Viikko sitten lauantaina oli sukulaispojan ristiäisten vuoksi kulttuurielämä jouduttu siirtämään seuraavalle tiistaille. Kun myöhemmin illalla sopivassa laskuhumalassa löhöilin punkassa, minun mieleeni rupesi nousemaan kauhean elävä historiallinen fantasia Spartacukseen liittyen. Mielessäni ovat viime aikoina muutenkin kovasti olleet gladiaattorit.
Tässä päähäni nousseessa tarinassa minä sijoitin itseni kypsään ikään ehtineeksi roomalaiseksi senaattoriksi xxxxx, joka korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta vieroksui orjuutta, koska oli sattunut ryhtymään stoalaisuuden kannattajaksi.
Tarina kuului näin:
Spartacus tovereineen oli siis karannut tovereineen Capuan gladiaattorikoulusta. Tapaus huolestuttaa senaattia, ja minua pyydetään välittämään preetori Claudius Glaberille tieto, että senaatti haluaa hänen käyvän hoitamassa ongelman pois päiviltä. Minua itseäni kapinassa pelottaa se, että jos se laajenee, niin koko minun tähän asti tuntemani maailma romahtaa. Haluaisin orjuuden poistuvan tasavallasta sivistyneemmin keinoin.
Glaber ja minä emme ole olleet mitä parhaimmissa väleissä, mutta onnistun saamaan hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen on lähdettävä hoitamaan homma, vaikka hän onkin iso tekijä preetorina hoitamaan tämän kaltaista pientä kiusaa pois häiritsemästä.
Glaber kokoaa joukot ja lähtee etelään Capuaa kohti. Koska karanneet gladiaattorit ja heihin liittyneet muut elämän raskauttamat eivät katso olevansa tarpeeksi vahvoja kohtaamaan nyt taistelussa Glaberia, he päättävät lähteä etelään. Heidän tiensä vie Vesuviukselle. Glaberin armeija seuraa sitten perässä. Seuraa kuitenkin jotain mielenkiintoista. Spartacuksen joukot ovat tällä välin ehtineet hieman paisua ja entisenä sotilaana mies on myös ehtinyt jo hieman kouluttaa monikansallisesta, monenkirjavasta ja sekalaisesta joukostaan jonkinlaista armeijaa. Spartacuksen juonikkuus ja sotilaallinen nerokkuus sekä hänen armeijansa ydin gladiaattorit, jotka ovat ylivoimaisesti parhaimpia taistelijoita maailmassa, ratkaisevat koitoksen: Glaber menettää lähes koko armeijansa.
Glaber palaa häntä koipiensa välissä Roomaan ja senaattorit eivät ole kovin mielissään. He kuitenkin ymmärtävät nyt todella uhan suuruuden, ja aletaan koota uusia armeijoita lähetettäväksi Spartacusta vastaan.
Glaber nimitetään kuitenkin upseeriksi yhteen koottavista armeijoista. Spartacus jatkaa joukkoineen Italian vapauttamista ja yhä suuremmat joukot orjia ja köyhiä liittyvät häneen.
Mitä siinä sitten tapahtuukin, niin minä joudun jossain vaiheessa jostain syystä Spartacuksen vangiksi. Hänen miehensä hieman mukiloivat minua ja minä pelkään henkeni puolesta. Spartacus kuitenkin säästää henkeni, ja minä yritän käyttäytyä asiallisesti ja liikaa ärsyttämättä. Pääsen välillä kunnolla puheisiinkin Spartacuksen kanssa, ja kerran hän tarjoaa minulle pienen pöydän ääressä huonohkolaatuista viiniä (onko se mustaa, punaista, keltaista tai valkoista viiniä, sitä tarina ei kerro). Pääsen juttelemaan Crixuksenkin kanssa.
Ennen pitkää ihmiset Spartacuksen alaisuudessa alkavat pitää minua melko lailla harmittomana vanhuksena. Minua kuitenkin pidetään jatkuvasti silmällä, etten pääsisi karkaamaan. Alan pikku hiljaa autella porukkaa erinäisissä töissä, mihin minun taitoni vain riittävät. Heitän lopulta purppurareunaisen senaattorintooganikin pois, jotta on helpompi työskennellä. Hukkaan sen sitten jonnekin.
Taistelut kuitenkin jatkuvat. Kerran kohdataan roomalainen armeija, jonka päällystössä on Claudius Glaber. Taistelun jälkeen Spartacus käskee minun etsiä Glaberia. Hän ei ole vangiksi saatujen antautuneiden joukossa, joten rupean kaivelemaan ruumiskasoja. Käytän koko lopun päivää siihen, mutta joudun lopulta ilmoittamaan päällikölle, etten löydä miestä. Kerron mielipiteenäni, että hän on luultavasti kuitenkin kuollut, mutta ruumismäärän ja taistelualueen laajuuden vuoksi etsintä on ollut hyvin haasteellista.
Ennen kuin ruumisröykkiöt alkavat haista todella pahalle, eli seuraavana päivänä, Spartacus käskee joukkojen lähteä taas liikkeelle.
Rooman rikkain mies Marcus Crassus on sitten tällä välin omilla varoillaan varustanut ja kouluttanut hyvänkokoisen armeijan. Crassus ei pidä kiirettä, vaan hän haluaa varmistaa sen, että hänen armeijansa on valmis kohtaamaan hyvin koulitut ja taisteluun halukkaat Spartacuksen taistelijat.
Sitten tapahtuu kuukausien aikana yhtä sun toista. Merirosvot pettävät Spartacuksen, joka oli toivonut saavansa laivata joukkonsa muualle. Spartacus onnistuu huijaamaan Crassusta ja pääsee joukkoineen pois tämän rakentamasta ansasta.
Lopulta koittaa kuitenkin lopullinen välienselvittely. Taistelu tuntuu kestävän ikuisesti, ja tällä kertaa Spartacuksen armeija häviää. Crassus saa mielettömän määrän sotavankeja. Joku hänen upseereistaan tunnistaa minut, ja minut vedetään pois vankirivistöstä. Olen aivan typertynyt. Minut viedään Crassuksen luokse. Sanon hänelle: "Olen xxxxx, olen ollut roomalainen senaattori". Crassus hankkii minulle uuden toogan.
Spartacusta eikä hänen ruumistaan ei ole löydetty. Se kismittää voittajaa.
Crassus haluaisi myydä sotavangit orjiksi, mutta senaatilta tulee määräys teloittaa nämä. Niinpä Capuan ja Rooman välillä kulkevan Via Appian varrelle ristiinnaulataan 6000 Spartacuksen taistelijaa. Se vaatii melko paljon puuta sekä nauloja. Työmiehiä Crassuksella on jo entuudestaan.
Menen juttelemaan yhdelle ristiinnaulatulle taistelijalle. Sitten saan päähänpiston, ja raahaan ristinpuun luokse tikkaat. Haen jostain ruukun viiniä. Annan tälle Spartacuksen taistelijalle viiniä. "Hän on totisesti elävän Jumalan poika!" tokaisen päästyäni alas tikkailta. No ei vaiskaan. Kristuksen syntymään olisi vielä kymmeniä vuosia aikaa.
Sitten koittaa palaaminen Roomaan. Minä matkaan härkävaunuissa. Roomaan päästyäni pukeudun jälleen senaattorin toogaan.
Meillä roomalaisilla oli ollut tapana kehuskella sillä, jos meitä vastaan sotineet olivat pärjänneet hyvin ja olivat alun perin olleet meidän kouluttamiamme. Mutta Spartacuksesta ja hänen orja-armeijastaan me pysyttelimme siitä eteenpäin mahdollisimman vaiti.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti