perjantai 25. toukokuuta 2018

Tuhmasti Israelista ja Gazan kaistasta

Gazan kaistaa hallitseva terroristinen islamilainen Hamas-järjestö haluaa, että Israelin tilalle perustetaan islamilainen valtio, jossa juutalaiset, kristityt, naiset ja homoseksuaalit pidetään alistettuina.

Hamas on kylmäverinen terroristijärjestö, joka vähät välittää gazalaisten turvallisuudesta, kunhan vain saa jotenkin vahingoitettua Israelia ja israelilaisia.

Viime aikoina kivienheittelijät ovat pyrkineen hyökkäämään Israelin sotilaiden ja poliisien ja israelilaisten siviilien kimppuun Gazan kaistan ja Israelin välisen rajan yli. Jotkut tiedostavat ihmiset sanovat, että näiden kivienheittäjien ampuminen kovilla ammuksilla on väärin.

Mutta kivikin on tappava ase. Jos tiedostava ihminen saa itse aivovaurion jonkun heittämästä kivestä tai jos näin käy jollekin hänen läheiselleen, tai jos hänen läheisensä jopa kuolee kiven heiton tuloksena, niin saattaisi olla sitten toinen ääni kellossa.

Ja puhun sitten hyvin lyhyesti alueen historiasta. Israel itsenäistyi vuonna 1948. Koska arabiosapuoli ei ollut hyväksynyt juutalaisvaltion syntymistä osalle aluetta, vaan se halusi kaiken maan itselleen, niin siksi brittiupseerien kouluttamat ja joskus johtamatkin ympäröivien arabivaltioiden armeijat hyökkäsivät Israelin kimppuun. Israel voitti määrällisesti ja kalustollisesti ylivoimaisen hyökkääjän.

Sodan lopputulos oli se, että Israelin tosiasialliset rajat olivat itsenäisyyssodan aselepolinjat. Jordania otti itselleen sodan seurauksena Jordan-joen länsirannan alueen ja Egypti Gazan kaistan. Maat eivät perustaneet alueelle arabien Palestiinan valtiota eivätkä myöskään halunneet integroida palestiinalaisia osaksi omia yhteiskuntiaan. Tämä johtui siitä, että ne halusivat palestiinalaisten vihaavan ikuisesti Israelin juutalaisia.

Tässä voi mainita senkin, että Jordaniassa juutalaisten asuminen oli itse asiassa kokonaan kiellettyä. Ja on vielä tänä päivänäkin. Jordanian valtio on rasistinen.

Israel joutui käymään myöhemminkin puolustussotia arabimaita vastan, jotka se kaikki voitti. Vuoden 1967 sodassa Israel vei Länsirannan Jordanialta ja Gazan kaistan Egyptiltä. Nämä maat itse asiassa solmivat rauhan israelin kanssa.

Parina viime vuosikymmenenä on yritetty saada aikaiseksi rauhaa kiisteltyjen alueiden palestiinalaisarabien ja Israelin välille. Länsirannalle Israel on myöntänyt osittaisen itsehallinnon. Rauhan saaminen on vaikeaa, koska palestiinalaisten vallitseva uskonto islam suhtautuu ei-muslimeihin ali-ihmisinä. Länsirantaa hallitseva Fatah on tavallaan maltillisempi kuin Hamas, mutta senkin kouluissa juutalaiset esitetään lapsille ali-ihmisinä.

Tosiasiassa enemmistö kiisteltyjen alueiden palestiinalaisista toimii kuin eivät ollenkaan haluaisi saavuttaa itsenäisyyttä. Israel ei voi suoda alueille sitä, jos se ei itse saa samalla varmuutta turvallisista ja tunnustetuista rajoista. Siis myös arabimaiden tunnustamista rajoista. Palestiinalaisten johdon ja muslimipappien harjoittama vihankylvö aiheuttaa terrori-iskuja Israelin juutalaisia kohtaan.

On se kumma, kun toiset haluavat hirveästi kivittää juutalaisia tai jopa käyttää veitsiä tai tuliaseita tappaakseen ne, jotka pitävät hallussaan maa-aluetta, joka islamilaisen doktriinin mukaan kuuluu islamille eikä "vääräuskoisille".

On se kumma, kun juutalaisten vihaaminen on nostettu tärkeäksi arvoksi.

2 kommenttia:

  1. Tuhka tuumii että tällä hetkellä kaikki käyvät vain näytelmän läpi palestiinalaisten suhteen. Iran on ainoita jotka tukevat heitä (Kenties myös Turkki), mutta arabimaita ei niin kiinnosta, he ovat nyt Irania vastaan ja Israel on hyvä liittolainen tääsä tilanteessa.

    Trump on nyt pistämässä Iranin taloutta tiukalle, joten Iranin hallinolla on ongelmia pysyä vallassa. Se ei voi aloittaa isoa sotaa koska se häviäisi sen ja hallinto romahtaisi. Mutta Iranin hallinto haluaisi voittaa "pyhän" sotansa.

    Nyt on käynnissä kova hermopeli. Tuhka toivoo että talous kaataa nämä järjestelmät, kun Iran kaatuu. Palestiinalaisten hallinto voi myös kaatua ja kenties tilanne rauhoittuisi sitten.

    Aika kertoo miten käy

    VastaaPoista
  2. Kuuden päivän sota käytiin 1967, ei 1968. Siinä Israel valtasi Jordanin länsirannan lisäksi Syyrialta Golanin kukkulat ja Egyptiltä Gazan kaistaleen lisäksi koko Siinain niemimaan.

    Israel antoi Siinain takaisin Egyptille kiitokseksi rauhanteosta. Golanin alue oli ollut Syyrian sotilashallintoaluetta, joten se jäi Israelin käsiin tyhjänä syyrialaisten peräännyttyä.

    Jordanin länsirannan arabit puolestaan pakenivat valtausta suurin joukoin Jordaniaan, koska olettivat israelilaisten tekevän heile sen, mitä he itse olisivat tehneet israelilaisille voittaessaan.
    Havaittuaan Israelin armolliseksi voittajaksi he palasivat takaisin kiittämään armollisuudesta alkamalla kasvattaa lapsiaan ikuiseen sotaan Israelia vastaan.

    Kyynisesti voikin sanoa, että Lähi-idän sotku on Israelin osalta sen omaa syytä:
    jos se olisi tyhjentänyt määrätietoisesti koko Länsirannan Jordaniaan ja Gazan sekä Siinain Egyptiin, heillä olisi nyt valtavan paljon rauhallisempaa, kun vihollisia olisi rajojen sisällä niin kovin paljon vähemmän.

    Rajojen ulkopuolella pitäminen kun on Israelille huomattavasti helpompaa, kuten nähty on. Kansainvälinen rätkytyskään olisi tuskin oleellisesti suurempaa kuin nyt.

    VastaaPoista