On helppo esittää, mistä maahanmuuttokriittisyydessä on kyse. Kyse on sellaisen maahanmuuttopolitiikan kannattamisesta, joka tuottaa vähiten vahinkoa maalle ja kansalle. Maahanmuuttokriittiselle aatteelle ovat vieraita monikulturismi sekä käsitys uhrihierarkiasta.
Monikulturismissa on kyse ideologiasta, joka kannattaa julkisen vallan tukea monikulttuurisuudelle. Monikulttuurisuudessa on kyse asiaintilasta, jossa ihmisillä ei ole paljoa yhteistä, ei yhteistä arvomaailmaa, ei yhteistä kulttuuria eikä yhteistä uskontoa. Monikulttuurisuuden vallitessa ihmiset kyräilevät toisiaan. Keskinäinen luottamus yhteiskunnassa on heikko. Yhteiskunnassa vallitsee vähintäänkin matalan intensiteetin sotatila.
Monikulttuurisuuden vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan kulttuuri, jossa on vähimmäissäännöt, joiden mukaan kaikki tai melkein kaikki ihmiset yhteiskunnassa elävät ja toimivat.
Uhrihierarkia on monikulturismiin liittyvä ajatus, että ihmisen oikeudet yhteiskunnassa riippuvat hänen asemastaan uhrihierarkiassa. Tämän ajattelun mukaan naiset ovat korkeammalla uhrihierarkiassa kuin miehet, muslimit korkeammalla kuin kristityt, homoseksuaalit korkeammalla kuin heteroseksuaalit ja tummaihoiset korkeammalla kuin vaaleaihoiset. Rodullisessa suhteessa negridit sijoittuvat uhrihierarkiassa korkeimmalle ja valkoiset matalimmalle. Kaikista korkeimmalle uhrihierarkiassa kuitenkin jostain syystä sijoittuu vaaleaihoista tummempi-ihoisempi heteroseksuaalinen muslimimies. Hän on jostain syystä tässä ideologiassa kaikkivaltias jokeri, jonka oikeudet asetetaan korkeammalle kuin naisten, homoseksuaalien ja juutalaisten. Muslimimiehellä on tämän ideologian mukaan oikeus halutessaan polkea kaikkia muita ihmisiä, ja jos joku siitä valittaa, niin tämä ihminen julistetaan sitten rasistiksi. Rasismi on monikulturismissa paitsi toisen ihmisen ihmisarvon kyseenalaistamista tämän rodun tai etnisen alkuperän perusteella, niin myös kulttuurin ja uskonnon arvostelemista, jos ko. kulttuurin tai uskonnon edustajat sijoittuvat korkealle uhrihierarkiassa.
Monikulturismin mukaan uhrihierarkiassa korkealla olevalla on oikeus omaan kansalliseen, etniseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen identiteettiin, kun taas siinä matalalla olevilla ei samaa oikeutta ole.
Jos joku uhrihierarkiassa korkealla oleva syyllistyy väkivaltarikokseen, se johtuu monikulturismin mukaan siitä, että yhteiskunnan rakenteet ja uhrihierarkiassa matalalla olevat ovat sortaneet häntä. Hänellä itsellään ei ole mitään vastuuta elämästään. Sen sijaan uhrihierarkiassa matalalla olevilla on kaikki vastuu omasta elämästään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Uhrihierarkiassa korkealla oleva sen sijaan nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan. Hän on toteemi ja hänen arvostelemisensa on tabu.
Uhrihierarkia-ajatteluun liittyy biologian evoluutioteorian tosiasiallinen hylkääminen. Ajatus nykyisen biodiversiteetin synnystä evoluution kautta voidaan hyväksyä, mutta kielletään se, että evoluutiolla olisi mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmisen psyyke toimii. Itse kutsun tästä syystä monikulturisteja uuskreationisteiksi.
Älykäs vasemmistolainen kirjailija George Orwell kuvasi totalitarismin todellisuutta fiktiivisessä romaanissaan 'Vuonna
1984.' Orwell keksi sellaiset uudissanat kuin 'ajatuspysähdys',
'kaksoisajattelu' ja 'uuskieli', jotka löytyvät tästä romaanista. Ne
ovat myös tärkeitä asioita monikulturismi-ideologian sisäistäneille.
Monikulturismi on eräänlainen uskonnon korvike. Kun kristinusko on länsimaissa laajalti menettänyt otteensa ihmisistä, niin monen ihmisen kohdalla monikulturismi on täyttänyt kristinuskon jälkeensä jättämän tyhjiön. Ennen Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton romahdusta tämänkaltaisista ihmisistä monet olisivat kannattaneet marxismileninismiä, kommunististen puolueitten totalitarismia kannattavaa ideologiaa.
Maahanmuuttokriittisille ihmisille uskontokriitikot ovatkin luonnollisia liittolaisia. Alkuperäiseen sosialidemokraattiseen aatteeseen uskontokriittisyys kuului luonnollisena osana, mutta nykyajan sosialidemokratiassa uskontokriittisyyttä pidetään rasismina, jos se kohdistuu sen kannalta väärään uskontoon.
Välttämätön edellytys ihmisten vapautumiselle on nykyajan sosialidemokratian kritiikki.
Kaipaisin alkuperäisen sosialidemokratian henkiinherättämistä, tosin ainoastaan sen bernsteinilaisessa muodossa. "Sosialismin lopullinen päämäärä, mitä se lieneekin, ei merkitse mitään. Liike on kaikki." Utopismi on jo niin nähty.
Aave kummittelee Euroopassa – nuivuuden aave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti