Ohoh. Yle puolustaa välillä vapauttakin

Jari Ehrnrooth, kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti, kirjoittelee aina kolumneja Ylen nettisivuille. Hänen Yhdysvaltain juuri virkaansa jokin aika sitten astuneeseen presidenttiin Donald Trumpiin, populismiin ja liberalismin puolustukseen liittyvä lyhyehkö tekstinsä Populismiin on vastalääke oli vähän yli kaksi viikkoa sitten julkaistunut siellä.

Jätän kirjoituksen ongelmat aluksi käsittelemättä ja keskityn tuomaan esiin sen arvokkaan, mitä siitä löysin, koska olen myönteisellä mielellä. Oi, katso:

Yksilön autonominen tahto voi kehittyvä vain tietoisen vastuun ja eettisen kasvun kautta. Tämän antropologisen tosiasian hyväksynyt liberalismi palaa juurilleen ja korjaa syntyaikojensa raamatullisista uskomuksista riesaksi jääneet virheensä. Vapaus on käsitettävä arvopäämääräksi eikä syntyperäiseksi lahjaksi.

Aikuistuttuaan vapauden aate liittyy filosofiseen etiikkaan. Siitä tulee jälleen historiallisesti edistyksellinen voima, joka ei suvaitse kaikkea, vaan näkee velvollisuudekseen purkaa itsenäistä yksilön vapautta tukahduttavia rakenteita (niin autoritäärisiä kulttuuriuskontoja kuin passivoivaa sosiaalipolitiikkaa). Vastuullisessa liberalismissa vapaa yksilö käsittää, että ihmisten keskinäisen riippuvuuden vuoksi hän voi olla vapaa vain jos hän samalla ottaa vastuun kaikkien muiden vapaudesta.

Tämä on kyllä hienosti sanottu. Vapaus on tärkeä arvo, jonka puolesta jo Spartacus oli valmis kuolemaan ja kuolikin vuonna 71 eKr.

Vastuullinen harkinta voi tietenkin tapahtua vain tosiasioita huolellisesti tutkien ja loogista päättelyä noudattaen. Universaalin velvollisuusetiikan kannalta totuuden tavoittelu on välttämätön perusarvo niin taloudessa, kulttuurissa kuin politiikassakin. Siitä lipeäminen johtaa ensin kaksinaismoraaliin ja lopulta romahdukseen.

Täysin samaa mieltä. Totuusrelativismi ei toimi. Me voimme saada objektiivista tietoa, ja tärkein työkalu siihen on tiede. Totuus ei myöskään riipu siitä, kuka sen sanoo.

Nettiaikakaudella halpamainen kansankosiskelu on käynyt liian helpoksi. Ensimmäisenä vastatoimena ehdotan, että julkinen valta luo internetiin Perustuslaillisen Kansalaisfoorumin (vaaleilla valitun eduskunnan yhteyteen).

Näin jokaiselle kansalaisella annettaisiin mahdollisuus osallistua omalla nimellään (henkilövarmennuksen kautta) vakavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kommentoida lainvalmistelutyötä ja eduskunnan toimintaa. Tällaisen hyvin organisoidun avoimen foorumin arvovalta automaattisesti vähentäisi sosiaalisessa mediassa riehuvan nimimerkkirähinän vetovoimaa, jota taitavat populistit käyttävät edukseen.

Sähköisen kansankokouksen ylläpitäjäksi sopisi esimerkiksi eduskunnan tietopalvelu, joka voisi samalla tarjota reaaliaikaisen faktantarkastuspalvelun puheenvuorojen rinnalle. Tällaisen foorumin toiminta parantaisi sekä kansalaiskeskustelun että eduskuntatyön laatua.

Tämä on sinänsä hyvä ehdotus. Mutta nykyisessä kulttuurieliitin ylläpitämässä kulttuuri-ilmapiirissä mahdoton toteuttaa. Koska vain osalla kansalaisista olisi Kansalaisfoorumilla oikeus lausua mielipiteensä julki. Muut erehtyessään kertomaan siellä mitä mieltä ovat, vaikka mielipiteet olisivat perusteltujakin, voisivat joutua valtionsyyttäjän oikeuteen haastamaksi. Ja tulisivat kenties sen vuoksi menettämään opiskelu- tai työpaikkansa. Suomen lainsäädäntö orwellilaisine kummajaisineen ajaa ihmisiä turhaan itsesensuuriin. Joten foorumilla ei olisi keskustelu vapaata. Itse kannatan hyvää käytöstä kanssaihmisiä kohtaan, mutta se, että mielipiteen ilmaisusta rangaistaan, ei minusta kuulu nykyaikaan. Se on sen sijaan tunkkaista bysanttilaisuutta ja keskiaikaa.

Eihän välillisen demokratian tarkoituksena ole edustaa puolueita, vaan vapaista yksilöistä muodostuva kansaa. Sinua ja minua, meitä.

Aivan. Mutta vapaat yksilöt olisivat vielä vapaampia, mikäli he voisivat sveitsiläisten tapaan äänestää välillistä demokratiaa täydentävän suoran demokratian avulla tarpeen vaatiessa poliitikkojen päätökset kumoon. Tai vaikka samaisen kansanäänestysmenetelmän avulla luoda itse lakeja.

Ehrnrooth esittää kirjoituksessaan myös, että arvopopulismi on arvoliberalismin luoma hirviö ja että kummankin lähtökohtana on arvojen perustelemattomuus. Mies esittää myös, että jokaisen vapaasti itseään toteuttavan on perusteltava omat arvovalintansa koko ihmiskunnan edessä ja että eettinen edistys ei tee elämää helpommaksi, mutta arvokkaampaa siitä tulee.

Toki arvoja voi ja kannattaa perustella, kunhan muistaa, että ne kaikki ovat todistamattomia samaan tapaan kuin uskontojenkin "totuudet".

Minusta on oikein hienoa, että Ylen sivuilla on annettu tilaa tällaiselle vapauden ja liberalismin puolustukselle. Liberalismiksi on nykyään aivan liian usein kutsuttu kaikkea sellaista, mihin liittyvät kukkahattutädit ja sensuurimentaliteetti. Mutta eihän Suomen lain mukaan nykyään Yleisradion toimituksen olekaan enää pakko ajaa monikulttuurisuutta.