Tuliliemen tuttavana, osa 2

Tämä blogikirjoitus on toinen osa vuoden 2019 lokakuussa julkaistuneelle verrattain pitkälle merkinnälle Tuliliemen tuttavana, osa 1.

Olin siis jo kuukausien ajan elänyt vähällä alkoholilla. En ollut sataprosenttisesti pysynyt irti siitä, mutta käytännössä olin elänyt viimeiset viisi kuukautta kertaakaan humaltumatta. Nk. sähköpostijuopotteluissa ja Sali-käynneillä olin nauttinut alkoholittomia. Samoin melkein aina lauantaivastaanotoillani, joita olen viime kuukausina pitänyt vain parittomilla viikoilla.

Itse asiassa alkoholinkäyttöni on pysynyt siinä määrin kovasti aisoissa, että olen onnistunut omaksumaan jopa jonkinlaisen raittiin ihmisen maailmankuvan.

Ja ilokseni voin todeta sen, ettei menneiden kuukausien aikana minulla ole käytännössä ollut himoa alkoholiin. Voisin antaa ansion tästä oletetulle Jumalalle.

Tottumus alkoholiin on mennyt aivojen alkoholissa marinoinnin myötä.

Lisäksi näinä aikoina eläminen tuli halvaksi, kun ei tarvinnut ostaa koko ajan viiden euron oluita Alkosta.

Keskiviikkona 15. tammikuuta tänä vuonna 2020 kävin Myyrmäen terveysaseman laboratoriossa. Jouduin odottamaan näytteenottohuoneeseen pääsyä vain puolen tunnin ajan, mikä oli täyttä plussaa.

Ja minut täysin yllättäen jo samana päivänä tulivat tulokset verikokeista. Kävin katsomassa niitä Maisa-portaalissa.

Hemoglobiini ja glukoosi olivat viitearvojen sisällä. Maksaan liittyvät aspartaattiaminotransferaasiarvo ja alaniiniaminotransferaasiarvo olivat myöskin viitearvojen sisällä.

Mutta mm. alkoholin suurkulutukseen liittyvä glutamyylitransferaasiarvo (lyhyemmin sanottuna GT) taas oli selvästi koholla. Interwebistä löytämäni tiedon mukaan arvo nousee myös mm. maksan kasvaimien yhteydessä ja silloin kun sapen kulku on estynyt. Lisäksi myös eräät lääkeaineet (esim. epilepsialääkkeet), akuutti haimatulehdus, sydän- ja keuhkoinfarkti, keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta ja lihavuus voivat nostaa arvoa.

GT-arvo oli toisaalta tullut selvästi alaspäin. Suunta oli hyvä.

Periaatteessa tiedän myös, että tietyt lääkkeeni eivät oikein sovi hyvin yhteen alkoholin nauttimisen kanssa.

23. tammikuuta kävin terveydenhoitajan pakeilla. Tämä totesi GT-arvoa lukuun ottamatta arvojen, mukaan lukien verenpainearvojen, olevan hyvät. Hän punnittuaan minut totesi painonikin hieman alentuneen. Hän kuulosti tyytyväiseltä siitä, että painon aleneminen on jatkunut, vaikka määrä olikin suhteellisen pieni.

Hän sanoi, että minun kannattaa vielä olla vähissä alkoholeissa. Ja kolmen kuukauden kuluttua minun tulisi taas mennä verikokeisiin.

Suhteellisen alkoholittoman viiden kuukauden kauteni aikana ainakin jossain määrin olin itse asiassa pelännyt kuolevani, ja olin kovasti kuunnellut ruumiini kolotuksia ja tuntemuksia. Mutta veriarvojen jo kohtuullinen hyvyys ja terveydenhoitajan käsitys tilanteestani nostivat harteiltani tämän taakan.

Olin ollut huolissani myös siitä, että hedelmien syöntini kerryttäisi rasvaa maksaan. Lääkärini oli nimittäin varoittanut muun herkun korvaamisesta hedelmillä. Mutta tämäkin pelko oli sitten ollut aiheeton.

Terveydenhoitajalla käynnin jälkeen joka tapauksessa päätin, että koko lopun elämäni tulen olemaan ryyppäämättä eli siis pyrin olemaan vahvasti humaltumatta koskaan. Tämä olisi terveellistä sekä mielelle että ruumiille. Kun olen jo melko iäkäs, niin ruumis kestää ryyppäämistä vähemmän kuin kaksikymppisenä ja myöskin toipuu siitä hitaammin.

Ja paitsi että fiksu suhtautuminen alkoholiin on syvähenkistä, niin se myös on varsin yhteensopiva harrastukseni nimeltä oluiden maistelu kanssa. Ryyppääminen ei ole oluitten maistelua, vaikka jokainen nautittu olut olisi eri tyyppiä ja vaikka kukin olut maksaisi noin viisi euroa yhden sijaan.

Päätin kuitenkin myös jo hieman höllätä linjaani alkoholin suhteen. Määritin itselleni alkoholia koskevat rajat, joiden mukaan varsinkin seuraavien noin kolmen kuukauden ajan tulen elämään.

Välillä äskettäin olin kuitenkin onnistunut nauttimaan alkoholia kahtena päivänä peräjälkeen. Jatkossa tulee minun pyrkiä siihen, että tällaista tapahtuisi varsin harvoin. Luultavasti onnistun nimittäin syyllistymään moiseen mökkikauden mökkireissuilla. Toivottavasti näin käy vain silloin, ja mökillä päiväannosten tulee olla sitten pieniä.

...

PS. 20.7.2021: Kirjoitussarjan kaikki osat pääset lukemaan (luultavasti) tämän linkin kautta.

Erityinen illanvietto

Viime viikon torstaina pienempi pikkuveljeni J kysyi minulta sähköpostitse, että olenko tulossa käymään. Vastasin hänelle, että asia riippuu matkallisista seikoista.

Seuraavana päivänä siivoajaystäväni V olisi ollut tulossa käymään paikassa, jota nimitän kerhoksi, mutta hän nukkui hieman liian pitkään. Ja tällä kertaa kerho oli menossa kiinni tuntia tavallista aikaisemmin. Sovimme sitten, että hän tulee myöhemmin illalla käymään kotonani, ja minä tarjoan sitten hänelle kahvipullat.

Mutta, oi, katso: Vanhempi pikkuveljeni S soitti minulle jossain vaiheessa, ja lievästi painosti lähtemään kanssaan J:n luokse. Nyt oli läksiäisjuhlapäivä (en avaa asiaa tässä laajemmin), hän sanoi. Päätin sitten lähteä.

Soitin V:lle lykätäkseni hänen käyntiään.

Lähdin sitten S:n ja hänen perheensä luokse bussilla. Perille päästyäni kävin S:n lapsen L:n kanssa kaupassa ostamassa tälle viikonloppukarkkia.

Sitten lähdin S:n kanssa bussilla menemään J:n luokse. Jossain vaiheessa piti vielä vaihtaa bussia, minkä teimme. Loppupäässä piti vielä jonkin verran kävellä ylämäkeä.

J:n luona oli jo yksi vieraista saapuessamme perille joskus klo 18:n jälkeen. Aikaa myöten sinne saapui vielä neljä lisää.

Istuimme pöydän ääressä. Juttelimme mukavia. Kuuntelimme interwebistä välillä musiikkia. Välillä taas S soitteli kitaraa.

J:llä oli varsin monenlaisia alkoholijuomia, joista valita nautittavansa. Pöydässä oli myös kikherneitä, pähkinöitä, sipsejä ja viinirypäleitä. Nautin itse viinirypäleitä, pähkinöitä ja sipsejä jonkin verran.

Mitä tulee alkoholijuomiin, niin pyrin nauttimaan niitä kohtuudella. Myös siitä syystä, että alkoholitoleranssini ei ollut kovin hyvällä mallilla, koska olin elänyt edeltävät viisi kuukautta lähes ilman alkoholia.

Nautin veden lisäksi aikaa myöten myös hieman skottilaista Sheep Dip -viskiä, joka on lemppariani, saksalaista valkoviiniä, likööriä (tekee hyvää diabetekselle) ja erästä VSOP-konjakkia. Sekä yhden kuravesioluen.

Olo veljeni luona oli enimmäkseen melko lutvakka. Oli hyvää meininkiä paljon.

Onnistuin myös pysymään melkein selvin päin. Eräs tilaisuuteen osallistuneista naispuolisista ihmisistä sanoikin jossain vaiheessa, että olin porukasta toiseksi järkevin. Paikalla oli myös eräs, joka nautti alkoholia vielä minuakin varovaisemmin.

Jossain vaiheessa J esitti suunnitelmansa. Porukan piti leikata veitsellä paperiarkista Yhdistyneen kuningaskunnan Union Jackejä, jotka piti sitten teipata kiinni pilleihin. Tarkoitus siis oli, että lähtisimme jatkoille erääseen kapakkaan. Tässä vaiheessa löin omalta osaltani pelin poikki ja sanoin olevani lähdössä kotiin. Minulla olikin jotain järkevää tekemistä suunniteltuna seuraavalle päivälle. Halusin olla suhteellisen hyvässä henkisessä kunnossa lauantaina.

Tässä vaiheessa yksi vieraista oli jo ehtinyt lähteä.

J soitti minulle sitten taksin ja lainasi osan taksirahasta. Tässä välissä kaksi kaappia työnnettiin yhteen, ja arkkimandriitta nostettiin nukkumaan niiden päälle.

J asui jonkin verran haasteellisessa paikassa taksin saavutettavuuden kannalta, mutta lopulta taksikuski löysi minut. Tämä oli vanhempi järkevänoloinen nainen. Hän ajoi minut Kehä III:n kautta kotitanhuvilleni. Poikkeuksellisen paljon tulin puhuneeksi hänen kanssaan matkan aikana. Tavallisesti en kauheasti höpise taksikuskien kanssa, varsinkaan ajon aikana.

Paniikkioireilu kuitenkin yritti välillä nousta pintaan. Saattoi johtua ihan alkoholista.

Olin kotona hieman ennen klo 23:ta.

En kuitenkaan ollut nauttinut tarpeeksi vettä ennen nukkumaanmenoani. Uneen pääsy kesti siksi kohtuuttoman kauan. Paniikkikohtauksia iski nimittäin aina välillä. En kuitenkaan jaksanut nousta juomaan vettä. Lopulta sain silti unen päästä kiinni.

Näin ilmeisesti mielenkiintoisia unia. Niistä jäi kuitenkin siinä määrin hatarat muistikuvat, että en voi julkaista unikertomuksia niistä Runo- ja unikertomusblogissani.

Ja, oi, katso: Aamulla heräsin kuin pirteä peipponen. Ja nautitun veden vähyydestä johtuen virtsarakkonikaan ei ollut erittäin täynnä. Virtsarakon epätäysyys aamulla minulla on nykyisin jostain syystä melko epätavallista. Nousin ylös kuin kuumailmapallo.

Suihkussa käynnin jälkeen huomasin kuitenkin hukanneeni kampani. Tiesin, että kämpässäni olisi niitä jossain lisää, mutta en muistanut missä. Enkä löytänyt.

Koska niin oli alun perin sovittu, pidin lauantaina normaalin vastaanoton kämpilläni. Koska en ollut löytänyt kampaa käyttööni, päätin, varsinainen muoti-ikoni kun olen, pistää päähäni M1-kypärän. Väliin laitoin pipon, jotta teräskypärän paino ei kauheasti tuntuisi päänahassa. Tilaisuudessa nautittiin normaaliin tapaan kahvia ja keksejä. Ja tällä kertaa pitkästä aikaa myös olutta sekä viskiä. Tarkoitan, että nyt minäkin otin.

Edellispäivän meiningeistä luultavimmin johtuen tunsin oloni hieman pöllähtäneeksi huolimatta helpoksi osoittautuneesta ylösnoususta.

Jatkossa pitää olla erityisen tarkkana alkoholinkäytön suhteen.

PS. 5.2.2020: Olin unohtanut mainita kirjoituksessani sen, että olin vasta taas käyttöön ottamaani talvitakkiini kiinnityttänyt J:n minulle joululahjaksi hankkiman kangasmerkin, jossa on muinaiskreikkalainen sotilaskypärä ja lyhyt tekstinpätkä klassiseksi kreikaksi, luultavasti jotain hävytöntä. On varsin mahdollista, että J huomasi kangasmerkin paikoillaanolon, vaikka asiaa ei minulle ilmaissutkaan.

Kirja-arvio: Philip K. Dick: Haudasta kohtuun

Wanhan kunnon tieteiskirjallisuuden yhdysvaltalaisen mestarin Philip K. Dickin (1928-1982) romaanissa Haudasta kohtuun (v. 1967, suomennos julkaistui 1997) ajankulku on osittain kääntynyt ympäri. Ihmiset heräävät kuolleista, nämä kaivetaan haudoistaan ylös, ja seuraavaksi heidät sijoitetaan takaisin yhteiskuntaan. Lopulta nuorruttuaan tarpeeksi uuselävät etsivät itselleen kohdun ja menevät sinne.

Romaanin päähenkilö on uuselävä, joka on kuolleistaheräämisensä jälkeen  valinnut urakseen ihmisten kaivamisen ylös haudoista. Hän on käänteinen hautausurakoitsija, ja hänellä on homman hoitamiseen oma firma.

Kirjan taustatarina on suurin piirtein maailman omaperäisin. Mutta itse juoni ei silti oikein missään vaiheessa iskenyt minuun kunnolla. Olin jättämättä kirjan kesken vain siitä syystä, että kun ajattelin jossain vaiheessa lopulta tehdä niin, niin huomasin kahlanneeni romaanissa jo yli puolen välin. Ja päätin sitten lukea sen loppuun kaikesta huolimatta.

Kansanedustaja Anna Kontula osallistui antisemitistiseen aktioon

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula joutui Helsingin sanomat -lehden uutisen mukaan 13.1.2020 Israelin pidättämäksi, kun hän oli yrittänyt laittomalla tavalla päästä Israelin alueelta Gazan kaistalle. Kontula otettiin kiinni osana kansainvälistä aktivistiryhmää, joka pyrki järjestämään "mielenosoituksen" Gazan kaistan rajalla kiinnittääkseen huomiota alueen "tilanteeseen". "Mielenosoitukseen" liittyi raja-aidan rikkominen fyysisesti, ja se lienee kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa.

Kansanedustaja sanoo halunneensa myös protestoida Suomen asekauppaa Israelin kanssa vastaan. Kontulan mukaan asekaupoilla Suomi tukee toimijoita, jotka hyötyvät Israelin "miehityksen" ja sotatoimien jatkumisesta.

Helsingin juutalainen seurakunta otti kantaa Kontulan toimintaan. Seurakunnan Facebook-sivuilla julkaistussa kirjoituksessa esitetään jyrkkää kritiikkiä kansanedustajaa kohtaan:

"Kritisoimalla ainoastaan Israelin saartoa Gazasta, ja olemalla kohdistamatta mitään kritiikkiä tai toimenpiteitä Egyptin vastaavaan saartoon, on kyseinen kansanedustaja International Holocaust Remembrance Associationin (IHRA) määritelmän mukaan melko todennäköisesti syyllistynyt antisemitismiin", kirjoituksessa sanotaan.

Kontula myöntää, että myös Egypti on mukana Gazan saarrossa. Hänen mielestään sitä ei voi kuitenkaan verrata Israelin toimintaan alueella:

"Israel valvoo ilmatilaa, luonnonvaroja, merialueita ja keskeisiä ulospääsyreittejä. Tätä tuskin voi verrata siihen, että Egypti rakentaa Gazan rajalle tarkastuspisteitä", Kontula sanoo.

Israel ja Egypti ovat saartaneet Gazan kaistaa vuodesta 2007. Israelin mukaan saarto on tarkoitettu estämään lännessä terroristijärjestönä pidetyn Hamasin toimintaa. Saarron vuoksi esimerkiksi Gazaan vietävien aseiden määrää kontrolloidaan.

YK:n mukaan Gazan kaistan saarto on "räikeä kansainvälisen oikeuden loukkaus". Sen on katsottu rankaisevan ennen kaikkea alueen siviilejä. YK:ssä tällaisia päätöslauselmia on ollut tehtailemassa islamilainen blokki. Islam on syntynyt 600-luvulla jKr. fasistisena maailmanvaltiuteen tähtäävänä uskonnollisena liikkeenä.

Kontula ei huomaa maailmanparannusinnossaan sitä, että Gazan kaista on sodassa Israelin kanssa. Gazaa johtaa islamilainen terroristijärjestö Hamas.

Hamas ja ja kumppanit ovat ampuneet Gazasta Israelin siviilien niskaan (ei egyptiläisten niskaan) lukemattomia raketteja, samoin lähettäneet tuhansittain tulipaloja sytyttäviä ja/tai räjähtäviä leijoja, palloja, kauko-ohjattavia lennokkeja ym. Edelleen he ovat ammuskelleet rajan yli erilaisilla aseilla, murtautuneet lukemattomia kertoja raja-aidan läpi tai tunneleita pitkin tappaakseen tai kidnapatakseen juutalaisia (siis ei egyptiläisiä).

Samaan aikaan Hamas julistaa, ettei se hyväksy minkäänlaisia rauhanneuvotteluja, vain tulitaukoja, Israelin kanssa. Heidän tavoitteekseen riittää vain ja ainoastaan Israelin valtion täydellinen hävittäminen (ja juutalaisten alistaminen toisen luokan kansalaisiksi, ellei näitä sitten tapeta, karkoteta tai pakoteta kääntymään islamiin).

Hamas ei halua tappaa pelkästään israelilaisia sotilaita. Se haluaa mielellään tappaa myös israelilaisia siviileitä.

Asettukaamme hetkeksi israelilaisten asemaan. Veikkaan, että jos Suomi ryhtyisi ampumaan Norjan kaupunkeihin räjähtävällä kärjellä varustettuja raketteja ja suomalaiset turistit pyrkisivät jatkuvasti tappamaan veitsillä norjalaisia siviileitä, niin Norja ryhtyisi vakaviin toimiin, jotta tällaiselta voitaisiin pian mahdollisimman pian ja suuressa määrin välttyä. Se voisi pyrkiä esim. Suomen saamiseen saarron piiriin. Sotatarvikkeet eivät sen toteutuessa enää kulkisi Suomeen asti, mutta lääkkeet ja ruokatarvikkeet kyllä.

Veikkaan, ettei Norjakaan tyytyisi rakentamaan maiden rajalle pelkästään tarkastuspisteitä tällaisen tapahtuessa.

Joillekin "edistyksellisille" juutalaiset käyvät ainoastaan kuolleina.

Lukija saattaa olla huomannut, että olen viime aikoina julkaissut tässä blogissani harvemmin

Vakiolukijani saattavat olla huomanneet, että viime aikoina olen julkaissut merkintöjä tavanomaista pienempään tahtiin tässä blogissani.

Lähelle kahdeksanvuotisen blogistin urani aikana olen julkaissut täällä tyypillisesti kolme merkintää viikossa. Harvassa ovat olleet ne viikot, jolloin olen julkaissut enemmän tai vähemmän.

Tärkeä syy siihen, etten julkaise tässä blogissani entiseen tahtiin, on siinä, että viime vuonna tulin siirtäneeksi sekä kirjoittamieni runojen että unikertomusteni julkaisemisen omaan Osa runoistani ja unistani -blogiinsa.

Toinen syy on sitten se, että oikeastaan haluaisin ottaa nykyisin jo vähän rennommin.

Kolmas syyni on se, että kirjoitan nykyään yhteensä viiteen eri blogiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kolme muuta blogiani ovat Mullokala seikkailee -siteeraus- ja linkitysblogi, Elämän julo piina ja sitten vielä se yksi, jonka olen mentaalihygieenisistä syistä jossain määrin piilottanut julkiselta internetiltä ja jolla on maailman persein nimi. Jälkimmäisen blogeistani tuon enemmän esiin joskus ensi kesän aikana.

Aikomukseni on, etten koskaan elämässä vielä riippuessani tule lopettamaan blogeihini kirjoittamista, koska se on niin kiva.

Antisemitististä salaliittoteoriaa kannattaa Yhdysvaltain tappaman Iranin Suleimanin tytär

Yhdysvallat oli tappanut lennokki-iskussa Irakissa Iranin arvossa toiseksi korkeimman päättäjän, Iranin vallankumouskaartin Quds-joukkojen komentajan Qassem Suleimanin. (Ja lisäksi oheisvahinkona joukon irakilaisia.)

Iran on vannonut kostoa teosta.

Yhdysvalloilla oli omat syynsä tekoon, ja siitä voidaan puhua tietenkin, että onko Iranin islamilaisella tasavallalla ikävine touhuineen ylipäätään olemassaolonoikeutta. Paitsi että Iranin islamilainen tasavalta on islamilainen tasavalta eli melko lailla syvältä, niin se on myös ympäri maailmaa tukenut fasistisia ryhmittymiä.

Mutta sitä, että Yhdysvallat menee tappamaan toisen maan toiseksi korkea-arvoisimman päättäjän, niin tavallinen ihminen pitäisi tällaista kuitenkin sodanjulistuksena.

Tapetun Suleimanin tytär Zeinab Suleimani olisi voinut yrittää kääntää maailman myötätunnon puolelleen, mutta ei. Kaiken muun ohella hän meni lausumaan tällaista:

Sinä hullu Trump, olet idiotismin symboli ja pelkkä lelu kansainvälisten sionistien käsissä.

Ja näin maailma saa hänen puheestaan sellaisen vaikutelman, että Qassem Suleimanin tytär kannattaa antisemitististä salaliittoteoriaa.

Miten meni niin kuin oikeasti?

Joulun satoa Jeesuksen vuonna 2019

Olin pitemmän aikaa suunnitellut Bluetooth-kaiuttimen ostamista, jotta voisin soittaa sillä musiikkia kännykkäni Deezer-sovelluksesta. Ja niin minä tein, että vasta päättyneen Jeesuksen vuoden 2019 marraskuussa mustan viikon aikana menin käyttämään hyvää tarjousta hyväkseni ja ostin itselleni joululahjaksi 150 euroa maksavan hyvällä alennuksella myynnissä olevan ilmeisesti melko laadukkaan Bluetooth-kaiuttimen.

Otin uuden kaiuttimeni käyttööni jo ennen joulua eli oikeastaan välittömästi oston jälkeen, koska halusin tietää, miten hyvin se toimii ja koska joka tapauksessa tiesin, mikä lahjani oli, koska olin itse ostanut sen.

Kaiutin toimi hyvin, mutta joka kerta kännykkäni ei suostunut soittamaan musiikkia ao. palvelusta olemalla tökkimättä. Nokia kolmoseni oli ollut nuhapumppu jo ostaessani sen, ja vuosien vierittyä ja järjestelmän sekä sovellusten muututtua pikku hiljaa yhä raskaammiksi siitä oli tullut vieläkin nuhapumppuisempi.

Ennen joulua olin osallistunut yhdistykseni joulujuhliin. Tällä kertaa perinne rikottiin, sillä nyt jostain syystä työntekijät eivät päässeet yhteisiin juhliin. Seikka vei vähän makua juhlasta.

Myöskin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunta ei tänä vuonna järjestänyt mielenterveyskuntoutujien joulukirkkoa. Sellaiseen olisin mielelläni ollut menemässä.

Jouluaatonaattona 23.12. yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteessä oli paikallinen jouluruokailu. Samana päivänä jouduin taas hyvän mainoksen uhriksi, kun operaattorini laittoi minulle mainosviestin päästyäni kerholta kurjaan talorähjääni. Joutuminen mainoksen uhriksi joutui yksinkertaisesti kännykkäni täydellisestä nuhapumppuisuudesta. Tilasin itselleni Nokia 6.2:n. Ostos maksoi 150 euroa.

En ole koskaan panostanut itselleni ostamiini lahjoihin jouluna näin paljoa.

Saman päivän iltana kävin vanhemman pikkuveljeni kanssa vanhempiemme ja isämme isän haudoilla Pyhän Laurin kirkolla. Siellä oli valtavasti väkeä. Joka paikassa oli kynttilöitä palamassa. Paluumatkalla käväisimme vielä mummilassa, jossa meille annettiin lahjakori.

Jouluaattona menin kyseisen veljeni luokse viettämään jouluaattoa. Pienin pikkuveljistäni ei päässyt ikävä kyllä paikalle. Paikalle tulivat kuitenkin veljeni täysi-ikäinen tytärpuoli – hän itse asiassa asuu vielä kotona – sekä eräs tämän naispuolinen kaveri.

Jonkin verran pelasin ja leikin veljeni täystyttären kanssa. Pelasimme kerran Afrikan tähteä sekä leikimme pikkuautoilla. Katsoimme myös yhden kokonaisen lastenelokuvan illan aikana.

Vaikka olen alkoholirajoituksella, niin suostuin nauttimaan veljeni tarjoaman gintonic-paukun. Se oli pirteä. Nautin myös teetä, joka oli valmistettu em. mummilan lahjakorin sisältämästä tuotteesta. Se oli ihan hyvää, vaikkakin jonkin verran erikoista.

Myöhemmin ruvettiin syömään. Veljeni kaatoi minulle lasiin hieman punaviiniä, joka oli melko hyvää. Ensin oli kylmäruoka. Eli kahta erilaista lohta, rosollia, sienisalaattia, muunlaista salaattia. Leipää, jossa mainio päällys. Sitten pidettiin taukoa.

Välillä perheen emäntä tuli syömään alkupaloja. Hän oli onnistunut nukahtamaan, ja siksi pääsi mukaan vasta tässä vaiheessa.

Ja sitten ruvettiin syömään lämmintä ruokaa. Eli kyseessä oli kinkku sekä lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko.

Ruoka oli hyvää, ja sitä oli tarpeeksi. En syönyt kuitenkaan itseäni ähkyyn saakka.

Välillä kävin yläkerrassa leikkimässä veljentyttäreni kanssa. Ja, oi, katso: ovikello soi jossain vaiheessa tai sanotaan nyt että kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Ja kyseessä oli tietenkin Joulupukki, joka käväisi ovella. Pian veljentytärtäni huudettiin alas. Minä menin perässä. Ja niin kävi, että jaettiin lahjat.

Veljentyttäreni sai paljon lahjoja. Minulta hän sai analogisen rannekellon. Pienimmältä pikkuveljeltäni hän sai retkikiikarit. Hän oli varsin iloinen kummastakin lahjasta. Hän sai myös Lasten Suomi -palapelin ja yhtä sun muuta toistakin.

Minä sain yhden paketin. Se sisälsi italialaisen pyyheliinan ja italialaisen käsipyyhkeen sekä After Eight -minttusuklaajutun. Hupaisaa, että veljeni vaimo kysyi minulta italialaisesta pyyheliinastani, että sopiiko se päälleni. Hän ei ehkä tiennyt sen olevan pyyheliina.

Olin ollut paikalla yli viisi ja puoli tuntia, kun lähdin menemään kotiini. Veljentyttäreni ei olisi halunnut päästää minua, sillä hän olisi halunnut ruveta kanssani tekemään palapeliään. Sain mukaani vielä Löfbergs-paahtimon Magnifika-kahvipaketin. Tekisi mieleni tokaista, että kahvin varmaan poimivat kolumbialaiset lapsiorjat, mutta en ole itsekään täydellinen kahvinnauttija normaalisti. Kahvipaketti oli peräisin em. lahjakorista.

Kotiin päästyäni tajusin olevani tavattoman uupunut.

Seuraavana päivänä eli joulupäivänä selkälihakseni olivat kipeät, ja tämä varmaankin johtua siitä, että olin leikkinyt välillä veljentyttäreni kanssa omituisissa asennoissa. Lisäksi kaksi kolmesta tavanomaisesta lauantaivieraastani tuli käymään. Tarjosin kahvit ja keksit, ja toinen vieraistani tarjosi nachot, suklaakonvehdit ja sokerittoman Coca-Colan, ja minä tarjosin tulisen ketsupin nachoille. Katsoimme siinä telkkaria ja höpöttelimme viisaita.

Tämän jälkeen menin siivoaja-ystävälleni syömään jouluruokaa. Hänellä on myös kaksi kissaa, mutta vielä jossain määrin pentuiässä oleva hänen koiransa, joka on mustanvärinen saksanpaimenkoira, nuoli kunnolla kasvoni sekä silmälasini. Ystäväni lähti lopuksi eli parin tunnin jälkeen tämän kanssa saattamaan minua kotiini, ja antoi kotiinviemisiksi myös jouluruokaa. Tänä päivänä tunsin voiton olevan jo lähellä, sillä joulu alkoi haipua pois.

Tapaninpäivänä olin jonkin verran pihalla. Lisäksi kävin kahden tätini kanssa katsomassa mummiani hoitokodissa.

27. joulukuuta perjantaina kerho oli taas auki. Vietin osan sen aukioloajasta siellä.

Lauantaina tuli sähköpostiini sekä tekstiviestinä ilmoitus, että pakettini on noudettavissa. Niinpä kävin hakemassa sen R-kioskilta ennen kuin menin ylläpitämään kerhoa.

Palattuani kotiin otin SIM-kortin ja muistikortin pois wanhasta Nokia 3:stani ja pistin uuteen kännykkääni. Pistin tämän joksikin aikaa latautumaan. Tämän jälkeen pistin uuden kännykkäni toimintakuntoon. Se on vaikuttanut ihan nopealta ja järkevältä, ja nyt Deezerkin toimii kännykässä luultavasti paremmin. Yhden kerran kyllä on tökkinyt viime päivien aikana, mutta onneksi vain yhden.

Uudessa kännykässäni on myös monikamera. Lisäksi siinä ei ole Nokia kolmosen suunnittelumokaa eli sitä, että alalaidan näppäimiä ei näe kuin oikeasta kulmasta hyvissä valaistusolosuhteissa. Eli nappien paikat oli edellisessä kännykässä pitänyt opetella ulkoa.

Lauantaina myöskin tilasin eräästä verkkokaupasta suojakotelon kännykälleni.

Lahjoitin maanantaina 30.12.2019 wanhan kännykkäni yhdelle kaverilleni, joka haluaa tutustua sellaiseen asiaan kuin älykännykkä.

...Itse ei-työllisenä vihaan pyhäpäiviä, koska ne merkitsevät minulle ylimääräistä tylsyyttä. Lisäksi tänä vuonna ennen joulua oli kaksi muutakin päivää, jolloin kerho ei ollut auki. Myöhätuuli pidettiin nimittäin yhtenä päivänä kiinni, koska siellä piti tehdä ikkunaremontti. Valitettavasti uusia ikkunoita ei ollutkaan varattuna, joten työmiehet joutuivat tulemaan myöhemmin uudestaan toisena päivänä, jolloin kerho pidettiin taas kiinni.

...
PS 3.1.2020: Olin unohtanut yhden pikku yksityiskohdan kirjoituksestani pois. Lisäsin sen nyt. Tällaisen: "Myöskin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunta ei tänä vuonna järjestänyt mielenterveyskuntoutujien joulukirkkoa. Sellaiseen olisin mielelläni ollut menemässä."