Olin aikaisemmin blogissani verrannut itseäni suureen venäläiseen kirjailijaan Leo Tolstoihin ja valittanut sitä, että olen kovin vähän vitaalinen häneen verrattuna.
Sittemmin on kehitystä tapahtunut. Tätä nykyä tunnen olevani jo jossain määrin vitaalinen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Vitaaliveljien kanssa, jotka olivat 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttaneita merirosvoja ja kaappareita.
Sana vitaalinen on latinalaina. Se tulee elämää tarkoittavasta sanasta "vita", jonka jälkeen tulee -al-pääte, joka merkitsee sanan ilmaisemaan asiaan kuuluvaa tai liittyvää. Latinassa sana kokonaisuudessaan kuuluisi "vitalis", mutta -is-loppupääte korvautuu suomen kielessä -inen-päätteellä.
Minulla menee ihan hyvin. Sääli kuitenkin, että yhdestä kaupasta ostamani kaksi T-paitaa osoittautuivat huonolaatuisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti