Uneni, jossa olin sotalaivassa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaisen varsin erikoisen unisikermän:

Olin eräänlaisessa sotalaivassa. Tavallaan oli kyse vain leikkisodasta, jossa käytettiin vähemmän vahingoittavia ammuksia. Olin hytissä tai huoneessa, johon vihollistuli ei kovin hyvin yltänyt rungon ja seinien läpi. Paikalle tuli joukko muita ihmisiä. Heidän tullessaan huusin heille, että onko kukaan haavoittunut. Ei tullut vastausta. Ilmeisesti yksikään ei ollut. Jostain syystä minusta tuntui, että tämä on parasta mahdollista elämää. Taisin sanoa sen unessa ääneenkin.

Jossain vaiheessa unisikermää minun piti oudolla kiväärinkaltaisella aseella ampua leikkitulta kohteeseen, jossa oli ihmisiä. Sen käyttämät ammukset olivat erikoisia. Ilmeisesti luodeistani yksi meni kokonaan ohi, kaksi osui joten kuten ja kaksi osui kunnolla. Yhtä luodeistani ei laskettu, sillä näytös suljettiin ennen kuin luotini oli ehtinyt perille saakka.

Olin myös sotalaivassa voimakkaasti aaltoavalla merellä. Jonkin ajan päästä huomasin, että laiva kulki kuivalla maalla mäkisessä maastossa. Minusta siinä oli jotain perin järjetöntä.