Ylemme oli maanantaina julkaissut oluittenmaisteluharrastusta ja pienpanimoita koskevan uutisartikkelin otsikolla "Onko varmaa, että tämä on olutta?" – Maistatimme pienpanimoiden oluita ummikoilla.
Uutisessa kehutaan: "Oluen maistelun ympärille on kehittynyt Suomessa sivistynyt
maistelukulttuuri ja pienten panimoiden oluet ovat nyt trenditietoisen
oluenjuojan valinta."
Itse en välitä trendeistä, mutta voin kehaista itseäni kertomalla, että aloitin oman oluittenmaisteluharrastukseni jo 1990-luvulla, täsmällisemmin sanottuna vuonna 1994.
Uutisartikkelin yhteyteen kuuluu videonpätkä, jossa kahden maallikkonaisen raati kommentoi neljää eri suomalaisten pienpanimoitten valmistamaa olutta. Bryggeri Sofia Imperial Stoutista siinä sanotaan, että se ei sopisi saunajuomaksi. Itsekin olen sitä mieltä, että tämä olut ei ole parhaimmillaan siinä tarkoituksessa nautittavana.
Stadin panimo on mainittu artikkelissa muodossa Stradin panimo, mutta se lienee kirjoitusvirhe.
Se taas ei ole, kun siinä oli väitetty, että tämän panimon Gasometer Grapefruit IPA -oluen nimessä oleva IPA on lyhennös sanoista imperial pale ale. Oikeasti IPA on lyhennös sanoista India Pale Ale. Asia olikin sitten myöhemmin korjattu artikkeliin.
Ao. videolla sanotaan, että Suomenlinnan panimon valmistama Svartön vehnä sopisi hyvin saunaolueksi. En nyt muista, että olisin juuri tätä olutta maistanut, mutta voin hyvin kuvitella, että pienoisraati on tässä asiassa oikeassa. Mutta se arvelu, että kyseessä olisi "joku jouluolut", menee metsään. Mutta ei kukaan ole seppä syntyessään!
Oma olutharrastukseni alkoi sillä lailla, että vuonna 1994 tutustuin uudestaan entiseen kaveriini, jonka kanssa olin ollut samalla luokalla peruskoulun toisella luokalla kevätlukukauden ajan. Jotenkin vain ajauduimme maistelemaan erilaisia oluita. Siihen aikaan Alkon ja kauppojen valikoimat olivat nykyiseen verrattuna kyllä suppeat. Usein nautimme oluemme metsässä istuen tai samoillen.
Ensimmäisten tärkeiden maisteluoluitten joukossa oli tshekkiläinen tumma lager Velkopopovický, joka itse asiassa oli ja on edelleenkin ainoastaan 3,8-prosenttinen. Muistan niiltä ajoilta myöskin puolalaisen Okocim-portterin ja brittiläisen vai pitäisikö sanoa skotlantilaisen MacEwan's Scotch Ale'in. Nämä kaksi olivat Alko-vahvuisia ja oikein maittavia. Jäin niitä kaipaamaan, kun niiden tuonti Alkoon loppui jossain vaiheessa. Jälkimmäiseen oli tosin osittain mennyt siinä vaiheessa mennyt maku, kun olivat menneet muuttamaan pullon muotoa. Epäilin silloin, että oluen reseptikin olisi muuttunut, mutta tunne saattoi perustua ainoastaan mielikuviin.
Niin, ja toki niihin aikoihin oli olemassa vanha kunnon Koffin portteri, jota vieläkin valmistetaan. Se on mielestäni maailman miehekkäin olut. Sääli, ettei sitä saa enää Salilla, vaikka tosin en ollut sitä tilannut läheskään joka kerran ravintolassa olut-tarkoituksessa käydessäni. Ja vaikka olisin, niin ei yhtä olutta varata ravintolaan vain yhtä asiakasta varten, ellei tämä käy siellä joka päivä sitä nauttimassa.
Tumma Velkopopovicky ja Koffin portteri muuten sopivat sekoitettavaksi hyvin yhteen, vaikka ne ovat täysin erityyppisiä oluita.
Tuo mainitsemani kaverini sitten ikävä kyllä kuoli muutaman vuoden päästä, mutta jatkoin olutharrastustani. Samoin ahkeraa PC-tietokoneen käyttöäni, jossa harrastuksessa hän oli auttanut minut alkuun, koska hän oli ollut jo vanhastaan tietokonenörtti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti