Lopullisista lopullisin näkemykseni sukupuolivähemmistöasiaan

Täytyy sanoa, että tunnen pientä epämukavuutta ajatuksesta, että homoseksuaalien tulisi saada solmia avioliitto tai muu sellainen, joka voitaisiin rinnastaa heteroseksuaalien vastaavaan.

Minusta tuntuu, että toinen puoli tätä epämukavaa tunnetta johtuu siitä, että en halua, että lapsi elää ilman toista biologista vanhempaansa. Minusta lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Ja minun mielestäni lapsen oikeuksien tulee tässä jyrätä aikuisten yksilöitten oikeudet. Tosin tämä on vain minun mielipiteeni asiasta, koska asiaa ei voida todistaa.

Joudun ikävä kyllä tässä toteamaan, että heteroseksuaalit ovat länsimaissa ikävän suuressa määrin ottamassa aina avioeroja (ja avoeroja). Mutta tämä tosiasia ei poista lapsen periaatteellista oikeutta sekä isään että äitiin (vaikka mielipidekysymys). Mutta kai eroavaisuus ennen pitkää tulee ikään kuin välttämättömyyden pakoksi yhteiskunnissa, joissa avioero (sekä avoero) on sallittua.

Minusta on varsin ikävää, että keinohedelmöitykset sallitaan yksinäisille naisille ja sellaisille, jotka elävät seksuaalisessa suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. En kannata myöskään homoseksuaaliparien adoptio-oikeutta. Muuten varmaan kannattaisin, tai ainakin hyväksyisin, mutta en pidä ajatuksesta, että se suoraan johtaa myös ei-heteroseksuaalisessa suhteessa olevien naisten oikeuteen keinohedelmöitykseen.

Sanon suoraan, että en pidä.

Näin tunnustan suoraan äärikonservatiivisuuteni ja konservatiiveista konservatiivisimman poliittisen, yhteiskunnallisen ja henkilöolemukseni. Culpa mea!!

Olen silti sen verran kiltti, etten halua kieltää homoseksuaalisuutta. En edes homoseksuaalista yhdyntää. Tämä johtuu siitä, että en koe tuollaisen haittaavan tosiasiassa ketään. Kyseessä on uhriton rikos. Ja homoseksuaalisuus on ennen kaikkea suhteellisen harmiton anomalia, ei kovin vahvasti perversio.

Nykytiedon mukaan taipumus homoseksuaalisuuteen jossain määrin periytyy. Toisaalta kohdun hormonaaliset tekijät vaikuttavat myöskin paljon asiaan. On pohdittu sitäkin, että miten on ylipäätään mahdollista homoseksuaalisuuden osittainen periytyminen. On käynyt ilmi, että homoseksuaalien heteroseksuaalisilla sukulaisilla jälkeläistentuotto on tavanomaista suurempaa. Joissakin kulttuureissa homoseksuaalit ovat myöskin olleet tukena ja turvana sukulaistensa lapsille.

Minulla ei ole asiassa uskonnollisia ennakkoluuloja. Asiaan liittyy myös luontainen jo lapsuudesta peräisin oleva suvaitsevaisuuteni, joka luultavasti johtuu ennen kaikkea siitä, että olen syvällä sisimmässäni tiennyt, että suurissa pudotuspeleissä minä itse olen myös sellainen ihminen, joka ei ole lähellä ravintoketjun huippua. Ja joka täten häviäisi niissä, joten minun kannattaa kunnioittaa kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka itse eivät aseta itseään ihmistapojen ulkopuolelle.

Minusta on roistomaista pistää ihmisiä vankilaan näiden muiden ihmisten oikeuksia haittaamattoman seksuaalisen suuntautumisen takia, tai tappaa heitä. Kaikkien kukkien tulee antaa kukkia.

Olen ihmetellyt, että mikä on saanut monissa uskonnoissa buddhalaisuutta myöten aikaan sen, että homoseksuaalisuus kerta kaikkiaan kielletään. Totta kai se, että halutaan yhteisössä syntyvän lapsia, on vaikuttava tekijä. On haluttu varmistaa jälkeläistentuotto ja sitä myötä yhteisön jatkuminen tulevaisuudessakin. Toisaalta tässä on jotakin outoa, sillä näyttää siltä, että on voitu vähäsen pelätä sitäkin, että homoseksi olisikin miellyttävämpää kuin heteroseksi. Ehkä homoseksuaalisuuden kielto on kuitenkin alun alkaen tehty varmuuden vuoksi.

Minusta olisi kiva, jos historiallisten uskontojen piirissä tehtäisiin tiliä asiasta, että ehkä on menty aikoinaan (ja jossain määrin nykyäänkin) liian pitkälle suhtautumisessa homoseksuaaleihin.

Homoseksuaaleille tulisi mielestäni tehdä helpoksi perinnön jättäminen haluamalleen homoseksuaalille, siinä määrin kuin se ei loukkaa hänen verisukulaistensa oikeuksia.

Minusta homoseksuaaleille, kuten filosofi Jukka Hankamäelle, sopisi myös yhteiskunnallinen tehtävä, joksi ehdotan kulttuuriperinnön välittämistä nuoremmille. Ja tässä varmaankin kannattaa mainita se, että homoseksuaalisuus on eri asia kuin pedofilia.

Jos homoseksuaaleja olisi maailmassa ja Suomessa enemmän, niin minusta heidät voitaisiin laittaa myöskin yksin vastuuseen maansa aseellisesta puolustamisesta. Mutta koska Suomi on vain viiden ja noin puolen miljoonan asukkaan maa, niin luulen, ettei homoseksuaaleja aivan riittäisi maan puolustamiseksi aseelliselta hyökkäykseltä. Yhdysvalloissa ehkä riittäisi, koska maan asukasluku on yli 300 miljoonaa.

Minusta transseksuaalit ja aseksuaalit voisivat myös olla maansa aseellisia puolustajia.

Tosin lukemattomat heteroseksuaaliset miehet voisivat valittaa syrjinnästä, jos heitä ei päästettäisi asevoimiin, joten taidan sittenkin haudata tämän ajatuksen. Silti hyväksyisin edelleen sukupuolivähemmistöjen edustajat asevoimiin.

Lisäksi haluaisin sanoa, että ihmisoikeudet ja ihmisarvo ovat sosiaalisia konstruktioita, mutta siitä huolimatta tärkeitä. Kuten sukupuoletkin, joita on kaksi. Lue vaikka transseksuaalin henkilön Musta orkidea -blogia, jos et usko.

Ikävä kyllä ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ei voida tieteellisesti todistaa, kun taas sukupuolien olemassaolo voidaan. Seksuaalisesti lisääntyvät lajit ovat jo miljardien vuosien ajan kukoistaneet sen ansiosta, että maailmaan oli kerran ilmaantunut kaksi sukupuolta.

Kaikkein tärkeintä on joka tapauksessa ihmisarvo. Se on myös ihmisoikeuksien perusta. Joita kumpaakaan ei voida todistaa, vaan pelkästään olettaa.

Luonnontieteelliseltä kannalta rakkaus ja raiskaaminen ovat samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Me ihmiset taas teemme itse arvottamiset, joita emme voi todistaa oikeiksi. Mutta onneksi teemme.

Joku voi nyt tässä nalkuttaa, että yhä useammat kirkkokunnatkin hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliittojen solmimiset ja vieläpä kirkkorakennuksissa. Mutta minäpä olenkin nykyään siinä määrin uskonnoton, ettei asialla ole minulle mitään väliä. Njäh, njäh!

Tämä on toivottavasti lopullisista lopullisin näkemykseni sukupuolivähemmistöasiaan. Kiitoksia, että luitte loppuun. Tai hyppäsitte suoraan tälle tai olla olevalle riville.

PS Ja onneksi olkoon Ryppy & Reikä -nettisarjakuvablogille, joka on saavuttanut kunniakkaan yhden vuoden iän. Viel' on Suomi voimissaan!

II PS vielä saman vuorokauden sisällä:

Tein hieman lisäyksiä vielä tekstiin. Uuden version kappaleet 8, 11 ja 12 ovat uusia.