". Mutta eivät laajat kansanjoukot islamilaisissa maissa kuitenkaan sitten hirveästi tukeneet häntä ja hänen hallintoaan.

      Poista