Pitkäaikainen 50-vuotissyntymäpäiväni juhlinta

Koronaepidemia iski kannaltani hiukan vääränä vuonna, kun en voinut sen vuoksi juhlia 50-vuotissyntymäpäivääni kerholla.

Maanantaina 22.6. vuonna 2020 siis oli 50-vuotissyntymäpäiväni. Päivämäärä 22.6. liittyy myös siihen, että hitleriläinen Saksa oli sinä päivänä vuonna 1941 hyökännyt Neuvostoliittoon pettäen näin hyvän ystävänsä, mutta ei se minun vikani ole.

Olin etevästi piilottanut oman syntymäpäiväni Facebookin käyttäjiltä palvelun asetusten kautta. Tarkoitukseni oli, että ihmiset huomaisivat syntymäpäiväni, jos he lukisivat maanantain blogimerkintäni Sleeping in Light, jonka ihan alkuun en ollut laittanut mainintaa 50-vuotispäivästäni vaan vasta myöhemmäksi tekstissä. Tuskin kukaan kuitenkaan huomasi asiaa sitä kautta, ainakaan Facebook-kavereistani.

Lähellä syntymäpäivääni Elisa oli lähettänyt minulle asiakastiedotteen, jossa kerrottiin, että kotisivutilani muuttuu maksulliseksi. Nettisivuni olivat olleet samassa osoitteessa yli 20 vuoden ajan. Melkoinen "syntymäpäivälahja" (vaikka toisaalta ymmärsin)!

Syntymäpäivääni edeltävänä päivänä eli sunnuntaina 21.6.2020 hyvä kaverini Virpi oli tullut koiransa Gimman, joka on musta saksanpaimenkoira, kanssa siivoamaan kämppääni. Yleensä välttelen tällaisen mahdollistamista sunnuntaipäivälle, mutta kun oli nyt erinomaisen hyvä syy, niin päästin siivoamaan. Ja hyvä siivo siitä tulikin. Kiitokset Virpille. Kesken siivoamisen kävin pienellä lenkillä Gimman kanssa. Kämpilläni tulin myös meuhtoneeksi melko paljon tämän kanssa.

Syntymäpäivänäni keskipäivän tienoilla Virpi tuli leipomansa kakkupohjan ja muiden tarvikkeiden, joihin sisältyi astioita ja ruokailuvälineitä, kanssa kämpilleni. Kakku oli hänen syntymäpäivälahjansa minulle. Hän oli leiponut sen lähinnä perunajauhoista, mutta oli myös hiukan vehnäjauhoja sotkenut mukaan.

Kämpilläni hän teki vaahtoa soijapohjaisesta kermankorvikkeesta. Kakun päälle tuli vielä mansikoitakin.

Alun perin en ollut ajatellut tarjota ihmisille sen enempää jonkun toisen omin käsin valmistamaa kakkua kuin karjalanpiirakoita munavoillakaan, mutta kun Virpi nyt kerta kaikkiaan halusi minulla olevan erityisen hienot juhlat, niin hyväksyin asian. Jos hän ei olisi puuttunut peliin, niin olisin ostanut vain jotain valmista kaupasta vieraita varten.

Olin saanut jo aikaisemmin lahjaksi kolme kirjaa, joista toinen sisältää mm. John Keatsin runoja ja toinen on muuten vain jännä. Lukija saattaa tietää, että olen itsekin hieman kirjoitellut runoja. Kolmas kirjoista oli kuulun yhdysvaltalaisen saarnaajan Billy Grahamin (1918-2018) kirjoittama.

Olin saanut eräältä henkilöltä myös 24 -tv-sarjaa sisältävän paketin.

Sain syntymäpäivänäni vielä yhdeltä henkilöltä yhden lahjakortin Varustelekaan, joka on retkeily- ja armeijatarpeita ja asusteita myyvä liike, ja yhden suklaarasian. Toiselta henkilöltä sain kaksi olutta ja kolmannelta kullanvärisen pienoispatsaan, jonka jalustassa lukee "Winner" – suomeksi se tarkoittaa voittajaa – ja kolme teepaitaa.

Vitsailin patsaan olevan Jussi-patsas. Ja sen voisin muuten ympäröidä mirhalla. Jussi-patsas on sinänsä muuten vanha vitsi eikä minun keksimäni.

Sain myös lentäjäkollegaltani Hannulta hänen tekemänsä uudemman kangasmerkkitaulun entisen jatkoksi, siis jutun, johon voi kiinnittää käyttämättömiä kangasmerkkejä. Hän teki tämän toisen taulun alkuperäisestä jälkeenjääneistä osasista. Olin myös tilannut häneltä tuhman riipuksen, jonka hän toteuttaisi antamani mallin mukaisesti.

Yhdeltä kaveriltani sain kuusi hienoa viskilasia.

Virpi oli tuonut mukanaan myöskin karjalanpiirakoita, kananmunia ja paketin Oivariinia. Oivariini oilta maistuu. Teimme munavoita karjalanpiirakoita varten.

Kutsumistani henkilöistä viisi kappaletta ei päässyt juhliini. Nämä olivat siis ensimmäiset juhlistani, jotka pidin tietyille lähikavereilleni, joista tosin yksi asuu Kouvolassa asti.

Paikalle saapui maanantaina yhteensä seitsemän vierasta. Virpin jälkeen ensimmäiset kaksi heistä saapuivat kahden maissa. Ennen kolmea tai kolmen maissa saapuivat seuraavat kolme ja viimeinen saapui noin tunnin neljänkymmenen minuutin kuluttua edellisestä.

Tarjosin väelle hyvää kahvia. Nautimme karjalanpiirakoita ja sitten myös kakkua. Se oli hyvää, vaikka sen valmistusaineet olivat olleet kannaltani epätavallisia. Viimeiseksi tullut vieraani toi mukanaan mutakakun oman vatsansa herkkyyden tähden. Tarjosin väelle myöskin erästä hyvälaatuista espanjalaista valkoviiniä, josta pidin. Sitä oli minulla litran verran. Sen oli lahjoittanut minulle eräs, joka ei päässyt mukaan juhlimaan.

Kämppäni täysin erinomainen siisteys kiinnitti huomiota. Lisäksi yksi osallistujista totesi, että ei haise.

Suuri osa kämppäni "ylimääräisistä" tavaroista oli piilotettu makuuhuoneeni nurkkaan.

Itse asiassa tarkoitukseni oli jo 20.6.2020 ollut lauantaivierailleni tarjota aitoa Juhannussimaa, mutta sitä ei ollut tällä kertaa myynnissä edes juhannusviikolla lähikaupassani, mikä on outoa, koska kerran nimensä mukaisesti kyseessä pitäisi olla juhannussiman. Wanha kaverini Janne oli silloin keksinyt valmistaa itse pikajuhannussimaa. Se koostui Pommacista, Koskenkorvasta, brändistä ja sitruunamehusta. Sekoitussuhteet eivät ole tarkasti muistissani. Koska nautittiin myös muita juomia hieman, tulin käytännössä humalaan. Ensimmäinen kerta kymmeneen kuukauteen.

Suurin osa väestöstä myös enemmän tai vähemmän nautti samantapaista jossain määrin siman kaltaista juomaa syntymäpäivänäni. Se oli muuten samanlaista kuin lauantain "pikajuhannussima", mutta Pommac oli korvattu kaupan simalla. Kun tämä myöhemmin loppui, niin juomanautintoa jatkettiin jääkaapistani löydetyllä appelsiinimangomehulla.

Osa väestöstä selvästi syntymäpäivilläni humaltui. Alle puolet oli aikaisemmin ollut nautittuna mainiosta skottilaisesta Caol Ila -savuviskistäni, mutta se nautittiin nyt loppuun, ja sen jälkeen aloitettiin vielä eräs viisivuotinen kanadalaisviskini. En viitsinyt estellä paremman viskini suurta kulutusta, koska oli sentään 50-vuotissyntymäpäiväni ja koska nyt eniten viskiini mieltynyt oli juottanut minulle ja muille lauantain normaaleille vierailleni aikaisemmin melkein kokonaisen VSOP-konjakkipullon.

Oli joka tapauksessa melko hyvä meininki.

Minäkin tulin jossain määrin humalaan.

Jossain vaiheessa pidettiin kauimpana asuvan vieraan ehdotuksesta kierros, jossa jokainen sai kehua minua.

Itse tilaisuus kesti noin viisi ja puoli tuntia. Viimeiseksi tullut jäi lopuksi juttelemaan kanssani vielä joksikin aikaa. Näytin hänelle myös FlightGear-lentosimulaattoripeliäni, jolla lensin yhden nousun ja melko pian sen jälkeen yhden laskun, ja laskussa romutin Cessna 172:ni. Koneeni iskeytyi liian lujaa vauhtia kiitoradalle. Sen siitä saa, kun ei noudata ohjaamohygieniaa, eli rupattelee.

Yöllä yritin maistaa saamani suklaarasian sisältöä, mutta se oli jossain määrin sulanut. Itse asiassa onnistuin hieman sotkemaan suklaalla paikkoja. Laitoin rasian sitten pakkaseen ja myöhemmin nautin suklaitani jonkin verran.

Tiistaina 23. kesäkuuta piti olla normaaliin tapaan lentopäivä. Hannu ei kuitenkaan jaksanut mutta tuli vain asentamaan kangasmerkkitaulun kirjahyllyni päätyyn. Tarjosin hänelle ja kahdelle muulle saapuneelle edellispäivän vieraalleni kahvitusta.

Kävin myöskin ostamassa pahviastioita kaupasta.

Tiistaina sain myöskin yhdistykseltäni lahjana lahjakortin Varustelekaan. Tämä lämmitti mieltäni.

Illemmalla wanha kaverini Markku tuli käymään. Ei ollut maanantaina töiltään päässyt piipahtamaan, joten siksi tuli vasta nyt. Oli mukava turista. Esittelin hänelle myöskin hieman FlightGear-lentosimulaattoriani. Sain häneltä 50 euroa lahjaksi.

Keskiviikkona kävin aamupäivällä jonkin aikaa notkumassa yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteen ruokajakelun luona.

Samana päivänä oli illemmalla syntymäpäiväjuhlani isän puoleisille lähisukulaisilleni. Olen isänpuoleisen sukuni vanhin miespuolinen elossaoleva jäsen ja kiinalaisten sukulaisteni patriarkka.

Joka iikka saapui paikalle paikkaan, jota nimitän mummilaksi, lukuunottamatta pienintä pikkuveljeäni, joka asuu tätä nykyä Balilla.

Veljentyttäreltäni sain hienon kortin.

Otin vastaan laskun tietyistä hankituista tarpeista.

Oli hyvä meininki. Tarjoilut aloitettiin ostamallani kuohuviinillä. Pidin myös mahdollisimman lyhyen puheen, ja päätin samalla pitää kymmenen vuotta myöhemmin kunnollisen puheen. Myöhemmin syötiin kiinalaisia ruokia. Viimeisenä nautittiin kahta erilaista kakkua ja karjalanpiirakoita kahvin kanssa.

Ja ai niin. Sain lahjaksi vihon, johon oli koottu joukko ikivanhoja valokuvia.

Sain myös lahjaksi kaksi lahjakorttia Varustelekaan.

Ilmeisesti ihmiset ovat tietäneet, että sydämessäni on lämmin paikka Varustelekalle.

Illalla kaiken kasvillisuuden keskellä mummilan pihalla aloin jonkin verran kärsiä allergiaoireista. Ne jatkuivat torstaina.

Saimme mummilasta mukaan ruokaa, karjalanpiirakoita ja kakkua. Veljeni perheineen söi saadun ruoan kotonaan. Kakunosa ja karjalanpiirakat säästettiin viikonloppureissullemme.

Torstaina puolenpäivän jälkeen oli yhdistykseni paikallisen toimipisteen ulkotoimintaa. Saatiin simaa, mehua, kahvia ja leipää euron hinnalla. Myöskin harjoitettiin frisbeegolfia ja pelattiin mölkkyä. Mutta oli älyttömän kuuma. Tilaisuudessa myöskin pidettiin osallistuvien kesken nk. kuulumiskierros, jollainen tavallisissa olosuhteissa sisältyisi paikallisen toimipisteen vertaistukiryhmän kokoontumisiin. Oli mukavaa sosiaalista toimintaa.

Torstaina menin myös kahden kaverini kanssa käymään Salilla. Sinne oli tehty keittiö, ja minä tilasin itselleni burgerin, joka oli varsin maittava, ja toiselle tovereistani oluen. Ravintola antoi minulle ikäjuhlieni kunniaksi ilmaisen tuopillisen.

Torstaina kävi myös eräs konflikti, joka rasitti minua. Nimittäin minulta ja yhdeltä hyvältä kaveriltani meni välit poikki. Se tuli kuin suoraan puun takaa. Menetin henkisen tasapainoni melko lailla, ja tämän jälkeen keräilin pikku hiljaa sen palasia.

Perjantaina lähdin vanhemman pikkuveljeni S:n, hänen vaimonsa W:n ja heidän tyttärensä L:n sekä serkkutyttöni K:n kanssa mökillemme.

Neljän jälkeen päivällä minua tultiin hakemaan ja ajettiin pysähtymättä koko matka mökillemme, joka sijaitsee nykyään Hämeenlinnaan kuuluvassa Rengossa. Matka kesti jonkin verran yli tunnin ja itse asiassa jonkin verran tavanomaista pitempään, koska matkan varrella oli joitakin hidastavia tekijöitä.

S kysyi minulta ollessamme matkalla, onko lahjatoiveeni viisi teelusikkaa vielä ajankohtainen. Vastasin sen olevan.

Päästyämme perille lämpötila oli juuri mukava enkä ensimmäisenä iltana törmännyt ollenkaan hyttysiin. Veljeni vaimo taas on hyvin herkkä niille, varsinkin suomalaisille sellaisille, ja siksi hän koki, että ensimmäisenä iltanakin niitä oli.

Allergiaoireeni jatkuivat mökillä ollessa.

Söimme mökillä tavattoman hyvin.

K leikki L:n kanssa noin yhdeksän kertaa minua enemmän.

Nukuin mökillä tavanomaista jonkin verran paremmin.

Olen ainoa, joka suostuu juomaan porakaivon vettä mökillämme. Saan siitä kaiken tarvitsemani kadmiumin, uraanin ja lyijyn.

Alkoholia nautin melko maltillisesti. Nautin saksalaisia alkoholittomia ja 2,8-prosenttisia oluita, jotka S oli minulle hankkinut, sekä jokusen vahvemman muunmaalaisen.

Perjantai-iltana lämmitettiin sauna. Järven vesi oli oikeasti lämmintä, kuin linnunmaitoa. Olen ollut viime vuosina huono uimaan mökillä, mutta veden selvääkin selvemmän lämpimyyden vuoksi sain käytyä kerran uimassa. Veljeni taas piti vettä jopa liian lämpimänä.

Lauantaina taas kävin saunassakäynnin yhteydessä uimassa kaksi kertaa.

S, W ja K kävivät uimassa paljon. Ja L oli varsinainen vesipeto. Hän ei olisi ollenkaan halunnut lopettaa uimista, kun siihen ryhtyi.

Ruoan lisäksi syötiin lauantaina ja sunnuntaina kakku loppuun. Lauantaina K antoi minulle lahjaksi kuusi kappaletta Hackmanin teelusikoita.

Lauantaina minua jonkin verran vainosivat paarmat. Saattaa olla, että joukossa oli pari hyttystäkin.

W käytti hyttyssavua ja laitteli itseensä kovasti hyttyskarkotetta.

Käsivarteni jossain määrin paloivat. Eivät saunan kiukaan, vaan auringon säteilyn vuoksi.

Voin sanoa, että mökillä söimme hieman jopa liikaakin. Mutta söimme hyvin.

Sain tietää, että K katsoo samoja paiseohjelmia kuin minäkin. Valistimme muita siitä, että kystia poistaessa on tärkeää poistaa myös se pussi, jonka sisällä ihosolut ovat. Muuten kysta tapaa kasvaa takaisin.

K:lle myöskin oli tuttu Douglas Adamsin viisiosaisen Linnunrata-trilogian ensimmäinen osa Linnunradan käsikirja liftareille. Sieltä on lähtöisin muuten tämän blogini nimi.

Sunnuntaina S, L ja K lähtivät hämeenlinnalaisessa vesipuistossa käymään. Jäin W:n kanssa mökkiä pitämään.

Alkoholittomat oluet olivat jääneet auton takakonttiin, joten jäin ilman olutta, varsinkin kun en muistanut, että grillikatoksen jääkaapissa olisi ollut vähäalkoholista olutta.

Lähdimme koteja kohti menemään vasta vähän ennen iltaseitsemää.

Saavuin kotiini suhteellisen pirteässä kunnossa.

Päätin jossain vaiheessa, että pidän nettisivuni vanhassa paikassa alkavasta maksullisuudesta huolimatta.

Tiistaina 7.7.2020 eräs hyvä kaverini toi minulle syntymäpäivälahjaksi pullollisen skotlantilaista Sheep Dip -viskiä. "Nam!" sanoin jo etukäteen. "Se on luultavasti hyvää." Jotain vastaavanlaista olin nimittäin ennenkin maistanut. Sheep Dip tarkoittaa suomeksi nestemäistä hyönteis- tai sienimyrkkyä, jota käytetään lampaiden suojelemiseen.

Kun vuorokausi oli vaihtunut yhdeksänneksitoista heinäkuuta, viimeiset palat henkistä tasapainoani palautuivat.

Heinäkuussa jouduin yhdistykseni pysyvämpien työntekijöiden lomien vuoksi olemaan viikkojen ajan vetämässä yhdistykseni "huoneen" toimintaa Discord-palvelussa. Työaika oli arkisin klo 11-13. Homma tuntui mukavalta, koska se toi järjestystä ja tolkkua arkeen.

Tiistaina 21.7. aloin tuntea kipua oikean jalkani jalkaterässä. Se tuntui vähän erilaiselta kuin perinteinen kihtini, joten en sitä kihtinä osannutkaan pitää.

Seuraavana päivänä keskiviikkona lähdin vanhemman pikkuveljeni S:n ja kaverieni H:n ja Jr:n kanssa mökille. Erään O:n, jonka niin veljeni kuin minä tunnemme, olisi alun perin pitänyt tulla myös mukaan, mutta hän joutui jäämään työkiireiden vuoksi pois. Minusta se oli tylsää.

Matkan varrella pysähdyimme Riihimäellä, jossa kävimme ruokaostoksilla ja Alkon myymälässä.

Kello oli jo yli iltakuuden päästessämme perille.

Mökillä oli kylmä. Toistan: kylmä. Varsinkin ensimmäisenä iltana ja alkuyöstä koimme suuren kylmyyden tunkevan luihimme ja ytimiin.

Mutta ruoka oli hyvää, laadukasta ja monipuolista mökkiruokaa.

Ensimmäisenä iltana H:n ja Jr:n kanssa jossain vaiheessa kärräsimme puuklapeja varastopellin alta pinoihin saunarakennuksen eteen. Veimme muistaakseni kuusi kottikärryllistä.

Jr ja varsinkin H yrittivät uistella kaloja, välillä myös veneestä käsin.

Nautin itse varsin maltillisesti alkoholia. Mökille oli jäänyt edellisestä kerrasta myös 2,8-prosenttisia sekä alkoholittomia oluita, ja näitä käytin myös hyväkseni.

Koska ei ollut kuuma, ei tarvinnut olla koko ajan juomassa vettä.

Ensimmäisenä yönä jalkani vihoitteli varsin paljon. Unen saamista sinä yönä alussa vaikeutti myös äkillisesti alkanut pieremistaipumus. Se meni onneksi jossain vaiheessa oli. Minusta tuntui, että veljeni reagoi joka kerta pieraistessani. Tosin haju ei ollut tähän syynä, sillä hän nukkui hyvän matkan päässä minusta, vaan ääni.

Iltaisin tai öisin saunottiin ja kovasti. Kaksi porukasta kävi uimassakin. Minä en.

Torstaina kävin H:n kanssa kaupassa. Matkantekoa hieman häiritsivät kymppitiellä olleet tietyöt.

Torstaina samaten käytin valmispohjaa hyväkseni ja tein kakun. Laitoin kakunsiivujen väliin mansikkahilloa ja päälle pursotin purkista kermavaahtoa. Lopuksi raaputin päälle suklaata ja sen jälkeen vielä ripottelin päälle runsaasti pensaastamme peräisin olevia punaisia viinimarjoja. Kakusta tuli ihan hyvää.

Toisena päivänä myöskin musisoitiin. Veljelläni oli mukana akustinen kitara ja H oli ottanut mukaansa kosketinsoittimensa. Ja koska käynti mökillä oli tavallaan jatkoa syntymäpäiväkemuilleni, niin porukat myöskin esittivät kunniakseni lempiballadini, Paul Grossin Ride Forever. Saman kappaleen oli pienempi pikkuveljeni esittänyt minulle kymmenen vuotta aikaisemmin käheällä heavy-country-äänellään. Sillä kertaa olin kappaleen loputtua mennyt suutelemaan ruohikkoa lipputangon edessä. Lipputangossa oli silloin liehunut Kanadan lippu.

Lopuksi kappaleen ensimmäinen säkeistö ja ensimmäinen kertosäe esitettiin uudestaan, ja minä nauhoitin tämän pätkän pienempää pikkuveljeäni varten.

Torstain myöhäisillassa myöskin lentelin H:n kanssa FlightGear- ja Geo-FS-lentosimulaattoreilla. Tämän mahdollisti se, että olin yhdistykseni verkkoläsnäolovelvollisuuden vuoksi ottanut kannettavan tietokoneeni mukaan. Olin ottanut myöskin ilotikkuni luonnollisesti mukaan.

Seuraavana yönä näin unta yhdestä yhdistykseni järjestötyöntekijästä. Unessa meillä oli konflikti, vaikka olen pitänyt hänestä ja arvostanut häntä ja vaikka minulla ei ole mitään kaunoja häntä kohtaan. Mitähän uneni symbolisoi?

Perjantaina lähdettiin kotiin. Kun oltiin Hyvinkäälle saakka päästy, niin ajotietokone ilmoitti moottoriviasta. Veljeni kohta pysäytti auton sopivaan paikkaan ja rupesi tiedustelemaan, missä huoltamolla autoa voisi käyttää. Lopulta sopiva paikka löytyi, vaikka sillä ei ollutkaan parasta mahdollista laitteistoa käytettävissä S:n auton auton diagnosointia varten. S:n kännykkä opasti meidät perille saakka.

Me muut hytisimme sitten huoltamon pihalla, kun autoa tarkastettiin. Lopputulos siitä oli, ettei autossa ollut mitään suorastaan fataalia vikaa. Veljeni soitti sitten valtuutetulle huoltamolle, ja asia hoituisi loppuun myöhemmin.

Pääsimme onneksi samalla autolla kotiin asti.

Kipu jalassa jatkoi kotiintulon jälkeenkin kyllä.

Sheep Dip -viskipulloni avattiin vasta mökiltä paluun jälkeisenä päivänä lauantaina 25.7.

Saman päivän iltana päätin todeta, että taitaa jalkavaivani sittenkin olla kihtiä. Ja minä olin jo ehtinyt sisimmässäni riemuita sitä, että en ollut edellisenä enkä tänäkään vuonna saanut kertaakaan kihtikohtausta. Päätin saman tien alkaa ottaa vaivaan Buranaa.

Torstaina 30.7. palattuani paikallisen toimipisteen ulkotoiminnasta kotiin, jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että jalka on vihdoin parantumaan päin.

Seuraavana päivänä perjantaina nautin toistaiseksi viimeisen Buranani.

2.8. em. ystäväni, jonka kanssa minulla oli mennyt välit pahoiksi, oli laittanut minulle suhteellisen ystävällisen viestin. Tilanne oli siis jonkin verran parantunut. Mutta aika entinen tavallinen ei palaa.

Maanantaina 3.8. 2020 minulle oli jo selvää, että jalkani ei ollut parantunutkaan. Onnistuin varaamaan pika-ajan terveyskeskuslääkärille seuraavalle päivälle. Minusta oli alkanut jälleen tuntua siltä, ettei vaivani ollutkaan kihtiä.

Saman päivän iltana vihdoin ja viimein kaikkien menneiden viikkojen jälkeen laitoin uusiksi, viimeinkin, kangasmerkkitaulustoni. Poistin ylimääräiset kappaleet alkuperäisestä taulusta ja kiinnitin niitä merkkejä tauluihin, jotka eivät olleet viime aikoina olleet kiinnitettyinä siihen.

Tiistaina 4.8. lääkäri katsoi hetken jalkaani ja totesi sitten, että jalassani on kihti ja että ehkä lasten Burana ei auta siihen kovin hyvin. Hän määräsi minulle 800-milligrammaista Buranaa nautittavaksi korkeintaan kolme kertaa päivässä.

Syyskuun alkupuolella minusta tuntui jo siltä, että suhteeni siihen ystävääni, jonka kanssa välit olivat menneet pahoiksi, ovat jo hyvät.

11.9. hän otti minuun jopa yhteyttä ja sanoi, että voisi periaatteessa tulla siivoamaan luokseni. Aika entinen taitaa olla melko lailla palannut.

Eikä siinä kaikki. Kävi myös niin, että samana päivänä Hannu oli ilmoittanut kryptisessä sähköpostiviestissään, että riipukseni on valmis.

Seuraavana päivänä, joka oli lauantai, jolloin kotonani pidetään jätkien kesken kulttuurielämätapahtuma, Hannu toi riipukseni, jossa näkyvällä symbolilla ei tässä yhteydessä ei ole mitään tekemistä natsien, vaan Suomen ilmavoimien, kanssa.

Periaatteessa syntymäpäiväjuhlani eivät ole vieläkään ohitse. Parin kaverini olisi tarkoitus tulle vielä juhlistamaan niitä mökillemme jossain vaiheessa, mutta kun ajankohdasta ei etukäteen tiedä ja koska melko paljon on näitä jo vietettykin, niin päätin julkaista tämän kirjoitukseni jo tänään.

Ja sitten siihen tärkeimpään kysymykseen, eli miltä minusta nyt tuntuu viisikymppisenä. Täytyy sanoa, että ei se oikein tunnu vielä miltään. Vaikka kuitenkin olen jo alkanut oivaltaa olevani viisikymppinen ja että se vaatii minulta käyttäytymistä viisikymppisen tavoin. Ei siis enää mitään pojankolttosia. Pitää käyttäytyä arvokkaasti.

Varmasti paljon jäi minulta laittamatta hyviä yksityiskohtia mukaan tähän kirjoitukseen. Kaikkea ei aina muista... Mutta toisaalta ei kaikki muistettavissa oleva varmaan ole hirveän tärkeätä. Mainitaan vielä tässä kuitenkin se, että kaikkea saamaani karkkia en ole maininnut tekstissä.

Kymmenen vuotta aikaisemmin olin juhlinut syntymäpäiviäni sekä Salilla isommalla porukalla, mummilassa että mökillä. Sillä kertaa alkoholia oli kulunut jonkin verran enemmän kuin mitä nautittiin nyt kymmenen vuotta myöhemmin.

Kymmenen vuoden kuluttua on taas isot juhlat. Luultavasti. Mahdollisesti.