1500-luvulla tapahtui uskonpuhdistus, jota joskus reformaatioksikin kutsutaan. Uskonpuhdistusliike joutui heti alussa hajaannuksen tilaan. Mutta siitä ei tässä kirjoituksessa ole kyse. Mainitsen vain, että Ulrich Zwinglin (1484-1531) ja Jean Calvinin (1509-1564) työn seurauksena syntyi reformoitu kirkko.
Reformoituun teologiaan kuului kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana melko vahvasti ajatus, että ihmiset ovat etukäteen määrätyt joko taivaaseen tai helvettiin. Hommaan kuului se, että pelastetut tunnetaan väsymättömästä tarmostaan palvella Jumalaa. Ja koska työ oli hengellinen kutsumus, niin sen kautta syntynyttä rikastumista ei enää, kuten ennen wanhaan eli keskiajalla oli saattanut tapahtua, paheksuttu, kunhan vain muisti elää ulkoisesti vaatimattomasti.
Sittemmin osittain reformoituun teologiaan pohjautuen on syntynyt menestysteologia, joka esittää, että maallinen menestys on seurausta pelastumisesta. Menestysteologien keskuudessa parempana ilmaisuna pidetään ilmaisua Uskon sana -liike.
Yleensä tuttavapiiriini kuuluvat kristityt ovat muistaneet paheksua menestysteologiaa. Itsekin olen pitänyt sitä ällöttävänä.
Mieleeni juolahti jokin aika sitten kuitenkin sellainenkin ajatus, että jos Jumala vastaa joskus rukouksiin uskovan kannalta myönteisesti, niin eikö tämäkin ole sitten jonkinlaista menestysteologiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti