maanantai 16. heinäkuuta 2012

Sikiönlähdetyksestä

Haluaisin letkeällä otteella nillittää hieman sikiönlähdetyksestä eli abortista. Ensi alkuun haluaisin sanoa, että kysymys on hyvin vaikea ja monimutkainen. Haluaisin myös sanoa, että koen olevani maltillinen ihminen.

Jokainen ihminen joka uskoo ihmisarvon olemassaoloon, on jossain määrin uskonnollinen, koska ihmisarvo ei ole tieteen keinoin todennettavissa oleva asia. Niinpä minäkin olen, ainakin hieman. Selvää on että jo syntyneellä ihmisellä on ihmisarvo. Tai, no, muinaiset roomalaiset uskoivat, että roomalainen ei-ihminen muuttuu ihmiseksi täyttäessään kaksi vuotta, mutta hehän eivät muutenkaan uskoneet globaaliin ihmisarvoon, joten heidän kantansa voidaan jättää huomiotta. Koska syntymätön ihminen on kokonainen ihmislajiin kuuluva eliö, niin luulisi syntymättömälläkin olevan jonkinlaisen ihmisarvon. Häntä tai sitä ei saisi kohdella siksi miten päin tahansa.

Tässä varmaan kannattaisi muistuttaa lukijaa, että uskon ihmisarvon olemassaoloon. Vapaa-ajattelijoihin kuuluneet marxistileninistit ja anarkokapitalismin kannattajat ovat sitten täysin eri ihmisiä.

Joudutaan kuitenkin jonkinlaisiin rajanveto-ongelmiin, kun pohditaan abortin oikeutusta. Esim. kuudesta solusta muodostunutta alkiota voi olla vaikea kokea ihmisenä. Toisaalta juuri ennen syntymäänsä toukka vaikuttaa jo hyvinkin paljon ihmismäiseltä. Minusta olisi järkevää vetää raja siihen, että kun toukalle on kunnon keskushermosto muodostunut, niin sitten yleensäottaen häntä ei saisi enää kaapia pois. Sitten vaan odotettaisiin pääsyä sikiönsäikytyshuoneeseen!

Minusta on kuitenkin ihmeellistä, että syntymättömään ihmiseen voidaan suhtautua kahdella kovin erilaisella tavalla: se on joko kasvaimen kaltainen mohkula, potentiaalista biojätettä, tai sitten kyseessä on (täysi) ihminen.

Voisin sanoa vielä paljon muutakin, mutta valitettavasti pelkään itseeni kohdistuvia vihapuheita sen verran paljon, että jätän tekstintuottamisen tältä erää tähän.

5 kommenttia:

  1. Abortti on aina henkilökohtainen päätös ja sitä ei pidä moittia oman vakaumuksensa kannalta. Mielestäni nykyinen lainsäädäntö ja säännöstö abortista on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko sitten mitään henkilökohtaisia päätöksiä moittia oman vakaumuksensa kannalta? Arvothan ja käsitys todellisuuden syvimmästä luonteesta ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloja.

      Poista
  2. Voi toki, mutta abortti on jokaiselle varmasti niin kovan mietinnän paikka, ettei siitä varmaan edes keskustella tuttaville, joillekin läheisille ihmisille ehkä. Sen päätöksen jälkeen on kamalaa mennä sanomaan, että teit väärin minun mielestäni, kun vastustan aborttia niin ja niin ajan jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni Suomessa tarvitaan painava syy abortin tekemiselle, ainakin teoriassa. Eli ei niitä toukkia onneksi voida ihan noin vain alkaa kaapimaan. En tiedä sitten, kuinka helppoa tuo käytännössä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Suomessa ei periaatteessa ole vapaa aborttia. Mutta kuulemma käytännössä on kuitenkin vapaampi kuin teoriassa.

      Poista