Gottfried Leibniz (1646-1716) oli saksanmaalainen filosofi ym. ym. kovin montaa asiaa. Mies on suuren yleisön keskuudessa tunnettu erityisesti siitä, että hänen mielestään tämä maailma on paras kaikista mahdollisista maailmoista. Keskiaikaisen asetekniikan tuntija ja harrastaja ja kristinuskon kriittinen tarkastelija Tuomo "Squirrel" Hämäläinen oli jokunen kuukausi sitten blogimerkinnässään "Delfiini, tuo Jumalan pahin vihollinen" esittänyt muun ohella, että delfiini on erinomainen argumentti tuota Leibnizin esittämää ja monen kristityn arvostamaa näkemystä vastaan. Tässä argumentissa on siis kyse siitä, että ihmiset puhuvat, syövät ja hengittävät samasta reiästä, kun taas delfiineillä on syömis- ja hengitysreiät erikseen. Ihminen voi yhden reiän rakenteensa vuoksi tukehtua syödessään. Delfiineillä ei tällaista ongelmaa ole.
Argumentti on mielestäni erinomainen. Ihminen olisi voitu luoda vaikka sellaiseksi, että hänellä olisi erillinen hengitysaukko otsassaan tai leuassaan. Itse pidän suurena ongelmana Leibnizin näkemykselle myös sitä, että monet ihmiset sairastuvat skitsofreniaan, mutta Hämäläisen argumentti on parempi.
Ihmislajia ei kuitenkaan ole luotu erikseen valmiina, vaan evoluution kautta. Mutta delfiinin olemassaolo on kyllä kuolinisku Leibnizin kuuluisalle argumentille.
Itse siis pidän evoluutioteoriaa parhaana tieteellisenä selityksenä nykyiselle biodiversiteetille. Olen kuitenkin joskus vakavissani miettinyt sellaista, että voisiko sellainen maailmankaikkeus olla toimiva, jossa lajit ja lajikkeet olisi luotu erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti