keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joitakin vaikuttavia unia

Näin joitakin päiviä sitten vaikuttavia unia. Ne olivat seuraavanlaisia:

Oli naisenmuotoinen superpahis. Minä ja muutamat toverini tiesimme, että häntä on erittäin vaikea saada tapetuksi. Mutta meidän piti kohdata hänet. Ja niin me teimme. Pidin kädessäni pitkää miekkaa. Tein havainnon, että pahikseen ei vaikuttanut millään lailla pistäminen tai lyöminen miekalla. Minä sitten lopulta kaikin voimin löin häntä toiselta puolelta vartaloon ja kiskoen vääntelin miekallani toiselle puolelle asti. Näin pahis meni kahtia ja kuoli.

Toisessa unessani oli kanadalaista näyttelijätärtä Hélène Joyta erittäin paljon muistuttava nainen, joka esittää rakastamassani kanadalaisessa tv-sarjassa "Murdochin murhamysteerit" (engl. alkup. Murdoch Mysteries) tohtori Julia Ogdenia. No, minä kosin unessa tätä naista. Hän ei heti vastannut myöntävästi. Sanoin hänelle, että toivoisin hänen vuorokauden sisällä antavan vastauksensa.

Kolmannessa unessani, joka oli oikeastaan unien sarja, tapahtui seuraavanlaisia:

1) Olin saksalainen sotilas Ensimmäisessä maailmansodassa. Kohtasin haavoittuneen vihollissotilaan ja halusin pelastaa hänen henkensä. Vein hänet erääseen rakennukseen ja lähdin hakemaan klinikalta tms. lääkäriä auttamaan. Lääkäri ei meinannut suostua ensin tulemaan, mutta kinuttuani tarpeeksi hän päätti kuitenkin suostua pyyntööni. Lähdin heti katsastamaan vihollissotilaan kuntoa. En nähnyt vielä lääkärin seuraavan perässäni. Mutta ko. rakennus, johon olin miehen jättänyt, olikin nyt jonkinlainen sairaala tai terveyskeskus. Onnistuin kysymään joltakin henkilökunnan jäseneltä, missä mahtaa olla paikalle jättämäni vihollissotilas. Minulle kerrottiin, että mies on lähetetty hoitoon Turkkiin. Seuraavaksi päätin rientää takaisin em. lääkärin luo kertomaan, ettei pelastamani vihollissotilas tarvitsekaan hänen apuaan.

2) Olin jossain tilaisuudessa, jossa ihmiset istuivat pöytien ääressä. Ensimmäisestä maailmansodasta oli jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta minä en ollut vanhentunut yhtään. Tunnistin ihmisten joukosta kauan aikaa sitten pelastamani vihollissotilaan. Kävelin hänen luokseen. Mies ei tunnistanut minua. En viitsinyt hämmentää häntä kertomalla, kuka olin. Halusin kertoa hänelle, mitä silloin vuosikymmeniä sitten Ensimmäisessä maailmansodassa hänelle oli tapahtunut.

3) Minusta oli tullut upseeri, tietenkin Ensimmäisessä maailmansodassa. Minä ja muutamat muut nuoret upseeritoverini puimme upseerinunivormua päälle. Esimiehemme tarkasti meidät. Hän sanoi minulle, että minun kaulukseni on liian kireällä. Kauluksessa meillä oli jonkinlainen ihmeellinen kiristyssysteemi. Löysäsin kaulustani. Seuraavaksi menimme upseerikerholle. Jätimme siellä vastaanottoon päähineemme, minäkin kaikki kolme päähinettäni.

2 kommenttia:

  1. Viímeisestä unesta minua jäi askarruttamaan eräs pikkuasia: Miksi jotkut ihmiset pitävät hattuja? Siis lukuunottamatta pipon käyttöä talvisaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattu kesäkuumalla voi auttaa suojelemaan päätä auringolta. Tosin hatun alla voi silti hikoillakin.

      Itse alun perin ryhdyin muutama vuosi sitten hattuihmiseksi sen vuoksi, että halusin suojella päätäni paarmoilta mökillä ollessa. Mutta muuten kai minulla on kyse omasta tyylistä tms., kun pidän semmoista päässäni ympäri vuoden.

      Poista