Naisille kyllä helpommin suodaan oikeus kannattaa kaikkea höhlää, mutta minusta tässä mennään jo melko pitkälle höhläydessä. Siis kannatetaan taikauskoisia käsityksiä ja postmodernia potaskaa edistyksellisyyden nimissä.
Perinteisesti noidat ovat Euroopassa yleensä olleet naispuolisia. Kyseessä olivat joko hassahtaneet tai muuten ympäristön erikoisina pitämät ihmiset, jotka entisinä suvaitsemattomampina aikoina joutuivat helposti yhteisön silmätikuiksi, ja joskus jopa tuomituiksi kuolemaan noitina.
Länsimaiseen perinteeseen noidat varsinaisesti astuivat vasta 1400-luvulla. Noitavainot alkoivat vasta silloin, kun keskiajan yhtenäiskulttuuri oli jo murtunut tai murtumassa. Ylivoimainen valtaosa noidista tuli tuomituksi vasta uudella ajalla. Tärkeä teos yhtenäisen "noituustiedon" syntymisessä oli vuonna 1486 ilmestynyt Noitavasara eli Malleus maleficarum (saks. Der Hexenhammer), jonka oli toimittanut kirjaksi inkvisiittori Heinrich Kramer.
Noituushysteria syntyi, koska papit, aikansa terävimmät miehet, olivat alkaneet uskoa noitien olemassaoloon. Ja sitten, kun papit lakkasivat Valistuksen ja modernin ajattelun myötä pari-kolmesataa vuotta myöhemmin uskomasta näin, noitavainot lakkasivat.
Suomalaisen kulttuurin piirissä kuitenkin nimenomaan miehet olivat toimineet noitina. Niinpä tällä seudulla noitina tuomitutkin olivat olleet lähinnä miehiä. Tiedetään myös, että menneinä aikoina ulkomaalaisten merimiesten piirissä suomalaisia merimiehiä oli tavattu pitää noitina, ja heitä pelättiin. En tiedä, missä määrin tämä noitausko on vielä tänä päivänä elossa.
Jos jotkut feministit ovat niin höhliä, että kannattavat noituutta, niin siitä vain. Mutta heiltä voisi mielestäni odottaa nykyaikana jo jotain parempaa, kun Valistuksen uskomuskriittisetkin ihanteet ja myös tieteellinen ajattelu ovat olleet keskuudessamme vaikuttamassa jo hyvän aikaa. Siteeraan huviksenne pitkän pätkäistön linkittämästäni kirjoituksesta, kohtaa, jossa siteerataan ranskalaisen elokuvaohjaajan ja queer-aktivisti Camille Ducellierin divinatorisen feminismin manifestia:
Divinatorinen feminismi on tie niille, jotka keksivät omat lakinsa ja niille jotka kehittävät herkkyyttään sosiaalisten normien ulkopuolella; samoin kuin niille, jotka toivovat syvästi kaiken järjestyksen räjähdystä.
Divinatorinen feminismi ehdottaa rationalismin erottamista radikaalifeminismistä, josta puuttuu täysin esoteeristen traditioiden huomioon ottaminen; joihin kuuluvat esimerkiksi astrologia, alkemia, seremoniallinen magia ja ennustaminen.
Divinatorinen feminismi on synkretismi. Kuten Monique Wittig kuvaili artikkelissa La Pénsee straight (”Heteroajattelu”) sukupuoliluokkien kumoaminen ja kartesiolaisen ajattelun hajottaminen – täällä ja nyt – on edelleen kiistattoman tehokas näkökulma politiikkaan.
Tässä synkretismissä ammennetaan vapaasti radikaalifeminismistä ja materialistisesta feminismistä. Kyseessä on todellisuus, joka on noussut näkyväksi seksuaalisesti liberaalin feminismin, feministisen pornon ja kyberfeminismin myönteisestä vaikutuksesta, mutta josta ei poissuljeta pakanallista, hengellistä ja esoteerista ulottuvuutta. Tämä esoteerinen pyrkimys, joka eroaa synkretismissään radikaalisti essentiaalisen feminismiin mahdollisesti sulautettavista vaihtelevista periaatteista, on feminiininen juoni sallia hengellisen ja poliittisen yhdistäminen.
– –
Koska väkijoukkojen varjossa ihmisiä kiehtovat selvänäköisyys, ennustustaito, mesmerismi, chakraterapia, transsendentaali mediaatio, shamanismi, institutionaalinen psykoterapia, antipsykiatria, situationistinen psykomaantiede, sukupuolien sekoittuminen, seksityö, androgynia, transsukupuolisuus, ja kaikenlainen kiistaton irstaus ja lain rikkominen; sanokaamme noidat elävät…
Valtavan paljon mieluummin minä näen viherfeministejä leikkimässä loitsuilla ja manauksilla, kuin osallistumassa politiikkaan millään tavalla.
VastaaPoistaPolitiikassa he voivat saada aikaan todellista vahinkoa, kun liian moni todellisuudesta vieraantunut äänestää heille valtaa.
Mutta loihtiessaan, manatessaan ja luudanvarrella lentoa yrittäessään he eivät saa aikaan muuta kuin hupia ympäristölle ja lisävahinkoa mielenterveydelleen, joka ei alunperinkään ole kovin vahvoissa kantimissa.
Viimemainittu aspekti huomioiden olisi kuitenkin ehkä inhimillisyyden nimissä syytä yrittää ohjata heitä mielenterveyshoidon piiriin, joskaan sen resurssit eivät valitettavasti ole nekään kovin hyvissä kantimissa.
Mutta ei se heitteillejättökään kovin ylevää ole, kun kerrran kyse on ilmiselvästi holhoukseen kuuluvista ihmisistä.
Taisin olla ollut vähän yksitotinen tosiaan tätä merkintääni kirjoittaessani. Jokaisella kuitenkin pitää olla jokin harrastus, ja jotkut niistä ovat toisia viattomampia.
PoistaMitä tulee mielenterveyshoitoon, niin jos ihminen lasketaan vielä työllistettävissä olevien joukkoon, niin silloin on vielä helpompi saada jonkinlaista hoitoa. Sen sijaan, jos on jo kirjoitettu työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä, niin silloin sitä on vaikeampi saada, jos ei kerran ole enää toivoa saada ihmistä tuottavaksi kansalaiseksi.
Monet pääsevät sairaalajakson, jos sellaista on tarvittu, jälkeen avohoitoon. Ja lisäksi monessa kunnassa on kolmannen sektorin potilasyhdistyksiä, joissa pääsee vertaistuen, vapaa-ajan puuhan ja monesti myös halvan aterioinnin ja kahvituksen pariin.
Missä ihmeestä olet moiseen tekstiin törmännyt ? Itse pidän feminismiä- tasa-arvon tavoitteluna, enkä mielestäni ole noituuteenkaaan seonnut, vaikka olen Vihreiden jäsen ja mielestäni ymmärrän yhteiskuntamme tilaa varsin hyvin.
VastaaPoistaNo kaiken maailman kuplia on olemassa. En mä muista, mitä kautta mä tähän olin törmännyt.
Poista