perjantai 5. huhtikuuta 2019

Tarttuminen Jumalaa palleista

Jos minun pitäisi uskoa Jumalaan, niin mahdollisesti käsittäisin Hänet melko pitkälle ei-uskonnollisesti. Ajattelisin, että Hän ilmenee maailmankaikkeuden ihmeellisessä järjestyksessä ja siihen liittyen elämän mahdollisuutena. Ja jättäisin asian sitten siihen.

Psykologisesti minun olisi järkevintä olla ateisti, eli olla sitä mieltä, että luultavasti Jumalaa ei ole olemassa.

"Hengellisessä maailmankatsomuksessani" on kuitenkin sellainen vinouma, että pidän Kristuksen sovitustyöhön turvautumista psykologisesti mielekkäänä.

Tämä aiheuttaa katsomukseeni tietyn sisäisen jännitteen, jolle en voi mitään.

Lisäksi minä haluaisin sanoa, että elämä ja maailmankaikkeus ovat epäreiluja.

Siihen liittyen minulle tuli jokin aika sitten mieleen sellainen ajatus, että jospa olisikin olemassa kosminen oikeudenmukaisuus. Siinä olisi kyse, ei Jumalasta tai jumalista, vaan valtavan suuresta koneistosta tai koneesta, joka tarkkailisi ihmisten tekoja ja kirjaisi hyvät ja pahat teot ylös.

Tällaisen olemassaoloa lienee vaikea todistaa. Mutta minusta se on hauska ajatus.

2 kommenttia:

  1. Elämä ja maailmankaikkeus on epäreilu, mutta on ne myös reiluja. Joillekin enempi ja joillekin vähempi aineellisesti tai henkisesti. Minusta se on ihan okei. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja onnellisuuden tila kestää ihmisellä vain 10 minuuttia, juuri sen verran että sitä haluaa lisää ja sen saavuttaakseen on ratkasitava taas liuta ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisitpä vasta kirjoittamani aiheeseen liittyvän runon.

      Poista