tiistai 26. heinäkuuta 2016

Heinäkuun loppupuolen mökkireissu

Perjantaina jo melko aikaisessa vaiheessa päivää vanhempi pikkuveljeni ja tämän kiinalainen vaimo ja kolmevuotias tytär sekä äidinpuoleinen serkkutyttöni K lähtivät menemään mökillemme. Niin, ja lisäksi minä olin mukana.

Minun puolestani nuorempi pikkuveljeni ja hänen kiinalainen tyttöystävänsä olisivat saaneet myös tulla mukaan, mutta heillä oli varmaankin tälllä kertaa jotain parempaa tekemistä.

Kävimme Riihimäellä paikallisessa ostoskeskuksessa ostamassa ruoka- ja muita tarpeita. Serkkutyttöni K osti omilla rahoillaan timanttipäällysteisiä katkarapuja, mikä tietysti tuli jonkin verran kalliiksi. Tai no, eivät ne olleet timanttipäällysteisiä eivätkä edes katkarapuja, mutta kaikenlaista hänen koriinsa tarttuikin kaupassa. Ja se kaikki tuli melko kalliiksi. Hän tosin maksoi sen kaiken itse. Ja ne oli tarkoitetu yhteiseksi hyväksi. Itse ostin ruokatavaroita yhteiseksi hyväksi ainoastaan 15,4 eurolla. Veljeni perheineen osti vähemmällä rahalla tarpeita kuin K, vaikka ostoksiin kuuluivat myös haalarit vaavelille.

Ko. ostoskeskuksessa olisi sijainnut myöskin Alkon myymälä, mutta olin ostanut jo tarvittavat viisi olutta Myyrmäen Alkosta edellisenä päivänä. Lisäksi mökin jääkaapissa odottivat edellisellä reissulla ostamani neljä saksalaista ykkösolutta, jotka olivat jääneet sillä kerralla juomatta.

Mutta meillä oli sitten ruokaa varsin riittävästi.

Hämeentiellä oli tapahtunut paha auto-onnettomuus. Siinä oli ollut osallisena muistaakseni kahdeksan autoa ja kaksi ihmistä oli kuollut. Viimeiset kuusi kilometriä ennen kymppitielle johtavaa ramppia automme joutui etenemään etanavauhtia. Lyhyen matkan taittamiseen kului tunnin verran.

Siinä jonottaessamme kuulimme radiosta, että myös Hyvinkäällä oli sattunut onnettomuus. Aika paskassa kunnossa oli sitten Vantaan ja Hämeenlinnan välinen moottoritie.

Lopulta pääsimme mökille.

Perjantaina ja lauantaina taivas pysyi melko pilvisenä, mutta vain vähän sateli. Ja oli melko lämmin.

Veljeni vaimo oli paljon metsässä keräämässä marjoja. Välillä veljeni ja kerran myös K olivat mukana hommassa. Silloin kun K:kin oli mukana marjastamassa, minä hoidin vaavelia.

Vaaveli vietti aina välillä aikaansa heittelemällä kiviä järveen, kuten edelliselläkin kerralla ja kuten edellisenä vuonna. K ja minä toimimme avustajina ja keräsimme hänelle kiviä. Ehdotin välillä siirtymistä käpyihin, koska ne usein palaavat itse takaisin rantaan, mutta vaaveli ei hyväksynyt ajatusta.

Vaavelista täytyy kertoa nyt sellainen seikka, että hän on hirveän kohtelias ihmisille. Hänet on mahdollisesti kasvatettu hyvin. Lisäksi hän kannustaa ja kehuu muita ihmisiä aina kun siihen tarjoutuu syy ja tilaisuus.

Sitten kun vaaveli on kasvanut aikuiseksi, hän voi muuttaa halutessaan Kanadaan. Kohteliaisuutensa vuoksi hänellä olisi hyvät saumat kotoutua maahan. Kuten eräässä rakastamassani tv-sarjassa aikoinaan lausuttiin kanadalaisista: "Those Canadians, they are so polite!" ("Nuo kanadalaiset, he ovat niin kohteliaita!")

Ruoka oli hyvää. Veljeni ja hänen vaimonsa valmistivat ruokia ja lisäksi K valmisti salaatteja. Grillattiin makkaraa nuotiolla. Ritilällä käristettiin pihvejä ja eräänlaista juustoa, joka oli valmistumisensa jälkeen melko hyvää. Lisäksi syötiin perunoita. Kerran oli osana ateriaa valkosipulileipiä.

Käytiin saunassakin monta kertaa. Jotkut tosin kävivät vähemmän. Itse lämmitin saunan yhden kerran. Veljeni taisi olla se, joka lämmitti sen muilla kerroilla.

Lauantaina kulttuurielämäntuntijakollegani soitti ja kertoi palanneensa pohjoisen matkaltaan kotiin. Hän oli vanhempiensa kotitanhuvilla keräillyt hilloja eli lakkoja (eri lakka kuin se huume). Ennen kuin hän kertoi olevansa tulossa käymään kämpilläni, en huomannut kertoa hänelle, että olen paraikaa mökillä. En ollut kertonut hänelle meneväni sinne, koska olin odottanut, että hän tulee etelään aikaisintaan seuraavalla viikolla. Kulttuurielämätapahtuma toivottavasti laajennetulla jäsenkunnalla tapahtuu sitten tällä viikolla taas lauantaina, kuten hyvä tapa kuuluu.

Nautin Alkon oluistani kaksi ensimmäisenä iltana ja yhden saksalaisen ykkösoluen. Lauantaina nautin samaten kaksi Alkon oluista ja yhden saksalaisen ykkösoluen. Yömmällä veljeni pyysi minulta nautittavakseen kolmannen eli viimeisen Alkon oluistani, Huvila X-Porterini, koska hän tarvitsi saunanjälkeisjuomaksi jotain maltaista. Suostuin antamaan hänelle puolilitraisesta oluestani kaiken muun paitsi pienen lasillisen, jonka kaadoin itselleni lasiin.

En oikeastaan ollut edes ajatellut nauttivani tätä olutta ennen sunnuntaita, mutta silti vähän kirpaisi. Veljeni kuitenkin kohotti mieltäni korkeuksiin laulamalla Dire Straits -yhtyeen The Man's Too Strong -kappaleen soittaen samalla kitaraa säestykseksi. Dire Straits on ollut lempiyhtyeitäni 80-luvulta alkaen. Mutta veljeni myöskin esitti, välillä kyllä hieman nuotin vierestä laulaen, koska hän ei täysin muistanut säveltä, lempiballadini Ride Forever. Kuulin kappaleen ensimmäisen kerran Wanhoina hyvä aikoina, kun katsoin kanadalaisen 'Chicagon ratsupoliisi' -sarjan (engl. Due South) jakson All the Queens Horses (pelkkä laulukohtaus löytyy tästä). 'Chicagon ratsupoliisi' oli komediallinen draamasarja, jonka pääosassa on kanadalainen ratsupoliisi Benton Fraser, joka oli joutunut lähtemään kotimaastaan sijoitetuksi Chicagon suurlähetystöön yhteystoimihenkilöksi. Sarjassa hän usein ratkoi rikoksia tai muita ongelmia paikallisen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Ray Vecchion kanssa. Fraserilla oli myös Kanadan entisen pääministerin Diefenbakerin mukaan nimetty koira, joka oli oikeastaan susi, mutta joka osasi joka tapauksessa lukea kaikenlaisia karttoja.

Veljeni soitteli joitakin muitakin kappaleita lisäksi. Mutta hän mainitsi arvioidessaan antamaani olutta sen savuisen aromin, jota piti erinomaisena seikkana oluessa saunan jälkeen, ja sen lisäksi oli erittäin hienoa kuulla hänen suustaan se, että hän harkitsee parin hyvälaatuisen oluen hankkimista jatkossa mökkireissuja varten.

Kun kerran lauleskelin Kanada-lauluja, K kysyi minulta, että olenko oikeasti kova Kanadan fani vai onko tämä vain vitsiä. Vastasin hänelle, että molemmat väittämät ovat oikein.

Jostain syystä en nukkunut kumpanakaan yönä hyvin aitassa. Tärkein syy siihen on varmaankin se, että veljeni logistisista syistä nukkui siellä myös, kun mökin päärakennuksessa nukkuivat veljeni vaimo, vaaveli ja K. Otan stressiä laajemmasta väenpaljoudesta paikassa, jossa minun pitää nukkua.

Se pitää vielä kertoa, että vaaveli käytti yhteensä tuntikausia ajastaan siihen, että hän puhalteli tarkoitukseen sopivalla laitteella saippuakuplia. Se oli hänestä mahdottoman hauskaa puuhaa. Välillä hän pyysi minua tai K:ta puhaltelemaan myös. K puhalteli enemmän kuin minä. On erinomaista, että niin alkeellista teknologiaa oleva väline voi saada pienessä lapsessa aikaan niin paljon iloa. Varsinkin kun kyseinen lapsi on diginatiivi, joka on yhden vuoden iästä alkaen käyttänyt iPadia ja älykännyköitä sujuvasti.

K pääsi nyt tutustumaan kunnolla vaaveliin. Hän paljon vietti aikaa tämän kanssa. Minuakin enemmän.

Itsekin juttelin paljon K:n kanssa. Olen päässyt tutustumaan häneen oikeastaan vasta aikuisiällä.

Edellisellä mökkireissulla yksi käyttämistäni t-paidoista oli ollut Somaliopiskelijoiden yhdistyksen paita, jolle veljeni silloin oli ruokapöydässä hymähtänyt. Minulla oli tälläkin reissulla se jonkin aikaa päälläni. K hymähti nyt myös, kun näki sen. Hän myös mainitsi siitä veljeni vaimolle. Minulla oli mukana muitakin paitoja, kuten vasta Varustelekasta ostamani Oikeutta oluille -t-paita.

Tänä vuonna joutsenia ei ole mökillä näkynyt. Viime vuonna näkyi, ja ne olivat jonkinlainen riesa. Voit myös halutessasi käydä Hikipediassa lukemassa kirjoittamani artikkelin Joutsenpuolueesta (artikkelin julkaisuun toimittanut ja kuvat kuvateksteineen lisännyt Tuomo "Squirrel" Hämäläinen).

Mökillä oli tälläkin kertaa ihan kivaa, vaikka olin lauantaina ja sunnuntaina unen vähyyden vuoksi jonkin verran väsynyt. Ja sekin on kivaa, että vaikka en ole siellä humalassa, niin on kivaa.

Sunnuntaina aurinko ensimmäisen kerran pilkisteli kunnolla pilvien välistä. Lisäksi oli kunnolla lämmin ilma. Kaadoin myöskin naamaani jäljelläolevat kaksi saksalaista ykkösoluttani ennen kotiin lähtöä.

Vasta kotiin päästyäni väsymys ja henkinen uupumus valtasivat mieleni.

Veljeni ja tämän vaimo olivat antaneet minulle mukaan kunnon rasiallisen vadelmia. Nautin ne kokonaan myöhäisillalla. Se teki hyvää. Jonkin verran pelkäsin, että vatsani ihmettelisi moista määrää vadelmia, mutta ilmeisesti ne ovat tässä suhteessa minulle turvallisempia kuin mustikat, jotka ovat joskus minulle aiheuttaneet suuressa määrin syötyinä vatsanväänteitä.

En osannut ottaa huomioon sitä, että rasian pohjassa oli kuusi pientä pyöreää ilmareikää, joiden vuoksi tietokonepöydälleni valui marjoja syödessäni jonkin verran mehua.

4 kommenttia: