blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

tiistai 30. joulukuuta 2014

Ahdistava koira ja jouluaatto vuonna 2014

Olipa kerran koira, josta käytän nimitystä "ihmissyöjäkoira". Olen kirjoittanut hänestä blogiini ennenkin. Hän on pienimmän pikkuveljeni (jatkossa PPV) koira. Oikeasti hän ei syö ihmisiä, mutta hankala ja kriittinen hän osaa olla. Tämä johtuu hänen alun perin huonosta sosiaalistumisestaan viipurilaisessa koirakodissa. Olen kahteen otteeseen hoitanutkin häntä pitemmän aikaa kotonani. Käytän tässä hänestä nimitystä Johnnie-boy. Veljeni on maallikoksi suurin piirtein maailman paras koirankasvattaja, tai on ainakin minuun verrattuna, ja hän on saanut tehtyä Johnnie-boysta niin hyvän koiran kuin mahdollista, uskon.

Oli jouluaatto eli Jeesuksen virallisen syntymäjuhlan aatto. Veljeni olivat hakeneet minut kotoani autolla isomman pikkuveljeni (jatkossa IPV) luokse. Lähdimme autolta kulkemaan IPV:n kotia kohti. Näin kuinka PPV:n kiinalainen tyttöystävä (jatkossa JSC) tuli lenkiltä Johnny-boyn kanssa. Tämä juoksi ohitseni. Pian hän kuitenkin huomasi, kuka minä olen, ja rupesi haukkumaan vihamieliseen sävyyn.

Päästiin sitten IPV:n kotiin. Onneksi jo heti vaatteitten ripustamisen jälkeen Johnnie-boylle laitettiin kuonokoppa. Tämä helpotti jonkin verran oloani. Mutta aluksi hänen takiaan niin verenpaineeni kuin sydämensykkeeni olivat selvästi koholla.

IPV:hen Johnnie-boy jostain syystä suhtautuu minua paljon paremmin. Täytyy sanoa, että harvemmin osaan käyttäytyä täysin luontevasti hänen seurassaan.

Mutta, joka tapauksessa, paikalla olivat myös IPV:n kiinalainen aviovaimo (jatkossa W) ja lähes kaksivuotias tyttärensä (jatkossa L) sekä vanhempi tytärpuoli (jatkossa Q).

Olin tuonut L:lle aikaisemmin lahjaksi Richard Scarryn sanakirjan. Tällä kertaa toin kiinankielisen version siitä. Hyvä tuttuni oli aikoinaan keksinyt, että voisin tilata sellaisen Akateemisen kirjakaupan kautta. Luultavasti ei ole sen syytä, että kirjan saapuminen kesti kuukausikaupalla. Mutta se saapui perille juuri sopivasti, että saatoin antaa sen joululahjaksi L:lle.

En ollut kirjaa paketoinut kotonani. IPV kehotti menemään tekemään sen yläkertaan. Q auttoi minua hommassa, koska edellisinä päivinä hän oli hankkinut lahjojen paketoinnissa rautaisen kokemuksen.

Osa porukastamme minä mukaan lukien nautti lasilliset alkoholipitoista glögiä, jota olin tuonut mukaani kolmen pullollisen verran. Itse asiassa sitä oli kolmea eri lajia.

PPV toi minulle tölkillisen Koffin III:ta, jollaista en tavallisesti suostu nauttimaan. Ei se nyt kovin kauhealta sitten maistunutkaan.

Jossain vaiheessa ryhdyttiin syömään. Ruokaan sisältyi kaikkea mitä nyt suomalaiseen jouluateriaan voi kuulua, ja lisäksi blinejä. Blinit eivät sisältyneet ruokaan Venäjän suuren johtajan Vladimir Putinin kunniaksi vaan ihan muuten vain. Nautin ruokajuomana lasillisen minulle tarjottua chileläistä punaviiniä. Se oli ihan sopivaa ruokajuomaksi, vaikka en viinejä nykyään harrastakaan. En muista viinin merkkiä.

Alkuruoan nautittuamme keskeytimme ruokailun pitääksemme ruokalevon ja jakaaksemme lahjat. W ihmetteli lahjojenjaon yhteydessä sitä, että olin onnistunut tilaamaan lahjakirjani Kiinasta. Sain jopa itsekin lahjoja: sukkia, bokserit ja Fazerin Present-konvehtirasian. Sain myös kaksi kappaletta olutlaseja, jotka muistuttivat minusta koeputkia. Kerroin tämän W:lle ja varmuuden vuoksi englanniksikin ("test tubes"). Tärkeä seikka on myös se, että sain lahjaksi kaiken muun ohella purkillisen W:n valmistamaa chiliä, joka on minusta mainiota.

Olen joululahjojensaajaksi melko iäkäs, jo 44 vuotta. Mutta ilmeisesti asemani sukuhaarani vanhimpana elossaolevana miespuolisena jäsenenä takaa minulle aseman sukuni kiinalaisten jäsenten patriarkkana, mikä takaa lahjojen tulon.

Sitten siirryttiin taas ruokapöytään ja syötiin pääruoka.

Ruoka oli ollut hyvää, ja sitä oli ollut tarpeeksi.

Johnnie-boy muuten makasi jaloissani osan ajasta ruokailun aikana. Ja oli ihan joviaalin näköinen.

Hänellä näkyy olevan ambivalenttinen suhtautuminen minuun. Mietin, voisiko se osaltaan johtua päivittäin nauttimastani lääkekoktailista. Se voisi saada aikaan koiran nenään epäilyttävän ominaishajun. Jos hän miettii, että mitä tuo rikollinen aina tekee mukana kaikissa näissä riennoissa.

Nautittiin myös jälkiruokaa. IPV tarjosi minulle keittimensä avulla samaa kuin itse otti eli kupillisen espressoa.

Veljieni ollessa tupakalla pihalla minä kerroin naispuolisille seurueemme jäsenille, miten minä usein läpytän kämmenelläni ilmaan samaan aikaan kuin syön ruokaa tai nautin olutta. Läpytys auttaa makuhermojeni toimintaa. JSC kysyi minulta sitten, että onko tämä suomalainen vitsi.

Nautin illan aikana vielä pikkaisen alkoholipitoista glögiä ja luultavasti yhden Koffin kolmosenkin.

Olin onnistunut muutamaksi hetkeksi unohtamaan, etteivät PPV, JSC ja Johnnie-boy enää asu Rajatorpassa vaan Olarissa. Lähdin pois joulujuhlista ennen heitä. Jouduin kulkemaan taksilla yksin kotiini.

Kotona odottivat raikas loppuilta sekä jääkaapissa viisi kappaletta kauhean hyviä oluita. Seuraavana päivänä olin melko väsynyt, mutta en kuitenkaan ollut vetänyt perseitä olalle, toisin kuin edellisenä jouluaattona.

Ja lopuksi vielä lisää muuta jouluasiaa:

Kansanedustajani James Hirvisaari (Muutos 2011) oli muuten lähettänyt minulle joulukortin. Hänen viehättävä eduskunta-avustajansa Fija Saarni oli kirjoittanut korttiin väärin etunimeni.

Olin muuten ennen jouluaattoa viettänyt seuraavanlaisia pikkujouluja tms.: Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Hämeenkylän seurakunnassa olin käynyt syömässä jouluaterian. Samaten olin osallistunut yhdistyksen joulujuhlaan Hämeenkylän kartanossa. Vielä olin osallistunut kerholla puurojuhlaan jouluaatonaattona.

Vihaan eniten jouluissa sitä, että ne pistävät viikko-ohjelmani sekaisin, kun ei pääse joka arkipäivä käymään kaupassa eikä pääse kerhollekaan joka päivä. Eivätkä bussit myöskään tällöin kulje aina hyvin. Toiseksi vihaan jouluissa kaupallisuutta. Kolmanneksi vihaan niissä sitä, että pikkulapsille kerrotaan joulupukin olevan todellinen henkilö.

Mutta nyt saa tämä joulusta kirjoittaminen riittää!!!1!1!!

...
PS 31.12.2014: Olin lähes kaksi ja puoli vuotta sitten onnistunut koirakuiskaamisessa Hilma-nimisen koiran tapauksessa. Tapasin hänet nyt menneenä iltana toista kertaa elämässäni. Hilma suhtautui minuun erittäin varauksellisesti. En kuitenkaan pelännyt häntä ollenkaan. Toisin kuin on käynyt Johnnie-boyn kohdalla. Paikassa jossa olin, oli myös vanha tuttu sukulaiskoira, joka rakastaa minua. Lisäksi siellä oli toinen sukulaiskoira, joka suhtautuu minuun varauksellisesti, mutta ei enää nykyään kovin vihamielisesti. Tämän edesmennyt sisar oli tykännyt minusta aikoinaan kovasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti