Eilen olin päivällä eräässä salaperäisessä paikassa. Kerroin yhdelle kyseisen paikan työntekijöistä Paul Grossin musiikkikappaleen "Ride Forever" olevan lempiballadini. Tämä sitten etsi kännykällään kappaleen, ilmeisesti YouTube'ista, ja pisti sen soimaan. Yleisöä oli paikalla enemmänkin. Kuuntelimme kappaleen alusta loppuun. Sen alettua soida tein kunniaa kanadalaisittain. Ryhtini myös oikeni koko kappaleen soiton ajaksi.
Soiton päätyttyä olin syvästi liikuttunut.
"Ride Forever" -kappaleen sanoista sen verran, että siinä on kertojaminänä vanha mies, joka on elämässään tavannut aikaisemmin harjoittaa paljon ratsastamista hevosella. Mies on nähnyt molemmat maailmansodat ja hänen sekä poikansa että vaimonsa ovat aikaa sitten kuolleet. Ja nyt elämä on vielä menossa vielä enemmän persiilleen.
En ole ikinä ollut mitenkään "hevoshullu", mutta siitä huolimatta tämä kappale vetoaa minuun paljon. Kuulin sen ensimmäisen kerran vuosia sitten, kun seurasin komediallista draamasarjaa "Chicagon ratsupoliisi" (engl. alkup. Due South). Kappale esitettiin sarjan jaksossa "All the Queen's Horses" (Kaikki kuningattaren hevoset). Esittäjä oli sarjassa pääosahenkilöä esittävä Paul Gross.
Kun täytin neljäkymmentä vuotta, minua juhlistettiin kolmilla eri synttärijuhlilla. Ensimmäinen näistä pidettiin mummilassa. Toinen pidettiin ravintola Salilla. Kolmas pidettiin mökillämme. Mökillä illan tultua pienin pikkuveljeni Joonas esitti kitaralla samalla säestäen lempiballadini minulle. Ikävä kyllä ei melodisesti, vaan samalla kovin käheällä lauluäänellään, jota hän käyttää Innocent Virgins -nimisessä kantriheviä esittävässä yhtyeessään. Mutta joka tapauksessa menin laulun loputtua mökin ulkoterassilta nurmikolle ja suutelin ruohoa lippusalossa liehuvan Kanadan lipun alla.
Ja palaamme sitten takaisin tähän päivään. Alaleukani väpättämisen loputtua kävin lähikaupassa ostamassa jäätelöä ja tölkin rasvatonta maitoa. Tämän jälkeen kävelin kotiin minulle epätavallista reittiä. Olen onnellinen lähinnä silloin, kun on synkkä ilma ja sataa. Nyt ei satanut, mutta ilma oli kuitenkin synkkä. Sitä pitää pärjätä sillä mitä on. Mieleeni juontui kotona olemista koskeva englanninkielinen ajatus "I'm home!", joka itse asiassa on suora lainaus "Chicagon ratsupoliisin" eräästä jaksosta. Päässäni alkoi seuraavaksi soida sarjan tunnusmusiikki. Jonkin ajan kuluttua koitti tuulenpuuska, ja hattuni oli vähällä lentää pois päästä. Mieleeni tuli nyt lause kanadalaisen Arrogant Worms -yhtyeen kappaleesta "The Mountie Song", jossa sanotaan "And my stupid hat flies off my head in every parade", suomeksi "ja typerä hattuni lentää pois päästäni joka paraatissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti