Ridiculousness on jossain määrin matalamielistä viihdettä.
Vielä matalamielisempää viihdettä on kuitenkin Big Brother.
Ja vielä sitäkin malamielisempää viihdettä ovat gladiaattoritaistelut, joissa siis on kaksi tai useampia koulutettuja taistelijoita, yleensä orjia, taistelemassa asein toisiaan vastaan.
Mielestäni kaikkein matalamielisintä lajia viihdettä on sellainen sirkusviihde, jossa kuolemaantuomitut annetaan petoeläinten tapettaviksi.
Enpä osaa itsekään arvostaa niitä gladiaattoriotteluja, joissa orjat tai sotavangit pakotettiin taistelemaan toisiaan vastaan.
VastaaPoistaKaikki gladiaattorit eivät silti olleet kumpaakaan:
pieni osa oli vapaita miehiä, jotka olivat tehneet määräaikaisen sopimuksen gladiaattorina toimimisesta.
Suurin osa heistä lienee toiminut taloudellisen ahdingon pakottamina. Mutta silti:
olisiko heidänlaistensa keskinäisten otteluiden seuraaminen ollut sen enempää matalamielistä kuin vaikkapa nykypäivän ammattinyrkkeilyottelujen?
Olen tiennyt tästä, että kyseessä olivat joskus vapaat miehet. Tai joskus jopa naiset.
PoistaVapaiden ihmisten gladiaattoritaistelut toki olivat runsaasti vaarallisempia harjoittajilleen kuin ammattilaisnyrkkeilyottelut, joissa tavallisimpana urheilijaa kohtaavana vaarana on kivun lisäksi dementia.
Mutta mielestäni ei sellaista välttämättä paljoa matalamielisempänä tarvitse pitää.
Ja jos gladiaattoritaistelut siirrettäisiin nykyaikaan, niin voitaisiin luopua mahdollisuudesta tappaa jo hävinnyt vihollinen.