perjantai 8. helmikuuta 2019

Vanhustenhoitajien määrämitoituksesta

Viime aikoina on Matti Nykäsen lisäksi puhuttu paljon siitä, että vanhusten asumishoitolaitoksissa on usein hoito ollut ala-arvoista. Vanhukset ovat nähneet nälkää, he eivät ole päässeet pitkään aikaan suihkuun, heidän vaippojaan ei ole vaihdettu tai heille on jopa annettu vääriä lääkkeitä. Ym. Ym.

Ilmeisesti tässä on ennen kaikkea muuta kysymys paitsi yksityisestä voitontavoittelusta ja ehkä epäpätevyydestäkin, niin myös siitä, että hoidon vaikuttavuuden ja tosiasiallisuuden valvonta on ollut retuperällä.

0,7 hoitajaa hoidettavaa kohti voi keskimäärin olla oikea luku, johon pitäisi pyrkiä, mutta kun vanhuksia on erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän hoitoa ja huolenpitoa kuin toiset ja jotkut vähemmän. Pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, kuka tarvitsee mitäkin, ja perustaa hoitonormit tälle. Hoidettaville vanhuksille tulisi perustaa luokat hoidon tarpeen mukaan.

Eniten näitä ongelmia on ollut yksityisissä hoitolaitoksissa, mutta välillä julkisen vallan hoitamissakin.

Vammaisten hoitolaitoksissa on kuulemma ollut myös ongelmia.

Mielestäni, paitsi että vanhusten laitoksissa hoito ja huolenpito ovat usein olleet ala-arvoisia, niin pitäisi saada kaikkien vanhusten hoito yhtä hyväksi tai yhtä huonoksi. Siten ainakin kaikkien hoidossa olevien vanhusten omaiset olisivat lähes samassa veneessä huolineen, ja jonkinlainen tasa-arvo muutenkin vallitsisi.

Mutta vanhustenhoitoloitten ei pidä olla ensisijaisesti vanhusten säilytyspaikkoja. Tästä varmaan kaikki järkevät ihmiset Suomessa ovat samaa mieltä.

Jonkin verran huono ei-työllisten ja työllisten määrän suhde maassamme sekä vanhusväestön määrän lisääntyminen, joka johtuu korkeasta elintasosta ja hyvästä terveydenhuollosta sekä suurten ikäluokkien siirtymisestä käytännössä kokonaisuudessaan jo eläkkeelle ovat osaltaan synnyttäneet julkiselle vallalle hankaluuksia hoitaa nämä asiat. Koska rahanpuute. Juuri siksi yksityiset omistajat, jotka haluavat sijoituksilleen tuottoa, ovat päässeet ja heidät on päästetty apajille. Ollaan oltu huolissaan siitä, että kuinka nämä asiat saadaan tulevaisuudessa hoidettua, jos ei päästetä yksityisiä yrityksiä hoitamaan alaa.

On mielestäni selvää, että yksityistenkin hoitolaitosten tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia toiminnassaan.

Olen melko lailla sitä mieltä, että viime kädessä julkisen vallan tulisi ottaa kauha käteen ja ala omaan haltuun. Ja tulisi ruveta panostamaan voimakkaasti myös robotisaatioon, kuten Japanissa tehdään. Robottien ei toki koskaan tulisi olla ainoita hoitajia vanhuksille.

Ja hoitajien tulisi päästä tekemään hoitamistyötä eikä pyykkien pesua tai muuta hoitamisalan ulkopuolista hommaa.

Jos jokin yritys on hoitanut vanhustenhoidon oikeasti huonosti, niin sellaisen toimilupa tulee perua.

Verotusta tulisi muuttaa sellaiseksi, että se jakaantuisi laajemmalle joukolle ihmisiä, etteivät jotkut varakkaat tai rikkaat pääsisi helposti välttelemään verotusta. On sääli, kun toiset kantavat vastuunsa veroja makselemalla, niin toiset piilottavat verotettavan omaisuutensa monimutkaisilla omistusjärjestelyillä. Toisaalta rikkaiden ruoskaverotuskaan, käytetään siitä nyt vaikka nimitystä ryöstävä kateusvero, ei olisi hyvä ratkaisu. Sellainen auttaisi budjettia ehkä vuoden ajan, ja sen jälkeen olisi julkisella vallalla suurin piirtein ikuisesti matti kukkarossa. Länsimaisen sosialidemokratian tulisi osaltaan perustua juuri siihen, että hyväksytään yksityisyritteliäisyys johonkin rajaan asti, ja yksityinen voitonpyynti.

Olen myös sitä mieltä, että Suomeen tulee mahdollisimman vähän päästää sosiaalipakolaisia eli valemaahanmuuttajia jo siitäkin syystä, että vanhusten hoitaminen kärsii siitä, koska sosiaalimaahanmuuttajat syövät yhteisestä kuormasta. Asialliset hommat tulee hoitaa, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Olen myös sitä mieltä, että köyhimmille kaikista nettoveronmaksajista tulee antaa enemmän ääniä vaaleissa käytettäväksi.

Tämän lisäksi kannatan sveitsiläistä tapaa hoitaa yritysten ja kansalaisten tarpeita, nimittäin oppisopimuskoulutusta. Sellainen lisää työllisyyttä ja kansakunnan vaurautta. Ja sitä myöten auttaa hoitamaan vanhuksia kunnolla.

I PS. Joku on sanonut, että ei tule katsoa vanhusten hoitamisen hintaa. Itse olen tässä kyllä eri mieltä. Jos hinnalla ei olisi mitään väliä, niin silloin esim. tuhannen vanhuksen hoidon hinnaksi voitaisiin päättää 14 miljardia vuodessa. Hoitamisen tulee olla paitsi asiallista, niin myös tehokasta. Sillä lailla tehokasta, että hoitaminen tulee tehdyksi kunnolla ja asiallisesti, mutta ei niin, että hommaan lapataan aivan valtavasti rahaa. Jos kaksi kolmasosaa valtion budjetista jonain päivänä laitettaisiin vanhusten hoitoon, niin vaikka kyseessä on arvokas asia, niin tarvetta rahalle löytyisi muuallakin. Tämän, mitä tässä sanon, voi sanoa olevan itsestäänselvyys, mutta kun olin tämän ajatusvirheen löytänyt internetin pimeistä syövereistä, niin ajattelin sen tänne lopuksi laittaa ja sitä kommentoida. Hyvä sydän on tärkeä asia olemassa, mutta sen ei pidä antaa sysätä aivoja lattialle. Priorisoimaan joudutaan aivan kaikessa.

II paljon myöhäisempi PS: Ja pitäisi pitää huolta siitä, ettei kukaan joutuisi työelämässään vaikeuksiin sen vuoksi, että on paljastanut väärinkäytöksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti