Siksi kannattaisinkin sellaista maailmaa, jossa kaikilla menisi mukavasti. Edellytys tälle olisi kyllä se, että ihminen toimisi ja ajattelisi aina eettisesti, eli toimisi kuin robotti. Mutta minä kannatan robotti-ihmistä. Kurjuudeton maailma olisi täydellinen!
Evoluutio on se, joka on tuonut kurjuuden maailmaan. Heti siitä hetkestä alkaen, kun kemiallisen evoluution kautta oli syntynyt alkusolu, biologinen evoluutio on jyllännyt ja ylläpitänyt ja levittänyt kurjuutta. Kurjuuden syntyminen johtuu osaltaan siitä, että resursseja ei ole elämän ylläpitoa ja kasvua varten rajoittamattomasti. Siksi eliöt joutuvat kilpailemaan niistä toisiaan vastaan.
Tosin elämä ei nykyisen kaltaisessa maailmankaikkeudessa pitkälle pötkisi, jos ei olisi evoluutiota, joka muokkaa eliöt välttämään tuhoisia asioita ja hakemaan jälkeläisten tuotantoa edistäviä asioita. Siitä syntyy kärsimys. Evoluutio toimii, koska melko yleisesti ottaen yksikään minkään eliön jälkeläinen ei ole yksi yhteen -kopio vanhemmastaan tai vanhemmistaan, ja koska olosuhteet muuttuvat aikaa myöten, mikä luo paineen evoluutiolle.
Mutta minä vastustan siis evoluutiota. Vaikka tässä maailmankaikkeudessa sillä toki silti on paikkansa, jos siis haluamme elämän ylipäätään pärjäävän.
Eräs kirja oli alkanut seuraavalla tavalla:
Tähän mennessä on tapahtunut:Maailman ei pitäisi olla tällainen. Sen pitäisi olla paratiisin kaltainen. Evoluutio on typerä keksintö.
Alussa luotiin maailmankaikkeus. Tämä on herättänyt suurta vihastusta ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.
Koska maailma ei ole paratiisin kaltainen, se saa minun puolestani painua vaikka helvettiin.
Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että ainakin oma maailmankolkkamme saataisiin lopulta järjestykseen poistamalla tavanomainen elämä transbiologian kautta. Transbiologia on mahdollisesti itse keksimäni termi, ja se on transhumanismin rinnakkaiskäsite.
Paratiisin kaltainen, pelkkä kivimöykky? Makuasia.
VastaaPoistaNäin on.
Poista