Miksei kukaan ajattele lapsia!?! Oikeinajattelevat ovat kovin huolissaan nk. vihapuheesta. Termiä ei ole laissa määritelty, ja niin onkin hyvä, sillä se auttaa saamaan vastuuseen sanoistaan ne, joista ei itse pidä.
Mutta kenen tulisi määrittää se, mitä vihapuhe tarkoittaa tai se, ketkä siihen syyllistyvät? Parlamenttienemmistönkö? Tulisiko jokaisen satunnaisen kansanedustajien enemmistön saada määritellä asia? Vai jonkin ylipapiston? Olisiko joku valmis antamaan Uuden vaihtoehdon jäsenille tämän oikeuden? Mutta eiväthän he ole ylipappeja.
Vihapuheen kieltäminen on kuin saudiarabialainen käytäntö vastuullisesta uskonnonvapaudesta. Uskonto on sallittua, mutta jos se on ristiriidassa islamin kanssa, niin joutuu vastuuseen uskonnostaan.
Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että nk. vihapuheen tulee olla sallittua, poislukien yksin sellaiset tärkeät poikkeukset kuin kehottaminen väkivaltaan, kunnianloukkaus, kehottaminen lain rikkomiseen ja tappouhkaukset tms. Vaikka on olemassa myös vähemmän viisasta vihapuhetta, niin sananvapaus on kuten raskaus, eli ei voi olla puoliksi raskaana. Sananvapaus joko on tai sitä ei ole. Sananvapaus ei voi tarkoittaa sitä, että vain sellaiset mielipiteet ja ulostulot sallitaan, joista itse pitää. Eihän käsitettä edes tarvittaisi, jos tämä olisi sen merkitys.
Niin, "vihapuhe" on aikamme taikasana. Sen edeltäjiä olivat Kekkoslovakiassa "fasisti" (eri asia kuin fascismi, kattaen suurin piirtein kaiken muun paitsi taistolaiskommunismin) ja "neuvostovastainen".
VastaaPoistaYhtään edellämainituista ei ole ollut tarpeen ryhtyä tarkemmin määrittelemään, koska sehän olisi vienyt niiltä niiden perimmäisen funktion, eli toimia äärimmäisenä lyömäaseena erimielisiä vastaan. Ja nitähän on riittänyt ja riittää; viimeisimpiä ovat halla-ajholaiset!
Vihapuheen kieltäminen tarkoittaa silti sananvapaudenkin lakkauttamista. Sananvapaushan on kansalaisoikeus lausua mitä tahansa mistä ja kenestä tahansa.
Sananvapauteen liittyy oleellisesti sananvastuu, eli jos sananvapautta käytetään jonkun tahalliseen loukkaamiseen tai vaatimaan kaikkia tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia tapettavaksi viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen, joutuu tästä sananvapauden väärinkäytöstä vastaamaan asiasta nostettuihin syytteisiin, tässä tapauksessa kunnianloukkauksesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Jos kansalaista kielletään sanomasta jotain, on kyseessä sensuuri, jota ei demokraattisessa oikeusvaltiossa voi soveltaa kuin sodan tai muun poikkeustilan aikana.
Ei ainakaan pitäisi voida. Minkähän takia poliittinen, hallinnollinen ja mediaeliittimme sitten haluavat antaa maailmalle kuvan, ettei Suomi olekaan demokraattinen oikeusvaltio, jos kerran vakavissaan ajavat sensuuria?
Koska signaali on heille tärkeämpää kuin se, että mitä siitä seuraa.
Poista