tiistai 19. heinäkuuta 2016

Einsteinin Jumala

Albert Einstein (1879-1955) oli saksanjuutalainen fyysikko, joka kehitti erityisen (1905) ja yleisen (1915) suhteellisuusteorian. Yleinen suhteellisuusteoria eroaa erityisestä siinä, että se sisältää myös painovoiman. Kummankin mukaan aika ja avaruus ovat molemmat suhteellisia, eivät absoluuttisia niin kuin Isaac Newton (1643-1727), suuri englantilainen fyysikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja unitaariteologi, oli aiemmin esittänyt. Teorioitten mukaan valonnopeus tyhjiössä kuitenkin on vakio, riippumatta havaitsijasta ja valonlähteen nopeudesta. 1930-luvulla Einstein muutti Yhdysvaltoihin, mikä varmaankin oli järkevää sen sijaan että hän olisi elänyt kansallissosialistisessa Saksassa.

Useat kristityt ovat painottaneet Einsteinin loistavuutta. Että tämä oli paitsi nerokas tiedemies, niin myös Jumalaan syvästi uskova uskovainen. Ja kun Einstein oli etnis-uskonnolliselta syntyperältään juutalainen, niin tämän piti luonnollisesti merkitä sitä, että Einsteinilla oli syvä ja lämmin usko Jumalaan. Varsinkin kansallissosialistien suorittaman juutalaisten kansanmurhan holokaustin jälkeen, jolloin tietyissä ei-juutalaisissa piireissä ruvettiin painottamaan juutalaiskansan erityislaatuisuutta.

Mies tosiaan käytti paljon uskoon ja Jumalaan perustuvia vertauksia. Tunnetuin niistä on "Jumala ei heitä noppaa", joka perustuu siihen, että Einsteinilla oli suuria vaikeuksia hyväksyä 1920-luvulla syntynyttä kvanttimekaniikkaa eli kvanttifysiikkaa, jonka mukaan fysiikan syy ja seuraus -suhde eli kausaliteetti näyttää muuttuvan luonteeltaan tilastolliseksi. Tähän teoriaan liittyy myös sellainen asia kuin aaltohiukkasdualismi, jossa on kysymys siitä, että kohteilla, joita on totuttu pitämään hiukkasina (elektronit, neutronit jne.) voidaan tavata aalloille tyypillistä käyttäytymistä. Eli että toisaalta hiukkaset ovat hiukkasia, toisaalta aaltoja. Siihen liittyy myös sellainen asia kuin Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jossa on kysymys siitä, että hiukkasen sijaintia ja liikemäärää (tai nopeutta, jos asian haluaa sanoa yksinkertaisemmin) ei voi samanaikaisesti määrittää miten tarkasti tahansa. Jos toinen tunnetaan tarkasti niin toista ei voi tuntea tarkasti.

Kvanttimekaniikka soti Einsteinin fysiikan ihannetta vastaan, joten hän taisteli sitä vastaan vääränä tulkintana pitkään. Ja hänen arvovaltansa edisti tällaista ajattelua laajemminkin. Mutta ennen pitkää kävi varsin selväksi, että niin nerokas kuin Einstein oli ollutkin, hän oli ollut tässä asiassa väärässä.

Mitä taas tulee Albert Einsteinin jumalakuvaan, niin ainakaan tieteellisen työnsä kautena hän ei uskonut persoonalliseen Jumalaan, sellaiseen Jumalaan joka vaikuttaisi maailmaan ja olisi kiinnostunut luotujensa kohtaloista ja palkitsisi ja rankaisisi näitä. Kun häntä usein nimitetään uskonnolliseksi, niin kyseessä oli Einsteinin "kosmisen uskonnollisuuden tunne", joka on melko lailla erilainen asia kuin se, mitä tavallisessa kielenkäytössä nimitetään uskonnollisuudeksi.

Einsteinille Jumala oli ennen kaikkea vertauskuva ja retorinen tehokeino. Jos hän jonkinlaiseen Jumalaan uskoi, niin tämä oli miehelle epädogmaattisen uskon ja kunnioituksen kohde ja merkitsi oikeastaan samaa kuin maailmankaikkeus ja sitä vallitsevat lait. Hänen Jumalansa oli panteismin tai deismin Jumala.

Einstein saattoi puhua Jumalasta ja uskonnosta kunnioittavaan sävyyn. Mutta uskovainen hän ei ollut.

Aiheeseen liittyen voit myös halutessasi käydä lukemassa Areiopagi-sivustolla julkaistun Matthew Stanleyn vieraskirjoituksen Albert Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan.

...
PS:

Tälle merkinnälle on jatkoa.

Tämä merkintä on jatkoa edelliselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti