Muinaisessa Rooman valtakunnassa oli käytössä julma rangaistus nimeltä ristiinnaulitseminen. Siinä oli kyse siitä, että ihminen naulattiin ranteista ja kantapäistä (tms.) ristinpuuhun. Ja tämä puu koostui pystypuusta ja siihen kiinnitetyistä vaakapuusta ja oli nk. T-ristin tai latinalaisen ristin muotoinen. Tuomittu tavattiin ruoskia ennen tuomion täytäntöönpanoa, ja tämä oli tavallaan armelias teko, sillä runsaasti verta vuotanut ja haavoilla oleva teloitettu kuoli nopeammin. Ristiinnaulittu joutuu ponnistelemaan itseään ylöspäin pystyäkseen hengittämään, ja se on tietysti kovin tuskallista. Ristiinnaulitsemisen vaikutuksia on joku tutkinut kokeellisestikin ja tehnyt huomion, että sydämen syke kohoaa huomattavasti ihmisen jouduttua ristille riippumaan. Ristiinnaulittu joutui luonnollisesti tekemään tarpeensa siinä paikalla kaikkien nähden, mikä lisäsi nöyryytystä. Kuoleminen ristillä saattoi kestää pahimmillaan päiviä, mutta yleensä kuolema koitti paljon nopeammin. Jeesus Nasaretilainen, josta suosittu uskonto kristinusko johtuu, kuoli myös suhteellisen nopeasti.
Eräs roomalaisten ristiinnaulitsema heppu oli selvinnyt ristille naulattuna muistaakseni kolme vuorokautta hengissä, ja roomalaiset olivat olleet niin ihmeissään siitä, että päästivät hepun vapaaksi. Tarina ei tietääkseni kerro, että miten mies pärjäsi elämässään päästyään hengissä vapaaksi.
Roomalaiset olivat varanneet ristiinnaulitsemisen orjille ja sellaisille ihmisille yleensä, jotka eivät olleet Rooman kansalaisia. Toki tämän tuomion saaminen vaati johonkin roomalaisten mielestä erityisen törkeään rikokseen syyllistymistä. Kuolemantuomion saaneet Rooman kansalaiset muuten mestattiin kätevästi miekalla.
Nykymaailmassa ristiinnaulitseminen ei taida olla virallinen teloitus- tai kidutustapa missään maassa. Ristiinnaulituksi tulemista vähemmän vaarallisella tavalla taas harrastavat vielä tänäkin päivänä jotkut filippiiniläiset katoliset pääsiäisen aikoihin.
Ja sitten päästään tämän kirjoituksen pihviin. Rasismissa on kysymys joidenkin ihmisten arvottamisesta vähemmän ihmisarvoa omaaviksi näiden rodun tai etnisen syntyperän vuoksi. Nykyään on käytössä toinenkin rasismin määritelmä, jonka mukaan rasismia on lisäksi kulttuurien tai yhteiskuntien epäkohtien arvostelu tai yhteisöjen arvottaminen niiden menestymisen mukaan.
Itse kun olen (yleensä) kuitenkin suhteellisen täysipäinen yksilö, niin kannatan tietysti tuota ensimmäistä rasismin määritelmää. Mutta ihan lukijoideni iloksi esitän seuraavassa kakkosmääritelmää mukailevan esityksen, jonka perusteella minua on "hyvä syy" pitää rasistina:
Minun mielestäni ristiinnaulitseminen on väärin ja minusta sellainen kulttuuri, joka ei sitä hyväksy, on parempi ja arvokkaampi kuin sellainen kulttuuri, joka sen hyväksyy.
Quod erat demonstrandum!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti