Miksi pahaa tapahtuu hyville ihmisille?

Teodikea-ongelmaksi nimitetään kristillisen kirkon piirissä sitä kysymystä, että miksi hyvä Jumala sallii kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kärsimyksen ja pahan tapahtua ihmisille, myös kunnollisille sellaisille.

NCIS-sarjassa 18. tuotantokauden jaksossa 9 käytiin seuraavanlainen keskustelu rikosteknisen tutkijan Kasey Hinesin ja kuolemansyyntutkija Jimmy Palmerin välillä:

– Kaiken kokemasi jälkeen... Miksi sinä jouduit niin koville? Miksi niin käy hyville ihmisille kuten sinä, kun taas minä... kun me muut jatkamme surutta elämää?

– Noinko sinä ajattelet?

– Ajattelen, näen, tunnen.

– No niin, hyvä on. Pohditaanpa asiaa. Se, mitä olen oppinut kaikesta kokemastani on, että kukaan ei selviä elämästä täysin surutta.

– Enpä oikein tiedä.

– Minä tiedän. Mietitäänpä "Kahta kaupunkia".

– Nyt putosin kärryiltä.

– Charles Dickens ei kirjoittanut: "Ajat olivat mitä parhaimmat ja kaikki oli mahtavaa". Tiedäthän... Ilman pahimpia aikoja meillä ei olisi runoutta eikä surullisia lauluja. Ei mitään, mikä saa arvostamaan parhaita aikoja. Tähdet loistavat vain pimeydessä. Kukaan ei ole immuuni kärsimykselle. Ei kukaan. Hyvää tässä on se, että sinun ja minun kaltaiset ihmiset kestävät sen.

– Onko noin?

– Teemme töitä, jotta voimme loistaa kirkkaina.

– Nyt tiedän, miten sait puhuttua sen tyypin pois ikkunatasanteelta.

Eli lyhyesti sanottuna: hyvä elämässä tuntuu oikeasti hyvältä vain, jos siinä on myös pahaa.

Ainakin minun mielestäni tuossa on melko hyvä vastaus teodikeaongelmaan. Sarjalla on hyvä käsikirjoittaja.

Jäljelle jää ainoastaan se kysymys, että miksi toiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta enemmän kuin toiset. Tosin sen ei tarvitse olla ongelma. Tämä huomio voi vaikuttaa älyttömältä, mutta natsien toimeenpanemasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista selvinneistä on huomattu, että vaikka toiset näistä menettivät kokemansa vuoksi uskon Jumalaan, niin toiset taas alkoivat uskoa Häneen kokemansa vuoksi. Elämän merkityksen voi ainakin periaatteessa kokea hurjissa ja mahdottomissakin olosuhteissa.

...

PS. 13.7.2023: Ja sama Lingua Franca Novan eräällä murteella.

Lisääkö rukous rukouksen kohteen elinikää vai ei

Siitä on jo puolitoista vuosikymmentä, kun Markus Hirsilä ja Asmo Maanselkä, kumpikin hengelliseltä vakaumukseltaan helluntailaisia, päättivät tutkia tieteellisesti liikkeensä piirissä liikkuvia moninaisia kertomuksia ihmisiä kohdanneista parantumisihmeistä. He olivat tutkimustaan aloittaessaan olleet sitä mieltä, että kun näitä kertomuksia on niin kovin paljon, niin kyllä ainakin joidenkin niistä takana täytyy olla todellisten ihmeiden. Heidän tutkimuksensa otsikko kuului Herra tekee ihmeitä ilman määrää. Se löytyy nykyään ilmeisesti tästä osoitteesta.

He tutkivat kerrotut ihmeet perusteellisesti, mutta yllätyksekseen eivät löytäneet yhtä ainutta aitoa ihmettä. Tämä aiheutti molemmille jonkinlaisen uskonkriisin.

Ja seuraavaksi menemme hiukan ajassa taaksepäin.

Francis Galton (1822-1911) oli paitsi englantilainen ihmelapsi, niin myös aikuiseksi kasvettuaan tutkimusmatkailija, kirjailija, antropologi, psykometrikko* ja tilastotieteilijä, joka aloitti perinnöllisyystutkimukset. Hän oli biologiatieteen evoluutioteorian (ja tässä linkki Wikipedian artikkeliin aiheesta) isän Charles Darwinin serkkupuoli ja lisäksi kveekarisukua.

Kaiken muun ohella tämä nerokas mies on tunnettu siitä vähemmän mairittelevasta tosiasiasta, että hän on eugeniikan eli rodunjalostusopin isä. Sanotaan suoraan, että hän oli rasisti. Onneksi me nykyään tiedämme paremmin nämä rotuasiat. Tiede on nimittäin kehittynyt. Etiikka tosin on kokonaisuudessaan uskontoa ja ennakkoluuloa, mutta vaikka ilman sitä emme tosiasiassa pärjääkään, niin se on kokonaan toinen asia.

Edellä mainitsemaani vähemmän tunnettu asia Galtonista on puolestaan se, että hän selvitti tieteellisesti sitä, että lisääkö rukous omasta tai toisen ihmisen puolesta rukouksen kohteen elinikää vai ei. Siihen liittyen vuonna 1872 häneltä julkaistui artikkeli Statistical Inquiries into the Efficacy of Prayer. Sen pääset halutessasi lukemaan täältä: 

https://galton.org/essays/1870-1879/galton-1872-fortnightly-review-efficacy-prayer.html

Francis Galton tuli tutkimustensa perusteella siihen tulokseen, että rukoilemisesta toisen ihmisen tai omasta puolesta ei ole mitään hyötyä. Lyhyesti sanoen hän nimittäin totesi, että sen enempää kuninkaalliset kuin papistonkaan jäsenet ja lähetyssaarnaajat eivät elä erityisen pitkäikäisiksi.

*Psykometriikka on psykologiaan kuuluva tieteenala, joka soveltaa matematiikkaa ja tilastotiedettä psykologisten ominaisuuksien, kuten tietojen, kykyjen, asenteiden ja luonteenpiirteiden mittaamiseen. Psykometriikka pyrkii myös kehittämään vakioituja mittauskeinoja erilaisten kyselyiden ja kokeiden muodossa. Psykometriikan pohjan loi 1880-luvulla kukapa muu kuin Francis Galton.

Taiteilija Ai Weiwei, aktivisti ja toisinajattelija, on sormieläin

Taiteilija Ai Weiwei julkaisee sosiaalisessa mediassa tarkoitushakuisen loukkaavan, harhaanjohtavan tai muuten vain hämmennystä herättävän viestin.

Kannattajat hurraavat, kun joku "uskaltaa sanoa", vaikka sisältö olisi pikemminkin tunteenpurkaus kuin jäsentynyt kannanotto.

Julkaisun tehnyt puolustaa viestiään ylevin termein, esimerkiksi sananvapaudella.

Taiteilija Ai on yhtä ylevä kansalainen kuin pahamaineinen Jussi Halla-aho. Ai myös muistuttaa ai-aita eli sormieläintä ulkoiselta habitukseltaan. Ilmankos hän osoittelee sormella. Toinen ylevä kansalainen on Halla-aho eli tohtori Viha, todellinen Pimeyden ruhtinas ja kyykäärmeitten sikiö, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä "Mestari". Ja joka on taatusti tupakoinut työhuoneessaan eduskunnassa joskus.

Puolustakaamme illmanilaista linjausta – mitä ääneen ei lausuta. Eli esim. yksin jos suihkussa tulee ääneen höpistyä tuhmuuksia ja valvontajärjestelmä sen mikrofonillaan kuulee, niin rangaistusta vaan. Sen jupinan olisi voinut kuulla joku muukin, vahingossa kylpyhuoneen oven avaava. Mutta jos ei ääneen lausu, se sallittakoon, kunnes saadaan kehitetyksi ajatuksenlukuteknologia, ja väärät ajatukset voidaan poimia jo sanomatta. Silloin rangaistavuus vääristä ajatuksista tulee laajentaa jo ääneen sanomattomaankin.

PS. Mika Illman (s. 1968) on suomalainen juristi, joka on toiminut valtionsyyttäjänäkin. Hän on erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön. Vuonna 2008 Illman oli sijoittunut toiseksi sähköisiin oikeuksiin keskittyneen ihmisoikeusjärjestö Electronic Frontier Finlandin | Vuoden Isoveli -äänestyksessä. Raati katsoi Illmanin toimien pyrkineen rajoittamaan sananvapautta verkossa "sinnikkäästi, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättä".

Fairphone, hyvyyden puhelin

Jokunen kuukausi sitten eräs hyvä kaverini oli kertonut vaihtavansa osittain Applen tuotteisiin niiden pitkän käyttöiän ja suhteellisen luotettavuuden vuoksi. Hän omistaa siis nykyään sekä iPhone-älykännykän että iPad-taulutietokoneen. Muistutin häntä siitä, että Apple tekee aina parhaansa siinä, jotta sen asiakkaan olisi vaikea vaihtaa kilpailijoiden tuotteisiin ilman suuria inhimillisiä tai taloudellista laatua olevia vaihtokustannuksia. Kaverini muistutti minua siitä, että samaahan Googlen omistava Alphabet tekee. Totta, näin on. Myöskin Microsoft on sellainen suuryhtiö, jolla on ollut samoja taipumuksia. Kapitalisti tekee, mitä kapitalisti tekee. Muuten hän häviää kilpailussa.

Mutta sain kuitenkin kaveriltani virikkeen siihen, että päätin, että seuraava älykännykkäni tulee olemaan Fairphone.

Fairphone on hollantilainen firma, joka valmistaa ja myy sellaisia Android-käyttöjärjestelmällä varustettuja älykännyköitä, joiden tuotannossa on mahdollisimman pitkälle otettu huomioon ympäristöarvot ja työntekijöiden oikeudet.

Fairphone-puhelimet saavat aina kohtuullisen pitkään päivityksiä. Ja niissä on sellainen jännä ominaisuus, että niiden rakenne on modulaarinen, mikä merkitsee sitä, että monet puhelimen osat voi periaatteessa puhelimen omistaja vaihtaa itse. Puhelimelle myydään varaosia. Sen mukana tuleekin pieni ruuvimeisseli. Mutta ympäristösyistä pakettiin ei sisälly laturia. Fairphonen valmistaja katsoo, että melkein jokaisella Fairphone-puhelimen ostajalla on sellainen jo ennestään.

Siinä olivat Fairphone-puhelimen hyvistä puolista tärkeimmät. Puhelinta valmistavan yrityksen vastuullisuuden, toisin sanoen korkeiden henkisten arvojen, vuoksi sen ostaja ei saa isohkolle rahalleen kuitenkaan yhtä paljon vastinetta kuin esim. ostamalla iPhonen. Tai jonkin Android-puhelinvalmistajan lippulaivamallin. Paitsi ne arvot.

Tämän Jeesuksen vuoden 2021 syksyllä oli ilmestynyt viimeisin yhtiön puhelimista, Fairphone 4. Voit niin halutessasi käydä lukemassa TechRadarin sivuilta arvostelun siitä. Siteeraan arvostelusta yhden kappaleen, josta saa jo jonkinlaisen käsityksen puhelimesta tässä blogimerkinnässä sanomani lisäksi:

Fairphone 4 on teknisesti tasavahva kokonaisuus, joka ei kuitenkaan loista millään osa-alueella. Tämä on poikkeuksellista, sillä valtaosa kilpailevista malleista satsaa aina johonkin yksittäiseen myyntivalttiin.

Fairphone 4:ää myydään kahta versiota, joista halvemmassa on 128 gigan verran massamuistia ja kalliimmassa 256 gigan verran. Käyttömuistia edellisessä on kuuden ja jälkimmäisessä kahdeksan gigan verran. Kummatkin puhelimista ovat 5G-yhteensopivia. Halvempaa versioita ilmeisesti myydään vain harmaan värisenä ja kalliimpaa niin harmaana kuin vihreänä sekä pilkullisena vihreänä. Puhelimella on jopati viiden vuoden takuu.

Luin äskettäin Eettisen kaupan puolesta ry:n sivuilta artikkelin, jossa todetaan, että eurooppalaisten operaattorien kehittämä Eco Rating lupaa yhtenäistä, johdonmukaista ja läpinäkyvää tietoa älypuhelimien ympäristövaikutuksista, mutta että nämä lupaukset jäävät tyhjiksi. Artikkelissa sanotaan:

Eco rating -järjestelmässä monet kohdat haiskahtavat viherpesulle: puhelimien epäilyttävän korkeat pisteet, järjestelmää ylläpitävät puhelinoperaattorit, joilla on kaupallinen intressi saada mahdollisimman paljon puhelimia myytyä sekä arviointikriteerien läpinäkymättömyys.

Artikkelissa todetaan myös aivan järkevästi:

Jotta päästään haluttuun lopputulokseen – eli älylaitteiden ympäristökuormituksen vähenemiseen – ei voida nojautua liiketoimintamalliin, joka perustuu siihen, että laitteita vaihdetaan jatkuvasti uusiin. Vaikka uuden laitteen kyljessä olisikin yritysten itse kehittämä vihreä leima.

Olin muuten nähnyt taannoin unenkin ajatuksesta hankkia Fairphone-älykännykkä.

Olin alun perin ajatellut hankkia Fairphone-puhelimeni viimeistään vuonna 2023 eli silloin, kun nykyisestä Nokia 6.2:stani joko loppuvat päivitykset tai se muuten hajoaa tai menee huonokuntoiseksi. Mutta viime viikolla nykyinen puhelimeni oli temppuillut kahdesti putkeen sillä lailla, että sen akku suostui latautumaan vasta sitten, kun olin ensin sulkenut sen ja käynnistänyt uudestaan. Ajattelin, että tämä voi olla kännykkäni lopun alkua. Ajatus juontui siitäkin, että olin syksyn tullessa eräänä hyvin sateisena päivänä onnistunut kastuttamaan nokialaistani. Puhelimesta ei kuulunut silloin ollenkaan ääntä muuten kuin Bluetooth-kaiutinta käyttäen. Mutta seuraavana päivänä puhelin toimi taas täysin normaalisti. Oli ehtinyt siihen mennessä kuivua kunnolla.

...Ronkittuani muovisella hammastikulla eilen hellästi kännykkäni latausliitäntää, se seuraavalla kerralla jo latasi normaalisti. Joten voipi olla, että puhelimeni toimii hyvin vielä kuukausien ajan, ellei vuoden. Mutta jos ei, niin silloin jo Fairphone.

Fairphone 4:ää myyvät Suomessa Gigantti, Verkkokauppa.com ja Elisa. Jossain oli lukenut näin: "Elisa aloittaa Fairphone 4 -toimitukset 25. lokakuuta." Vielä eilen sunnuntaina 21.11.2021 Elisa oli kuitenkin myynyt yksityisille puhelinta vain ennakkotilauksena. Yrityksille se kuitenkin paitsi myy niin toimittaakin jo. Ja vielä huomattavasti halvemmalla kuin yksityisille! Yritys on ykkönen.

Haluaisin periaatteessa tilata Fairphoneni Elisalta, koska nettisivuni sijaitsevat sen palvelimella. 

PS. Luin vasta jokunen päivä sitten artikkelin, jossa kerrotaan, että Apple aikoo tarjota kuluttajille tulevaisuudessa mahdollisuuden korjata omat puhelimensa. Apple toki toteaa myös, että sen puhelinta kannattaa alkaa korjaamaan ainoastaan sellaisen ihmisen, joka myös osaa sen tehdä. Niinpä, jokainen ei ole älykännykkäinsinööri. Fairphonen-puhelimen modulaarisuus taitaa auttaa käyttäjää korjaamaan puhelimensa kuitenkin hiukan paremmin kuin Applen "tarjous", vaikka on sekin periaatteessa myönteinen.

...

PS. 25.11.2021: Ja kuten Helsingin sanomat -lehden uutisartikkelissa sanotaan:

Vastuullisuuden suuri ongelma on, että yritysten globaalit tuotantoketjut ovat pitkiä ja hämäriä.

Yksittäisen tuotteen taustoja on vaikea selvittää, mutta samalla tiedetään, että esimerkiksi maailman suurimmassa tuotantomaassa Kiinassa työolot ovat usein ala-arvoiset, työtä tehdään kellon ympäri ja osa kansasta on pakkotyöleireillä.

Kiinassa valmistetut tuotteet tekevät kauppansa myös Suomessa: sähkötekniikan, vaatteiden ja tekstiilien tuonti Kiinasta Suomeen moninkertaistui viime vuonna.

Samoja ihmisoikeusongelmia on monessa muussa tuontimaassa. Päälle tulevat vielä vakavaa ympäristötuhoa aiheuttavat kaivokset, tehtaat ja viljelmät.

...

PS. 29.11.2021:

Elisa oli lakannut myymästä ennakkotilauksena halvempaa versiota Fairphone 4:stä. Ja ennakkotilauskausi jatkuu sillä edelleen.

Ja minä olen diagnosoinut omaa puhelinta lisää. Puhelimeni omituinen vika tuli sen jälkeen, kun se oli saanut järjestelmäpäivityksenä Android 11:n. Ja vika jatkuu edelleen. Nimittäin se tulee aina silloin, kun akun varaus on laskenut 15:een prosenttiin, jolloin virransäästötila on mennyt päälle. Ja kun kännykkäni olen käynnistänyt uudelleen, akun lataus toimii taas. Lataus toimii normaalisti aina silloin, kun puhelin ei ole mennyt virransäästötilaan.

...

PS. 3.12.2021: Tein sellaisen havainnon juuri, että Elisa myy tavallisille ihmisille suoraan kotihin nyt sitä lievästi halvempaa versiota Fairphone 4 -puhelimesta. Kalliimpaa versiota ei vielä myy.

...

PS. 11.4.2022: Tulin sitten tilanneeksi Fairphone 4:n kalliimman version. Siitä tulee juttua myöhemmin blogiini, luultavasti kesäkuussa.

...

PS. 28.5.2022: Tulin julkaisseeksi blogimerkinnän uudesta puhelimestani.

Keskustellaan *slamin alkuperästä

Hieman verkkokatsausta näin päivän ratoksi. Sain herätteen tämän kirjoittamiseen erään tuotteliaan ja fiksun lukijakommentoijani lukijakommentista.

Ibn Matin blogissa oli vuonna 2015 julkaistunut merkintä, jossa hän käsitteli Tiede-lehden artikkelia profeetta Muhammadista. Islamin mukaan tämä henkilö oli 600-luvulla jKr. perustanut islamin.

Ko. Tiede-lehden artikkelissa suhtauduttiin kritiikittömästi ja suhteellisen epätieteellisesti profeetta Muhammadiin oletettuna historiallisena henkilönä.

Ibn Matti toteaa blogimerkinnässään, että Muhammadin tarina perustuu vain ja ainoastaan islamin pyhiin kirjoituksiin, sen pyhään kirjaan Koraaniin, Koraanin ulkopuoliseen islamilaiseen perimätietoon eli haditheihin ja Muhammadin elämäkertoihin. Hän sanoo, että historiallisia tai edes arkeologisia todisteita näistä tarinoista ei ole. Ei mitään. Blogisti kysyy: "Miksi tämä kirjoitus on Tiede-lehdessä? Jos se olisi Seitsemän Päivää -lehdessä tai Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä tai vaikkapa Mitä Vittua-lehdessä, minulla ei olisi mitään sitä vastaan." Eri asia tietysti on, jos sellainen artikkeli julkaistaan lehdessä, joka esittää esittelevänsä tieteen tuloksia.

Muistan itse, että samassa lehdessä yli 30 vuotta sitten oli julkaistu artikkeli, jossa annettiin ymmärtää, että islam on hyvä uskonto, koska se kannattaa abortteja, kun taas kristinusko on huono uskonto, koska se vastustaa abortteja.

Ibn Matti siis sanoo, että Tiede-lehti esittää uskonnollisen myytin historiallisena tosiasiana. Seuraavaksi hän esittelee Jeesus Nasaretilaisesta kertovan kuvitteellisen artikkelin, joka voitaisiin yhtä hyvin julkaista lehdessä. Hän sanoo, että tosiasiassa Jeesuksesta on olemassa enemmän historiallisia todisteita kuin profeetta Muhammadista.

Suomen vapaa-ajattelijoiden liiton sivuilla oli myös julkaistunut vuonna 2020 artikkeli otsikolla Mikä on Koraanin asiayhteys?, jossa emerituspfofessori Timo Saloviita ottaa kantaa profeetan historiallisuuteen. Mies esittää, ettei kukaan tiedä, kuka oli kirjoittanut Koraanin. Hän myös esittää, että islam oli syntynyt vasta Koraanin jälkeen ja sen päälle joskus 700-luvun lopulta alkaen.

Koraanin asiayhteys ei siten olisikaan islam, vaan jokin islamin esivaiheena ollut itäinen kristillinen lahko, joka esiintyi arabipaimentolaisten keskuudessa. Kirjoitukset olisivat nousseet valtionuskonnon asemaan, kun valta siirtyi Lähi-idän paimentolaisille 600-luvulla.

Vuonna 2017 ruotsalaisen blogistin Fjordmanin kirjoitus What Were the True Origins of Islam? oli julkaistu Gates of Vienna-sivustolla. Ja Ibn Matti pian tämän jälkeen oli julkaissut blogissaan käännöksen kirjoituksesta suomeksi otsikolla Fjordman: Mikä on islamin todellinen alkuperä?.

Mies kertoo, että Kööpenhaminassa oli pidetty 9.9.2017 konferenssi, jonka aiheena oli islamin alkuperä. Järjestäjinä olivat olleet yhteistyössä International Free Press Society in Denmark sekä Human Rights Service- ja Document-järjestöt. Puhujana oli professori Robert Martin Kerr. Hän toimii Inarah-tutkimusverkostossa, joka keskittyy Koraanin, islamin alkuperän ja sen varhaisen historian filologiseen ja kriittiseen tutkimukseen.

Fjordmanin mukaan konferenssia vartioi monia poliiseja, koska profeetan historiallisuus on arka asia monille muslimeille. Mies kertoo myös, että professori Kerr ei näytä pitävän Muhammadia lainkaan historiallisena hahmona. Mitään aikalaistodistuksia ei Muhammadista ole. Ei ainuttakaan. Sana "Muhammad" voisi olla arvonimi tarkoittaen "ylistettyä", eikä suinkaan henkilökohtainen nimi.

Sunnimuslimit uskovat, että Muhammadin kuoltua muslimien johtajuus siirtyi neljälle niin sanotulle oikeaan johdetulle kalifille (seuraajalle), jotka olivat tunteneet Muhammadin henkilökohtaisesti: Abu Bakr, Umar, Uthman ja Ali. Shiiat tunnustavat ainoastaan Alin, joka oli Muhammadin vävy tämän tyttären Fatiman kautta.

Kerrin mukaan nämä neljä kalifia saattavat olla myös fiktiivisiä hahmoja. Koska ei ole löydetty ainuttakaan kolikkoa, joita nämä hallitsijat olisivat lyöneet, ja sikäli kuin tiedämme, ei rahoja lyöty Mekassa tai Medinassa ennen kuin vasta 800-luvulla. Se on kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun islamin ja islamilaisen valtakunnan kerrotaan syntyneen. Ja:

Ibn Ishaq, jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Muhammadin elämäkerran, laati teoksensa yli vuosisata sen jälkeen, kun Muhammadin sanotaan eläneen. Elämäkerran totuudenmukaisuutta voidaan vakavasti epäillä. Hadith-kirjallisuus, kertomukset Muhammadin sanoista ja teoista, koottiin vielä myöhemmin. Jopa muslimit myöntävät, että monet haditheista ovat sepitettyjä. Ilman näitä lähteitä emme tietäisi Muhammadista käytännössä mitään.

Islamin ulkopuoliset historioitsijat, jotka kirjoittivat varhaisten arabien laajoista aseellisista aluelaajennoksista, eivät mainitse Koraania, islamia eivätkä muslimeja, ja Muhammadista on vain harvoja mainintoja. Joten ehkäpä se islam, jonka me tunnemme, luotiin vasta arabien alkuaikojen valloitusten jälkeen. Tämä jättää tietysti avoimeksi kysymyksen siitä, mikä oli ollut valloituksien todellinen syy.

Kerr oli sanonut, että arabivalloittajat eivät itsekään maininneet Koraania ensimmäisten vuosikymmenten aikana, luultavasti siksi, ettei sitä vielä ollut tunnistettavassa muodossa. Osia Koraanista on voitu myös alun perin kirjoittaa syyriaksi, joka on kristittyjen aikoinaan käyttämä aramean murre. Kerrin mukaan Koraani vaikuttaisi olevan sekoitus juutalaisista ja kristityistä lähteistä, johon perustaan on lisätty arabialaista islamille omaleimaista materiaalia.

Kerr sanoi myös, että on mahdollista, että jotkut Koraanissa siteeratut kristilliset tekstit ovat peräisin itäisiltä lahkoilta, jotka eivät uskoneet kolmiyhteyteen.

Professori Kerr mainitsi lisäksi, että tärkeimmät (sunnilaiset) hadithien kokoajat al-Bukhari ja al-Muslim eivät milloinkaan käyneet Mekassa tai Medinassa tutustumassa Muhammadin elämän lähdemateriaaliin. Kuten Patricia Crone ja muut tutkijat ovat huomauttaneet, Mekka sijaitsee aavikolla eikä lähistöllä ole jokia tai suuria vesistöjä. Ei ole mitään ei-islamilaisia lähdettä, jonka mukaan Mekka olisi ollut tärkeä kauppakaupunki varhain 600-luvulla. Se, että Mekalla on niin keskeinen rooli islamilaisessa historiankirjoituksessa, saattaa koko tarinan islamin synnystä epäilyksen alle.

Kerr ja jotkut muut tutkijat uskovat, että arabivalloituksen lähde löytyy paljon pohjoisempaa. Ei Arabian niemimaan Hijazin alueen Mekasta ja Medinasta, vaan luultavasti lähempänä nykyistä Syyriaa ja Jordaniaa. Kerr myös huomautti, että yhdenkään varhaisen Pohjois-Afrikan moskeijan qibla (rukoussuunta) ei osoita Mekkaan. Ei myöskään umaijadien moskeija Espanjan Cordobassa.

Kerr totesi, että arabivalloittajilla on saattanut olla jonkinlainen juutalaisuudesta ja kristinuskosta mallia ottanut monotoistinen uskonto, mutta valloitusten jälkeen sukupolvien ja vuosisatojen saatossa he hylkäsivät sen ja kehittivät sotaisamman uskonnon, joka toimi arabinationalismin ja -imperialismin veturina. Ehkäpä valloitukset siis muovasivat enemmän islamia kuin islam valloituksia.

Vapaata tutkimusta tietenkin tarvitaan. Eikä sitä voi kieltää vedoten joidenkin uskovaisten pyhiin tuntoihin.

Mitä konservatismi minulle merkitsee

En ole innostunut konservatismista poliittisena ideologiana sinänsä. Koska mielestäni se on ollut niin paljon niin monissa asioissa väärässä. Mutta maailmankatsomuksessani on kuitenkin tietynlaista konservatiivista pohjavirettä, muun ohella.

Ihmiskuvani on jossain määrin pessimistinen. En pidä ihmistä pohjimmiltaan enkelinä, jos en demoninakaan. Ihmisellä on sosiaaliset vaistonsa, joista seuraa niin hyvää kuin pahaa. Ja usein pahaa tehdään hyvän nimissä. Kukaan aidosti paha ihminen ei usko olevansa paha.

Uskon, että kivun olemassaolo on hyväksyttävä. Ja se, että elämä ylipäätään on melko lailla epäoikeudenmukainen.*

Uskon myös, että uutuuksiin on järkevää suhtautua sopivan kriittisesti ennen kuin ne todetaan hyviksi.

En pidä huonona myöskään sitä, että konservatismi tunnustaa yksilön kuulumisen perheeseen ja erilaisiin yhteisöihin. Enkä sitä, että konservatismi tunnustaa yksilön kuuluvaksi osaksi sukupolvien ketjua.

...En siis kannata konservatismin ideologiaa, vaan olen osittain kulttuurisesti konservatiivi.

*Kirjoitin tähän asiaan liittyen runon.

...

PS. 29.6.2022: Ja Lingua Franca Novan kielellä ihan sama.

Unitarismi, universalismi ja unitaariuniversalismi

Kyllä minä ennen tiesin, että unitarismi on uskonnollinen näkemys, joka kieltää Jumalan kolminaisuuden. Kolminaisuusoppi on ollut pitkäaikainen osa nk. vakiintunutta kristinuskoa. Unitarismin väite on siis, että Jumala on yksi ja ainoa.

Tiesin myös, että uskonnollisessa mielessä universalismi on näkemys, jonka mukaan kaikki pelastuvat.

Tämän lisäksi tiesin myös, että on olemassa uskonnollinen suuntaus nimeltä unitaariuniversalismi. Olin luullut siinä olevan kyse siitä, että em. kaksi aatetta yhdistetään.

Ja siitähän siinä onkin kysymys. Mutta törmäsin myöhemmin sellaiseen tietoon, että nykyään kyseessä voi olla laajempi suuntaus, jonka jäsenet voivat edustaa periaatteessa mitä tahansa todellisuuskäsitystä. Vuodesta 1961 alkaen on ollut olemassa tällaista unitaariuniversalismia kannattava järjestö, jonka englanninkielinen nimi on Unitarian Universalist Association (UUA). Se oli muodostunut aikaisempien keskusjärjestöjen The Universalist Churches of America ja American Unitarist Association yhdistyessä.

Unitaariuniversalisteihin kuuluu ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi, juutalaisiksi, buddhalaisiksi, hinduiksi, pakanoiksi, ateisteiksi, agnostikoiksi tai humanisteiksi.

Wikipedian mukaan liikkeen moninaisuudesta huolimatta universaaliunitaristit tunnustavat seitsemän yhteistä periaatetta, jotka ovat:

• Jokaisen ihmisen luontainen arvo ja arvokkuus;
• Oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus ja myötätunto ihmissuhteissa;
• Toisten hyväksyminen ja kannustaminen hengelliseen kasvuun seurakunnissa;
• Vapaa ja vastuullinen totuuden ja merkityksen etsintä;
• Omantunnon vapaus ja kansanvaltaisten menettelytapojen käyttö sekä seurakunnissa että yhteiskunnassa yleensä;
• Tavoitteena rauha, vapaus ja oikeus kaikille maailmanlaajuisessa yhteisössä;
• Kunnioitus kaiken olevaisen verkkoa kohtaan, jonka osia kaikki olennot ovat ja jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan

Samaten Wikipedian mukaan unitaariuniversalistien uskon perustana pidetään seuraavia "lähteitä":

• Kaikissa kulttuureissa tunnettu suora kokemus rajat ylittävästä mysteeristä ja ihmetyksestä
• Profeetallisten naisten ja miesten sanat ja teot, jotka haastavat vastustamaan pahuuden voimia ja rakenteita oikeudenmukaisuudella, myötätunnolla ja rakkauden voimalla
• Maailman uskonnoista kumpuava viisaus, joka tarjoaa innoitusta eettisessä ja hengellisessä elämässä
• Juutalaiset ja kristilliset opetukset, jotka kehottavat vastaamaan Jumalan rakkauteen rakastamalla lähimmäistä niin kuin itseämme
• Humanistiset opetukset, jotka kehottavat hyödyntämään järkeä ja tieteen tuloksia
• Luonnonuskontojen hengelliset opetukset, jotka kunnioittavat elämän kiertokulkua ja ohjaavat elämään tasapainossa luonnon kanssa
  

PS. Itse nykyään luokittelen itseni unitaariksi. Mutta universalistiksi en itseäni nimeä. Tämä johtuu siitä, etten usko elämänjälkeisen elämän olevan tosiasia.