Uhraan neitsyen Baalille!

Olen viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana haukkunut itseäni lukemattomia kertoja paskapääksi, kusipääksi ja idootiksi. Varmaan olen joskus käyttänyt itseeni muitakin haukkumasanoja.

Olen pitkään kannattanut ajatusta, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.

Siihen sekä tuohon puolivuotiseen itseni haukkumiseen liittyen kerronpa nyt yhdestä harrastuksestani. Se on kielet-harrastukseni alaosasto, ja siinä on kyse siitä, että ihastun johonkin kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen, ja sen jälkeen löydän ko. kielestä kuitenkin minua loukkaavia piirteitä. Jotka korjaan omassa versiossani kielestä. Ja myöhemmin ihastun taas toiseen kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen. Voit lukea tämän harrastukseni historiasta enemmän täältä.

Vastoin tapojani julkaisen tämän blogimerkintäni klo 20.00. En jaa tätä Facebookissa, Google Plussassa enkä Diasporassa. En lähetä linkkiä blogimerkintääni sähköpostitse kenellekään. En puhu asiasta kenellekään, ellei joku varta vasten kysy siitä tai mainitse sitä. Ja jo seuraavana aamuna julkaisen pitkän blogimerkinnän jostain toisesta aiheesta. Jotta mahdollisimman moni lukijoistani ja potentiaalisista lukijoistani olisi huomaamatta tätä.

Mutta miksi sitten julkaisen tämän? Lienen ottanut tosissani väitteen, että blogi on oikeastaan nettipäiväkirja.

Minua hävettää niin. Kyseessä kun on suuremmanluokan järjettömyys.

Tasan puoli vuotta sitten 3. helmikuuta 2016 rupesin lukemaan tanskalaisen kielitieteilijän Otto Jespersenin (1860-1943) vuonna 1928 julkaistun kirjan An International Language vuonna 1931 julkaistua suomennosta 'Kansainvälinen kieli'. Kirjassa esitellään Jespersenin aatos siitä, millainen kansainvälisen apukielen tulisi olla. Kielen nimi on novial, joka tulee uutta tarkoittavasta kielen sanasta 'nov' ja kansainvälistä apukieltä tarkoittavan novialinkielisen ilmaisun International Auxiliari Lingue lyhenteestä. Vuonna 1930 Jespersen julkaisi vielä kielen sanakirjan nimellä 'Novial lexike'.

Jespersen perustelee kirjassaan kieleensä valitsemat piirteet mielestäni hyvin.

Olin jo ensimmäisenä päivänä sitä lukiessani myyty. Luin kymmeniä sivuja sitä saman tien.

Novial on kuin esperanto, mutta parempi. Novial on kuin englannin kieli, mutta parempi.

Novial on luonnonmukaisempi kieli kuin esperanto, helpompi kieli kuin interlingua ja sekakielenä parempi kuin germaaninen kieli englanti, jonka sanastosta enemmistö tulee normanniranskasta ja latinasta, mutta kielioppi on puhtaasti germaaninen.

Novial muistuttaa paljon englannin kieltä niissä suhteissa, että sen kielioppi on saanut suuria vaikutteita siitä ja sen sanasto on peräisin ennen kaikkea romaanisista kielistä ja latinasta.

Novialissa sanapaino sijoittuu melko samantapaisesti kuin romaanisissa kielissä, eli tavallisesti sanan viimeistä konsonanttia edeltävälle vokaalille.

Jätän sen tässä huomiotta, että englanti on luonnollinen kieli ja novial keksitty kieli, mutta englannin kieli on novialia huonompi siinä tärkeässä suhteessa, että sen sanasto on täydellinen sekasotku erilaisia ääntämistapoja ja lukemattomia synonyymeja ja puolisynonyymeja ja ilmaisuja. Kun yhteen aikaan olin eräässä koulutuksessa, niin australialainen englannin kielen opettajani sanoi omasta äidinkielestään, että se tulisi laittaa poikki ja pinoon ja kasata järkevämmin uudestaan. Olen samaa mieltä asiasta hänen kanssaan.

Esim. saksa, toinen germaaninen kieli, on englannin kieltä loogisempi ja selkeämpi.

Pidän novialissa myöskin siitä, että substantiivien oletuspääte näyttää oleva -e, mutta silti substantiivi saa päättyä muihinkin vokaaleihin, paitsi ei mielellään -i:hin. Mielestäni se on hyvä innovaatio, että -i on valittu adjektiivien päätteeksi. Sekin on minusta mukavaa, että substantiivien ja pronominien sukupuolisuus merkitään maskuliineille -o:lla ja feminiineille -a:lla. -E:tä käytetään sukupuolisesti neutraalina nk. yhteissuvun päätteenä.

Sekin miellyttää minua suuresti, ettei novialissa ole moniarvoisia konsonantteja, konsonantteja, joiden ääntäminen riippuisi jälkeen tulevasta vokaalista. Pidän kielen äännemaailmasta muutenkin.

Lisäksi pidän kielessä siitä, että siinä pääsanan adjektiivimääritteet sijaitsevat ennen pääsanaa. Vastakkaisen, romaanisten kielten ja latinan määritesanajärjestyksen pystyn täydestä sydämestäni hyväksymään ainoastaan latinan kielessä, koska klassinen latina kuulostaa niin kovin uljaalta.

Olen viimeisten noin viiden kuukauden ajan kirjoittanut novial-suomi -sanakirjaa. Se ei ole vielä ihan valmis, mutta valmistunee jouluksi. Siinä on ollut ihan älytön työ, ja se sisältää jo käsittämättömän määrän sellaisia sanoja, joita suomen kielessä sanotaan sivistyssanoiksi.

Novialissa on ehkä vähän liikaakin kansainvälistä sanastoa, mutta pidän siitä silti.

Silti, kuten hyvä tapa kuuluu minun elämässäni, löysin novialistakin piirteitä, joita en hyväksy. Julkaisen selvityksen siitä myöhemmin.

Novialin kieltä minun on suhteellisen helppo opiskella osaltaan siksi, että siitä on olemassa ainakin jossain määrin laaja kansainvälinen sanasto.

Tulen jossain vaiheessa myöskin julkaisemaan novialinkielisen blogin.

Tästä pääset tarkastelemaan kirjoittamaani suomenkielistä novialin kielioppia. Se perustuu Jespersenin kirjan suomennokseen 'Kansainvälinen kieli' sekä englanninkielisen Wikipedian artikkeliin novialin kielestä. Jespersenin kirjan pääset lukemaan alkukielellä englanniksi täältä.

Novial-suomi -sanakirjani perustuu verkosta löytämääni Novial lexike -julkaisuun, joka lienee melko lailla sama kuin Jespersenin alkuperäinen vuonna 1930 julkaisema sanakirja. Sanastoon näyttää olevan lisätty myös jonkin verran vuotta 1930 tuoreempaa sanastoa. Sen pahin puute on mielestäni se, että paljon käytettyä verbiä "lentää" ei löytynyt siitä. Jouduin tekemään asian vuoksi jonkin verran etsiväntyötä. Lopulta sain selville, että "lentää" on novialiksi "vola". "Haluta, tahtoa" taas on novialiksi muuten "voli".

Kansainvälisiä apukieliä koskeva harrastukseni – pakko tässä puhua kielistä monikossa – on kuin sairastaisi alkoholismia. En ole voinut itselleni mitään. Siksi lupaankin nyt pyhästi, että jos viimeisin apukieliharrastukseni vaihtuu taas uuden apukielen harrastukseksi seuraavien puolen vuoden kuluessa, niin uhraan neitsyen Baalille!

Toivottavasti minun ei tarvitse uhrata neitsyttä Baalille...

PS 11.8.2017: Sanakirjani on sittemmin valmistunut.