Heinäkuun alkupuolen mökkireissu

Viime viikon torstaina jouduin tai pääsin hoitamaan kolmevuotiasta vanhemman pikkuveljeni tytärtä, koska veljelläni oli työkeikka ja hänen vaimonsa ja tytärpuolensa olivat Saksassa tutustumassa luterilaisuuden perustajan uskonpuhdistaja Martti Lutherin jalanjälkiin. Homma kesti kuuden ja puolen tunnin ajan. Se meni yllättävän mukavasti. Viimeisen tunnin ajan vaaveli nukkui vierelläni sohvalla samalla kun minä katsoin telkkaria. Puoli yhden maissa yöllä veljeni palasi kotiinsa.

Sain lainata veljeni autoa, jolla ajoin kotiini. Taisi olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun ajoin autoa. Siitä ja yöllisestä pimeydestä minulle tuli mieleen se, että pitäisi tilata aika silmälääkäriin.

Seuraavana päivänä ennen keskipäivää palautin auton. Eräs toimittajakollegani heitti minut takaisin kotitanhuville.

Veljeni kanssa oli ollut puhetta, että lähtisin heidän kanssaan mökille kahden päivän ajaksi perjantaina. Asiasta oli soudettu ja huovattu, koska säätilan hyvyydestä oli epävarmuutta. Kun olin perjantaina vielä matkalla takaisin kotikaupunginosaani, veljeni soitti ja ilmoitti olevansa sitä mieltä, että mökkipaikkakunnalla tulee olemaan tarpeeksi hyvät ilmat, joten voimme lähteä. Suostuin lähtemään.

Myöhemmin päivällä sitten lähdimme. Ajoimme ensin kaupungin toiselle puolelle, jonka läheisyydestä veljeni kävi ostamassa itselleen näyttelyesineenä käytetyn kitaran. Sitten jatkoimme matkaa. Lähempänä määränpäätä eli Hämeenlinnassa kävimme paikallisessa Lidlin myymälässä. Ostin sieltä itselleni seitsemän kappaletta 2,8-prosenttisia oluita.

Kun olimme ajaneet mökin pihaan, vaaveli oksensi. En ollut ennen nähnyt hänellä tällaista reaktiota pitkäaikaiseen autoiluun. Veljeni mukaan ottama marjapiirakka oli suoraan vaavelin alapuolella tämän oksentaessa, mutta siihen ei kait osunut mitään.

Vaaveli piristyi kuitenkin nopeasti. Ja vaatteet vaihdettiin.

Olin ostanut Alkon myymälästä viisi kappaletta oluita. Nautin niistä vain kaksi ensimmäisenä iltana.

Vaavelin kanssa potkin palloa. Ja sisällä mökkirakennuksessa leikimme eräänlaista ilmakitaraa ja -kosketinsoitinta kaukosäädinten avulla. Vaaveli lauloi. Ja minä lauloin. Koko repertuaarini koostui joistakin harvoista lauluista. Lauloin sellaisia ikivihreitä kappaleita kuin Arrogant Worms -yhtyeen The Mountie Song ja We Are the Beaver. Ja Kanadan kansallislaulua. Ja Paul Grossin kappaletta Ride Forever. Ja Maamme-laulua. Ja Maa on niin kaunis -kappaletta.

Vaaveli myös edellisvuoden tapaan heitteli kiviä ja välillä myös käpyjä järveen. Hän saattoi joskus antaa minulle yhden kivistä ja kehottaa minua heittämään sen. Keräsin myöskin hänelle kiviä.

Vaaveli myöskin katseli välillä tv-ohjelmia kännykällä tai tabletilla, mutta aina ei internetyhteys toiminut kunnolla.

Jo ensimmäisenä iltana lämmitettiin sauna. Yritin mennä uimaan, mutta minusta vesi oli kylmää. Veljeni kävi uimassa. Hän totesi, että joo, kyllä se oli kylmää. Syytin itseäni pelkuruudesta. Mutta olen mukavuudenhaluinen.

Veljeni laittoi hyviä ruokia. Grillattiin makkaraa ja keitettiin perunoita. Tuoresalaattiakin oli. Vaavelille veljeni grillasi maissintähkiä, jotka ovat hänen suurta herkkuaan.

Nukuin perjantain ja lauantain välisen yön melko hyvin. Tein sen aitassa, jossa on kaksi kerrossänkyä. Veljeni ja vaaveli nukkuivat päärakennuksessa. Aitassa oli melkein kuin olisi nukkunut luonnon helmassa.

Kun lauantaina nautittiin aamupalaa, niin tunsin oikeassa kädessäni T-paidan hihan luona jotain lämmintä. Jätin tuntemuksen omaan arvoonsa. Ajattelin, että sen täytyy olla tuntoharha. Tunne vaihtui sitten viileydeksi. Vilkaisin hihaani, ja sen takapuolella näkyi ruskea läikkä. Ihmettelin, että miten olen saanut kahvia ujutettua siihen. Jonkin ajan päästä varmuuden vuoksi vielä tarkistin kainalon ja sen lähialueen, että onko siellä kenties ollut paise, joka olisi juuri äsken puhjennut. Mitään jälkeä paiseesta ei löytynyt.

Ja sitä paitsi ei minulla koskaan ole paiseita. Karl Marxilla sen sijaan oli. Hän jopa lausui aikoinaan, että kapitalistit saavat jonain päivänä maksaa hänen jokaisesta paiseestaan. Olikohan Marxilla geneettistä taipumusta paiseisiin vai johtuivatko ne psyykkisistä syistä? Voi olla, että kukaan ei tiedä. Edes Marxin hyvin varustettu kotikirjasto ei suojellut häntä paiseilta.

Mutta lauantaina mökillä oli varsin hyvät ilmat.

Hyttysiä oli jonkin verran, muttei kuitenkaan häiritsevän paljon. Tuuli jonkin verran, mikä piti niitä mukavuudenhaluisina huonoina lentäjinä poissa.

Lauantaina sauna lämmitettiin kahteen otteeseen.

Ja lauantain aikana nautin loput kolme Alkon oluistani. Sekä kaksi Lidlin 2,8-prosenttista.

Lisäksi lauantain jälkeisenä yönä veljeni tarjosi minulle kunnon tujauksen 30-prosenttista kahvikonjakkia. Se oli ihan maittavaa.

Kun olin jo pessyt hampaani, veljeni halusi vielä tarjota em. marjapiirakkaa. Se oli ihan hyvää. Ei maistunut oksennus.

Sunnuntaina oli matalapainetta melko paljon. Myöskin ja varsinkin yöllä. Siksi sain itseni kiskottua varsin myöhään ylös. Se tapahtui vasta puolenpäivän jälkeen. Olin herännyt jo varsin aikaisessa vaiheessa, mutta olin nukahtanut uudestaan.

Heräillessäni kuulin outoja ihmisten ääniä ulkosalta. Pistin vaatteet päälle ja kömmin luolastani ulos. Veljeni kanssa jutteli kaksi miestä, jotka olivat meidän naapureitamme. Nämä olivat tulleet veneellä keskustelemaan sinilevästä. Nimittäin sitä lajia oli ilmaantunut kovan tuulen vuoksi yön ja aamun kuluessa rannallemme. Veljeni kysyi minulta, että tiedänkö mitään levistä ja onko tämä sinilevää. Vastasin, että siltä se näyttää. Kävin päärakennuksessa. Kun palasin takaisin ulos, vieraat tekivät jo lähtöä. Sanoin veljelleni jotain viisasta sinilevästä. En nyt jostain syystä muista mitä.

Mutta joka tapauksessa, sinilevä ei ole levää vaan bakteereja. Siksi sitä onkin parempi kutsua sinibakteereiksi. Elossa ollessaan sinibakteerit ovat vihreitä. Niiden nimi tulee siitä, että kuolleina ne ovat sinisiä.

Sunnuntaina pitikin sitten vahtia sinilevän ei kun sinibakteerien vuoksi, ettei vaaveli mene tallustelemaan veteen eikä vesirajaan. Ohjeistin häntä siitä, mutta silti oli paras vahtia häntä koko ajan. Kerran hän meinasi mennä huuhtelemaan kätensä järven vedellä.

Päivän mittaan tuuli toi sinilevän joukkoon siitepölyä. Rannassa oli muuten Irlannin värit, mutta lipun valkoinen oli korvattu mustahkolla värillä.

Nautin sunnuntaina vielä yhden Lidlin oluista.

Puhuin välillä puhelimessa toimittajakollegani kanssa, joka halusi tuoda minulle ruokajakelun ruokaa, vaikka välttämättä en sellaista tarvitse.

Lopulta lähdimme menemään kotejamme kohti. Olimme olleet mökillä lähes kahden vuorokauden ajan. Itse en paljoa pitempää mökilläoloaikaa kestäkään yhteen putkeen.

Autoradiosta kuulimme, että tietyssä kohtaa Hämeenlinnanväylää olisi tulva. Veljeni päätti siksi ennen Nurmijärveä kääntyä kulkemaan Wanhaa tietä. Tämäkin tie kuitenkin oli tulvan vallassa yhdessä kohtaa. Pysähdyimme siinä kohdin. Meitä vastaan tuli kovahkolla vauhdilla ylämäestä auto, jossa oli kaksi naista, jotka vaikuttivat hämmästyneiltä autonsa käytöksestä, kun se oli osunut veteen. Auto ei onneksi liirannut meitä päin.

Ajoimme sitten hitaasti vesialueen halki.

Kuulimme radiosta myöskin, että Kehä III:lla Hämeenlinnanväylästä länteen on tapahtunut kolari, minkä vuoksi kulkeminen siihen suuntaan on hitaahkoa. Päätimme sitten jatkaa hitaammalla tiellä.

Lopulta pääsin kotiini.