Itsenäisyyspäivä ja isänmaallinen soihtukulkuemielenosoitus

"Marski oli maailmankansalainen." Niin olen minäkin. On itsenäisyyspäivä, Herran vuonna 2015.

Illalla pääkaupungissamme Helsingissä Suomen puolesta mieltäosoittava soihtukulkue lähti Töölöntorilta. 612-yhdistys oli järjestänyt mielenilmauksen. Orwellilaisesti nimetty Vapaus pelissä -niminen täysfasistinen aktivistiryhmä oli ilmoittanut interwebissä aikovansa pysäyttää väkivaltaisesti soihtukulkueen. Täysfasistien ylläpito oli kuitenkin esittänyt nettisivuillaan, ettei tarkoituksena ollut kuitenkaan hakea yhteenottoa poliisin tai "äärioikeiston" kanssa, vaan kannustaa ihmisiä toimintaan 612-soihtukulkueen hidastamiseksi ja "äärioikeiston" järjestäytymisen estämiseksi. Poliisi taas halusi estää vastamielenosoittajia käymästä mielenosoituksen kimppuun. Kun mielenosoittaminen on Suomessa laillista puuhaa.

Suomessa saavat paitsi kunnolliset kansalaiset niin myös myös kusipäät osoittaa mieltään, kunhan ovat ensin ajoissa ilmoittaneet asiasta poliisille, jotta tämä osaa varautua, ja osoittavat mieltä rauhanomaisesti. Tätä kutsutaan demokratiaksi.

"Äärioikeisto" on hyvien ihmisten eli haittamaahanmuuton kannattajien laajalti käyttämä blankotermi, jolla he nimittelevät poliittisia vastustajiaan.

Mutta olivathan vastamielenosoittajat sitten kuitenkin tehneet vahingontekoja, muun muassa maalanneet merkkejä seiniin. Niin, ja he olivat myöskin yrittäneet vahingoittaa poliiseja ja soihtukulkueen osanottajia. Ja huudelleet iskulausetta "ei natseja Helsinkiin, ei natseja mihinkään". No, mitäs olivat siellä!

Avoimesti EU- ja maahanmuuttovastainen Yle oli seurannut mielenosoituksia yleisemminkin.

Minulle tuli tässä mieleen sellainen, että jos joku väittää olevansa isänmaallinen, niin hänen tulisi silloin rohjeta pitää vaatteissaan isänmaallisia symboleja kuten Suomen leijonaa, Suomen lippua, suojeluskuntamerkkiä ja Suomen ilmavoimien entistä tunnusta, ja miksei myös nykyistä. Vaikka kyseessä olisi Vihreää liittoa tai Vasemmistoliittoa kannattava ihminen. Eihän näitä symboleita saa jättää rasisteille ja kiihkonationalisteille. Jos tiedostavaa väestönosaa edustavat ihmiset kävisivät sitten näin sonnustautuneitten ihmisten kimppuun, niin se vain alleviivaisi sitä, että siinä(kin) porukassa on aidosti epäisänmaallisia ihmisiä.

Jos ihminen käyttää samoja keinoja kuin natsit, niin hän on silloin kuin natsit. Jos päämäärät ovat puhtaita, niin keinojenkin niiden saavuttamiseksi tulee olla puhtaita.

Perussuomalaisten varakansanedustaja Juha Mäenpää oli kuulemma julkaissut Facebookissa päivityksen, jossa hän kiittää Jumalaa Niinisalon vastaanottokeskukseksi tarkoitetun rakennuksen tulipalosta. Itse sanoisin, että rakennus oli ilmeisesti tyhjä, kun se poltettiin. Muuten kyseessä olisikin ollut murhapoltto tai sen yritys. Joku tietenkin omisti rakennuksen, joten kyseessä oli toisen omaisuuden tuhoaminen, eikä nyt kyseessä ollut mikään pieni omaisuus.

SDP:n varapuheenjohtaja Krista Kiuru on vaatinut Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia tuomitsemaan kirjoituksen.

Mutta se, että kiittää Jumalaa jonkun toisen omaisuuden tuhoamisesta... Niin, onko meillä ylipäätään varmaa tietoa siitä, että Jumala olisi tämän tuhotyön tehnyt? Luulen, että ei. Ja minusta Mäenpää on tässä kyllä syyllistynyt Jumalan pilkkaamiseen, koska hän näköjään samaistaa omat poliittiset mielipiteensä Jumalan mielipiteeseen. Jään odottamaan sitä, että valtionsyyttäjä nostaa syytteen uskonrauhan rikkomisesta.

Jään odottamaan sitäkin, että Krista Kiuru tuomitsee profeetta Muhammadin siitä, että tämä on vaikuttanut Islamilaisen valtion (entinen Isis) laajamittaisten rikosten syntymiseen. Joita ovat ihmisten orjuuttaminen, raiskaaminen, murhaaminen esim. ristiinnaulitsemalla, pakkokäännyttäminen ja islamilaisen perinteisen raskaan erikoisveron kiskominen "vääräuskoisilta".

Mitä taas tulee nykyiseen maahanmuuttajien eli turvapaikanhakijoiden tulvaan, niin on selvää, että Suomen ei tule olla koko maailman sosiaalitoimistona. Suomella ei ole siihen varaa. Ja toiseksi, suuren määrän Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan integroitumiskyvyttömien ja -haluttomien ottaminen vastaan avosylin on rikos Suomen kansaa vastaan. Mutta sitähän monikulttuurin kannattajat juuri haluavat, että olisi paljon sopeutumattomia. Oppivathan naiset ja tytöt pukeutumaan sitten islamilaisemmin!

Viime kädessä meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko rajoitamme erittäin rankasti ja perusteellisesti ihmisten maassaolo-oikeuden saamista, tai sitten luovumme sosiaaliturvasta. Yhdysvalloissa turvapaikkajärjestelmä toimii joten kuten juuri sen vuoksi, että pakolaisstatuksen siellä saaneet eivät saa lyhyen kauden jälkeen enää sosiaaliturvaa. Sopeutumiskyvyttömämmät ja työhaluttomammat turvapaikanhakijat tulevat sitten mm. Suomeen, koska tämä on loisijan paratiisi. Ja huomatkaa, että minä en kannata sosiaaliturvan lopettamista. Siihen suuntaan monikulttuurisuuden kannattajat ovat kuitenkin Suomea ajamassa. He ovat niin oikeistolaisia.

PS Itsenäisyyspäivän mielenosoituksista on keskusteltu ilkeällä ja pahanlaatuisella Hommaforum-keskustelupalstalla.

Terroristinen uskonto

Islam on alusta asti ollut terroristinen uskonto. Tämä johtuu sen perustajasta profeetta Muhammadista.

Kristinusko taas ei ollut alusta alkaen terroristinen uskonto. Terroristiset elementit tulivat siihen mukaan vasta vuosisatoja sen syntymisen jälkeen. Tämä ei ole mikään ihme, sillä kristinuskon keskushenkilö Jeesus Kristus ei edes antanut oppilaidensa puolustaa itseään aseellisesti, kun häntä tultiin pidättämään.

Jeesuksen henkilön takia terrorismi ei ole kuitenkaan myöhemminkään ollut sisäänkirjoitettua kristinuskoon. Kristinuskosta on moneksi.

Piirrän maltillisen muslimin muotokuvan. Hän ei arvosta profeetta Muhammadia ja kannattaa länsimaisia vapaus- ja oikeuskäsityksiä.

Mutta maltillisellakin muslimilla voi olla jälkeläisiä, jotka kunnioittavat islamin perustajan oppeja ja väkivaltaista esimerkkiä. Siksi minusta ei ole syytä pitää islamia laillisena uskontona länsimaissa.

Minusta vain sellaiset islamin muodot tulisi pitää sallittuina, jotka halveksivat profeetta Muhammadia, joiden tärkein pyhä kirja ei ole Koraani, joiden jumalanpalveluspaikkoja ei kutsuta moskeijoiksi ja joiden nimi ei ole islam. Tällaiset islamin muodot voisivat muistuttaa esim. liberaalijuutalaisuutta.

Joosua valloitti Jerikon

Jos lukija ei tiedä, kuka Joosua oli, niin tämä merkintä ei ehkä ainakaan aluksi anna hänelle kovin paljoa.

Mutta minäpä tiedän, mikä Joosuan äiti oli. Hän oli nunna! Elvis Presley nimittäin lausuu ikivihreässä kappaleessaan Joshua Fit the Battle of Jerico näin Joosuasta: "He was the son of nun".

Mutta voin kuitenkin kertoa, kuka Joosua oli. Hän oli Vanhan testamentin mukaan Mooseksen jälkeinen juutalainen kansanjohtaja ja sotapäällikkö, joka juutalaisten ylitettyä Jordan-joen mm. valloitti Jerikon kaupungin. Kaupungin valloitus tapahtui siten, että useana päivänä sen ympäri käytiin, papit puhalsivat pässinsarviin (onkohan tämä kuuluisa shofar-musiikkiväline?...) ja mukana kuljetettiin liitonarkkia eli -arkkua. Pidän nykysuomesta, koska "arkista" tulee mieleen paperiarkki, ja se ei oikein sovi kuvaan. Viimeisenä päivänä valloittajat päästivät huudon, ja kaupungin muurit sortuivat. Ja sitten seurasi ikävä kyllä kansanmurha.

Vanhan testamentin mukaan juutalaiset syyllistyivät vanhoina aikoina eKr. useisiin kansanmurhiin ja suurrikoksiin Luvatun maansa tähden. Tieteelliset todisteet kuitenkin kuulemma sanovat, että kansanmurhaamisia tapahtui oikeasti vähemmän. Kun nimittäin kanaanilaisten uskonto pääsi paljon vaikuttamaan juutalaisiin, ja tätä ei olisi tapahtunut, jos kansanmurhia olisi harjoitettu ilmoitetussa laajuudessa. Nämä Vanhan testamentin kansanmurhatekstit lienevät siten jonkinlaista väkivaltafantasiaa, tai sitten mittasuhteita on myöhemmin suurenneltu.

Niin, ja minä sitten vastustan kaikkia kansanmurhia, myöskin natsien 1940-luvulla toimeenpanemaa.

Lisäksi olen vielä siionisti. Voit myöskin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Saako Jumalan nimissä tappaa?.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan

Kävin torstaina tuttujen kanssa eräässä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon joulukirkossa. Ensin oli lyhyehkö jumalanpalvelus. Vaikka olin vähän aikaa sitten kirjoitellut varsin hassuja blogiini, jätin arvostelevan asenteen nyt pienemmälle vaihteelle. Minä vain nautin.

Välillä jumalanpalveluksen aikana laulettiin joululauluja.

Jumalanpalvelukseen kuului myös ehtoollinen. En kehdannut mennä ehtoolliselle, koska en ensinnäkään ole Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jäsen, ja toiseksi en välttämättä jaa ao. kirkon kastekäsitystä. Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon kirkoista uskallan käydä ehtoollisella ainoastaan kiinalaisessa seurakunnassa. Jokainen tai ainakin melkein jokainen muu jumalanpalvelukseen osallistujista kävi ehtoollisella. Olin lievästi kateellinen.

Jumalanpalveluksen jälkeen valuimme seurakuntasaliin. Siellä meitä odottivat kahvi sekä ruotsalaisittain sanottuna hakaristitortut, joita Suomessa kutsutaan joulutortuiksi, ja piparit. Nautimme antimia, ja sen jälkeen laulettiin joukko joululauluja. Naapuritalossa asuva tuttuni lauloi varsin komeasti. Tiedän, että hän on opiskellut äänenmuodostusta erään oopperalaulajan johdolla.

Lähtiessämme kukin sai mukaansa joululahjapussin. Sitten kukin meni kotiinsa tai minne nyt menikin.

Ja kuten laulussa sanotaan:

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä kultaa, et juhlapöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin siksi, että ennustettua maailmanloppua ei tullutkaan

Lueskelin jokin aika sitten Napoleonin kompleksit -blogin vanhaa merkintää Pascalin maailmanloppu, joka käsitteli huru-ukkojen maailmanlopun profetioita ja sisälsi blogikirjoittajan ajatuksen, joka on saanut nimensä Blaise Pascalin (1623-1662), joka oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi, kehittämän uskonnollisfilosofisen ajatuksen Pascalin peliteorian mukaan. Ko. peliteoria pyrkii todistelemaan, miksi kannattaa uskoa Jumalaan.

Alempana ao. merkinnästä lainaus. Merkintä nosti minut ajattelemaan sitä, mitä pidän nykyään jo oikeastaan selviönä, että Jeesus Nasaretilaisen lähimmät oppilaat uskoivat maailmanlopun ja sitä seuraavan Viimeisen tuomion tulevan jo heidän oman sukupolvensa aikana.

Itse asiassa minusta näyttää siltä, että myöskin Jeesus itse piti selviönä pikaisesti koittavaa maailmanloppua. Seuraavat Uuden testamentin lainaukset Jeesukselta lienevät tästä hyvänä todisteena:

"tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu." (Matt. 24:34)

"tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan." (Mark. 9:1)

"Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee." (Matt.10:23)

Se, että hänen oppilaansa uskoivat maailmanlopun ja Viimeisen tuomion tulevan jo olemassaolevan sukupolven aikana, johtuu Jeesuksen sanoista. Jeesus erehtyi arviossaan.

Ennen pitkää ensimmäisellä vuosisadalla jKr. yhä useammat Jeesuksen tunteneet ihmiset kuolivat, ja monen kristityn mieleen johtui väistämättä ajatus, että mitäs, jos Viimeinen tuomio ei olekaan vielä ovella. Tästä syystä sitten Uuteen testamenttiin päätyneet neljä evankeliumia kirjoitettiin: jos nykyinen maailma jatkuu vielä pitkäänkin, niin ihmisillä tulee olla paras tieto Jeesuksesta tulevaisuudessakin.

Ja se, että evankeliumeja alettiin kirjoittaa vasta 50- tai 60 -luvulla, viittaa siihen, että "tällä sukupolvella" Jeesus todellakin oli tarkoittanut hänen oman sukupolvensa ihmisiä.

Kautta aikain ovat kristityt odottaneet Jeesuksen lupaamaa maailmanloppua juuri heidän elinaikanaan tapahtuvaksi, mutta se ei ole ollut kovin hedelmällinen lähestymistapa.

Niin, ja sen alussa mainitsemani blogin merkinnän ydinkohta on mielestäni seuraava:

On ehdottomasti kannattavampaa olla uskomatta maailmanloppuun aina, kun joku sitä lähiajoiksi julistaa. Jos maailmanloppu tosiaan tulee, ei siihen voi mitenkään vaikuttaa, ja sen jälkeen kaikki on ohi. Mutta jos maailmanloppua ei tule, näyttävät ne, jotka eivät ottaneet asiaa vakavasti ja jopa nauroivat sille räkäisesti, astetta viisaammilta, luotettavammilta ja tasapainoisemmilta ihmisiltä. Kun taas ne, jotka sitä julistivat, näyttävät iän kaiken noloilta pösilöiltä ja säälittäviltä sekopäiltä. Jos odotat maailmanloppua ja olet oikeassa, et pääse sillä mitenkään pätemään. Maailmanloppu-uskoisen voittokin on silti kaiken tuho. Sen sijaan sillä, joka nauraa maailmanlopun profeetoille, on hävittävänä tasan yhtä paljon kuin koko luomakunnalla (elämä kaikkinensa) ja voitettavanaan tyydytys ja (suhteellinen) arvonanto. On siis selvästi kannattavampaa olla uskomatta maailmanlopun profeettoihin ja jopa aktiivisesti pilkata heitä kuin ottaa heidän ennusteensa todesta.

Lopullinen totuus laista nk. tasa-arvoisesta avioliitosta

Lukijani ovat voineet huomata, että olen hieman soutanut ja huovannut näkemyksissäni koskien nk. sukupuolineutraalia avioliittolakia. Asiassa on monia puolia, ja ne ovat viime kuukaudetkin eläneet möyrien hiljaisesti mielessäni.

Olen tavannut ajatella, että homoseksuaalisuus lähes yksinomaan syntyy yksilössä jo ennen hänen syntymäänsä kohdussa esim. hormonaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Ja että siksi ei ole mitään erityistä edes uskonnollista syytä nuivia homoseksuaaleja, jotka eivät voi taipumukselleen mitään. Toisaalta kuitenkin minulla itselläni on ollut jonkinlainen taipumus kannattaa avioliitto-asiaa vain miehen ja naisen väliseksi.

Mutta päässäni on kuitenkin tapahtunut kehitystä, joten voin nyt sanoa, että toistaiseksi näyttäisi siltä, että nykyään kannattaisin seuraavanlaista mallia avioliittoa koskevaksi lainsäädännöksi.

Olen (nyt) sitä mieltä, että käsite avioliitto sen yleistä merkitystä lukuun ottamatta tulisi poistaa avioliittolaista. Alettaisiin puhua vaikka seksuaaliliitoista. Laki olisi sikäli sukupuolineutraali, että kaksi samaa sukupuolta olevaa homoseksuaaliakin voisivat solmia keskenään seksuaaliliiton.

Lainsäädäntö sisältäisi puolison perimiseen liittyviä valmispaketteja, joista pariskunnat voisivat seksuaaliliiton solmiessaan valita.

Homoseksuaalipareille ei kuitenkaan suotaisi adoptio-oikeutta lapsiin. Ainoa poikkeus tästä säännöstä olisi puolison kuolema, jolloin puolison lapsen voisi helposti adoptoida.

Lainsäädäntö ei nykyiseen tapaan erottelisi avio- ja avoliittoja, vaan seksuaaliliitto syntyisi yhdessäasumisen ja seksuaalisen kanssakäymisen johdosta automaattisesti ennen pitkää. Tietysti voisi entiseen tapaan rekisteröidä liittonsa, ja se olisi itse asiassa pakollista, jos haluaisi saada mahdollista seksuaaliliittoon liittyvää julkista taloudellista tukea.

Moniavioisuus olisi luonnollisestikin kiellettyä, koska ensinnäkin se merkitsee naissukupuolen huonompaa asemaa yhteiskunnassa, ja toiseksi koska naiset harvemmin kuin miehet olisivat valmiita hankkimaan useampia puolisoita, moniavioisuus aiheuttaisi sukupuolista vääristymää, mikä puolestaan aiheuttaisi epävakautta yhteiskunnassa.

Kukin uskonnollinen yhdyskunta voisi halutessaan vihkiä pariskuntia avioliittoon, mutta sillä ei olisi lain voimaa. Eli seksuaaliliitossa olisi kyse aina joko siviilivihkimisestä taikka sitten yksinkertaisesti pysyvämmänluonteisesta yhdessä asumisesta ja seksuaalisesta kanssakäymisestä.

On kuin olisin keksinyt uuden kristillisen uskonsuunnan

Nyt kun on kohta joulukin.

Tämä on tietyllä tavalla pitkän henkisen kehityksen pääte-etappi. Olen huomannut ajattelevani kristinuskon Jumalasta, että Hän vaikuttaa kristittyyn ja hänen elämäänsä ainoastaan henkisesti, so. hänen päänsä kautta.

Uskon, että ihmisen ei tule luottaa Jumalan tekemien ihmeiden mahdollisuuteen. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita toki tapahtuu, ja jotkut niistä ovat niin kovin ihmeellisiä, että niitä tekee mieli kutsua ihmeiksi. Mutta niitä voi tapahtua aivan riippumatta siitä, onko Jumala sellaista tarkoittanut tapahtuvaksi. Ihmeiksi nimettyjä asioita tapahtuu ihmisille riippumatta heidän uskonvakaumuksestaan.

Ihmisen ei kannata rukoilla minkä tahansa asian puolesta, mutta hän voi aina toivoa.

Minä uskon Jeesukseen, koska Jumala on minulle osoittanut, että hän on Kristus, Hänen poikansa. Perustan suhteeni Jumalaan ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön enkä mihinkään, mikä on omaani.

Mutta kuten olen tässä kirjoituksessani antanut ymmärtää, niin laajemmalti en usko rukouksen voimaan. Että Jumala vaikuttaisi antamalla aineellisluontoista hyvää uskovaisilleen.

Oikeastaan minua myöskin viehättää ajatus, että ei ole olemassa ihmisen aineellisesta elimistöstä riippumatonta minää. Kristinuskon perusteoksen Raamatun ihmiskuva sattuukin muuten olemaan kokonaisvaltainen sillä tavalla, että ei oleteta erityistä "sielua", joka olisi jotain muuta kuin ihmisen psykofyysinen kokonaisuus. Kun ihminen kuolee, hänen ruumiistaan ei luikertele ulos pieni sielupahanen. Tämä ajatus on itse asiassa minusta lohduttava.

Minua ei nykyään juurikaan kiinnosta kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä. Kaikkivaltias Jumala toki voi niin halutessaan herättää ihmiset kuolleista Viimeistä tuomiota varten, mutta hän joutuu rakentamaan yksilöt silloin uudella konseptilla alusta uudestaan.

On kuin mielessäni olisi syntynyt näin uusi kristillinen uskonsuunta. Toki oletan, että on ollut muitakin ihmisiä, joilla on ollut samankaltaisia ajatuksia.

Nykyään voin sanoa, että minä luotan Herraan, Israelin Jumalaan. Hän maksaa käteisellä.

...
PS Tälle merkinnälle on jatkoa.