torstai 7. heinäkuuta 2016

46-vuotissyntymäpäiväjuhla oli rattoa, ja kaikki oli hyvää

Tässä yhtenä päivänä täytin 46 vuotta.

Olin pitänyt syntymäpäiväni suhteen pitkälle matalaa profiilia, koska kerran kyse ei ollut pyöreistä vuosista. Kun täytin aikoinaan 40, niin pidin silloin komeat syntymäfestivaalit: yhdet juhlat mummilassa, jossa isommalla sukulaisporukalla nautittiin leipomosta tilaamani suurikokoinen sokerikakku, toiset Salilla ja kolmannet mökillä.

Oli aamupäivä ja kävin kaupassa ostamassa yhdistykseni toimipisteen, joka toimii minulle ikään kuin olohuoneen jatkeena, väelle jäätelöä. Kun saavuin paikan päälle, niin yllättäen väki onnitteli minua ja lauloi minulle syntymäpäivälaulun. Joku oli kielinyt.

Toin keittiön puolelle jäätelöt, mutta minulle sanottiin, että voin viedä jäätelöt kotiini, koska edellisiltana nuorisoryhmän porukka oli leiponut minulle sokerikakun. Jäätelöni pistettiin keittiön pakkaseen odottamaan.

Söin sitten lounaani. Heti sen jälkeen syötiin kakkua, ja minäkin osallistuin. Kakku oli hyvää. Kahvikin.

Valitettavasti jouduin pikaisesti lähtemään toimittajakollegani kanssa Espoon keskustaan lehtipalaveriin. Kuulun erään kerran vuodessa ilmestyvän lehden toimituskuntaan. Joskus aikaisemmin olen myöskin taittanut ko. lehteä.

Reissun aluksi vein jäätelöni kotiini pakastelokeroon.

Lehtipalaverissa meni sitten ihan mukavasti. Taittaja oli tosin vaihtunut, mutta uusi taittaja vaikutti täysin ammattitaitoiselta. Palaverissa sai myös pikkupurtavaa. Niin, ja lisäksi minulle laulettiin syntymäpäiväonnittelu. Tämä tosin johtui siitä, että olin palaverissa kertonut porukalle, että nyt oli syntymäpäiväni.

Olin kutsunut hieman väkeä nauttimaan kanssani oluita tai juomia kämpilleni. Aikataulun kanssa meni vähän viimetinkaan, mutta ehdin palaverista kotiini melkein sopivan ajoissa. Yksi vieraistani oli ehtinyt jo kotitalooni ennen tuloani. Toinen tuli jonkin ajan päästä. Vasta paljon myöhemmin, kun ensimmäinen vieraistani oli jo lähtenyt, paikalle tuli kolmas vieraani. Tämä ilmeisesti tuli vain siksi, että oli Facebookista saanut selville, että nyt oli syntymäpäiväni.

Olin mainostanut tietyille tutuilleni tilaisuutta pelkästään oluitten nauttimistilaisuutena.

Tarjosin kahdelle ensimmäiselle vieraalleni kahvia ja jäätelöä.

Nauttimani oluet, joita oli kolme, olivat hyviä. Toinen vieraistani oli ostanut minulle 20 cl pullollisen 15-vuotiasta skottilaista Dalwhinnie -single malt -viskiä. Maistoimme sitäkin. Se oli ihan hyvää.

Myöhempänä päivänä veljeni toivat minulle oman syntymäpäivälahjansa. Kyseessä oli leuanvetotankohäkkyrä, jota olin heille itse ehdottanut minulle ostettavaksi "vaikka en täytäkään nyt pyöreitä vuosia". Pienempi pikkuveljeni oli kertonut haluavansa itsekin samanlaisen. Sinä päivänä kylään oli jo aikaisemmin tullut käymään ylempänä mainitsemani toimittajakollega. Hänellä oli hoitokoira mukana. Hän sai nyt nähdä myös pienen veljentyttäreni, joka tuli isänsä eli vanhemman pikkuveljeni mukana. Vaaveli oli aluksi kovin unessa, koska hän oli juuri tullut tarhasta. Pikku hiljaa hän piristyi ja sitä mukaa aktivoitui. Olin ostanut hänen takiaan kämpilleni hieman ylimääräisiä syötäviä eli ksylitolikarkkeja, banaanin, jogurtin ja jäätelötuutin. Myöskin tarjosin väelle juotavaa ja keksejä. Toimittajakollegani halusi juoda nk. cappuccinon korvikettani, joka on Van Houtenin Reilun kaupan suklaajuomaa, joka on siis eräänlaista kaakaota, mutta maistuu yllättävän suuressa määrin cappuccinolta. Ripottelin mukaan hieman muskottipähkinärouhetta, joka antaa juomalle hyvän säväyksen.

Pienempi pikkuveljeni kiinnitti makuuhuoneeni oven karmien ylle leuanvetotangon pitimet sekä varmuuden vuoksi kiinnitti usealla ruuvilla yläkarmin kunnolla ja tehokkaasti paikoilleen.

Päiviä myöhemmin, kun oli lähes jokalauantaisen kulttuurielämätapahtuman pitämisen päivä, vieraani ihmettelivät, että pysyykö se tankoni edes siinä paikassaan kovin pitkään. Myöhemmin he huomasivat itse, että hökötyksen rakenteeseen kuuluu sellainen juttu, että se tavallaan ottaa toiselta puolelta oviaukkoa karmeista kiinni, mikä tukee sitä paikalleen.

Viime syksynä oli em. nk. olohuoneen jatkeeni epävirallinen talonmies kuollut. Tämä oli ollut yksi niistä henkilöistä, joiden kanssa olin tavannut tehdä lenkkiä Lammaslammen ympäri. Lammen toisella puolella sijaitsee urheilutelinepaikka, jossa sijaitsevat vatsalihaspenkki ja teline, jossa voi mm. tehdä leuanvetoja. Siellä osa porukastamme oli aina hieman urheillut. Olin itse tehnyt siellä vatsalihasliikkeitä ja osittaisia leuanvetoja. Minulta meni kuitenkin maku siellä urheiluun, kun tämä hyvä tuttuni oli kuollut. Ja sitä myötä meni ennen pitkää myös vähäinen leuanvetokuntoni.

Viimeksi kuluneitten päivien aikana olen urheasti yrittänyt saada sitä takaisin. Tämä on välillä maksanut minulle myöskin kipeitä lihaksia. Mutta aion saada leuanvetokuntoni huomattavasti paremmalle tolalle.

Itsekseni asuessani olen aina tavannut nukkua öisin mahuuhuoneen ovi suljettuna, koska yksinkertaisesti olen pelännyt pimeää ja sitä kautta mörköjä, ja uhan tunne on ollut suurempi silloin, kun pimeän lisäksi on ovi ollut auki, jolloin öttiäisillä on vapaa pääsy makuuhuoneeseen. Kuitenkin, koska kyllästyin ajatukseen, että joutuisin vähän väliä ottamaan leuanvetotangon pois kiinnikkeistään saadakseni oven kiinni ja laittamaan sitä takaisin, minä päätin ruveta nukkumaan makuuhuoneen ovi auki.

Ensimmäisenä yönä koin kovasti kauhun tunnetta, mutta se varmaankin enimmäkseen johtui siitä, että olin syönyt jotain sopimatonta. Nimittäin sen jälkeen olen onnistunut öisin löhöämään punkassani ilman mitään isompaa kauhua, itse asiassa melko rennosti.

Ja näin, 46 vuotta täytettyäni, on pimeän pelko kotona ollessa melko pitkälle voitettu kanta. Olisi ehkä onnistunut jo aikaisemmin...

Lisäksi makuuhuoneen ilmanvaihto on parantunut.

2 kommenttia: