Yhtenä aamuna olin onnistunut lämäyttämään kännykästäni torkkuherätyksen pois päältä ja sen jälkeen nukahtanut uudelleen. Näin sitten kamalaa painajaista. Se oli seuraavanlainen:
Olin joidenkin tuttujen kanssa kävelemässä lumisessa metsäkkeessä kohti kauempana sijaitsevaa kapakkaa. Siellä täällä kulki lumeen muodostuneita polkuja. Yhdessä niiden risteyksessä olin jossain määrin varma, että tulisi jatkaa suoraan eteenpäin. Mutta kukaan meistä ei tiennyt varmasti. Päätin kääntyä sitten oikealle, josta tiesin löytäväni kävelytielle.
Kävi ilmi, että kyseinen kapakka oli tätä kautta kulkiessa vielä melko pitkän matkan päässä.
Lähemmäksi kapakkaa päästyäni rupesin sitten miettimään valuuttapuolta, että millä minä maksaisin kapakassa juomiseni. Lompakkoni oli rahasta tyhjä, mutta siellä oli vasta saamani uusi pankkikortti, jota en ollut vielä ottanut käyttöön. Otin tunnusluvun sisältävän lappusen pois lompakosta. Ohi meni joku tyyppi, joka ainakin melkein oli ilmeen perusteella nähnyt tunnuslukuni. Joka tapauksessa tiesi, että kyseessä oli pankkikorttini tunnusluku.
Yritin opetella ulkoa tunnusluvun. Mutta se oli vaikeaa. Ja asia meni sitten vielä monimutkaisemmaksi. Yllättäen tunnusluku olikin muuttunut nelinumeroisesta kuusinumeroiseksi. Selailin lompakossani olleita papereita. Siellä oli jossain tunnus, jossa oli yli kymmenen merkkiä. Mietin, että tämä on menossa vähän hulluun suuntaan.
Tiesin, että lähellä olisi pankkini konttori. Ajattelin, että voisin mennä pyytämään sieltä uuden kortin tunnuslukuineen. Mutta sitten mieleeni tuli sellainen ajatus, että jos ei minua aivan kädestä pitäen auteta, niin uuden kortin tunnuslukuineen saaminen ei auttaisi minua ollenkaan.
Kun näytti siltä, että kapakkareissu nyt peruuntuu osaltani, mieleeni tuli, että pitäisi käydä kaupassa. Oli lauantai, ja tiesin, että ko. paikassa kannattaisi käydä ostoksilla, sillä oli jokin juhlapäivä, minkä vuoksi kaupat menisivät kiinni aikaisemmin enkä ehtisi käydä kaupassa kotitanhuvilla.
Mutta ei ollut käteistä eikä pankkikorttia, jonka saisin toimimaan.
Päätin sitten mennä suoraan kotiin, vaikka viikonloppuna joutuisi sitten syömään pelkästään hapankorppua. Unessa ei kyllä käynyt ilmi, että miten maanantai sitten olisi lauantaita yhtään viisaampi.
...Mitä tulee valvetilaan, niin olisi muuten kannattanut nousta ylös heti, kun olin tajunnut sohaisseeni torkkuherätyksen pois päältä, tai laittaa päälle uusi herätys esim. kymmenen minuutin päähän, niin olisin säästynyt tältä unelta.
Heräsin lopullisesti hieman liian myöhään, joten en ehtinyt kaikkia aamu-urheilujani hoitaa.
Kun myöhemmin päivällä olin menossa rahannostoautomaatille, jotta pääsisin käymään kaupassa, niin painajaisuneni oli mielessäni vielä sen verran elävänä, että oli vahvasti epämukava tunne mielessäni. Mutta raha tuli automaatista normaalisti, ja pääsin menemään sitten kauppaan.
Mutta ei kestänyt kuin pari päivää, niin postiluukusta kolahti pankin uusi pankkikortti! Tässä voisi höpöttää jotain klassikkopsykiatri C.G. Jungin lanseeraamasta käsitteestä synkronisiteetti, mutta todennäköisesti paras selitys yhteensattumalle on kuitenkin se, että vaikka minä en muistanut vanhan korttini lakkautumisaikaa, niin aivoni kuitenkin muistivat. Muistakaa: me käytämme vain 100 prosenttia aivoistamme, mutta kaikkea emme tosin tietoisesti.
Eilen testasin uutta korttiani, ja se toimi kuten pitikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti