Siirryin takaisin Windows XP:hen

Viime vuoden 2016 melko lopulla vanha tuttuni kirjailija Jukka Piipponen vaimonsa Maritan kanssa lahjoitti minulle heiltä ylijääneen kannettavan tietokoneen. Siinä oli asennettuna Windows XP.

Jos ketään kiinnostaa, niin Piipponen on kirjoittanut liudan tosielämäpohjaisia, romaanimuotoisia kirjoja suomalaisista sotalentäjistä. Lisäksi hän on kirjoittanut yhden kirjan saksalaisesta sääasemasta Barentsinmerellä.

Mutta palataanpa tietokonemaailmaan. Microsoft-yhtiön Windows XP on Windows-käyttöjärjestelmistä kaikkien aikojen suosituin. Se julkaistiin vuonna 2001. Se toimi Windows Me- ja Windows 2000 -käyttöjärjestelmien seuraajana samalla yhdistäen nämä kaksi keskenään täysin erilaista Winblows-tuoteperhettä. Tavanomaiset päivitykset järjestelmälle lopetettiin vuonna 2009 ja tietoturvapäivityksetkin lopulta 8.4.2014.

Windows XP säilyi suosittuna senkin jälkeen, kun korvaavia Windowsin versioita oli tullut julki: Windows Vista vuonna 2007, Windows 7 vuonna 2009, Windows 8 vuonna 2012, Windows 10 eli lopullisesti viimeinen Windowsin versio 29.7. vuonna 2015. Jotkut ovat käyttäneet XP:tä jopa senkin jälkeen, kun se ei ole saanut enää tietoturvapäivityksiä ja pitäneet sitä jopa yhteydessä internettiin.

Näihin ihmisiin kuulun osittain minäkin.

Minähän innostuin niin kovin paljon Piipposten Windows XP -tietokoneesta.

Vuonna 1998 olin saanut joululahjaksi vuoropohjaisen Windows-sotastrategiapelin nimeltä The Operational Art of War. Pelissä oli minulle tärkeänä osana skenaarioeditori, jolla pystyi tekemään peliin omia skenaarioita. Ja minä tein niitä. En itse asiassa pelannut koskaan pelin mukana tulleita valmiita skenaarioita.

Välillä tulin pelanneeksi pelejäni turhan paljonkin.

2000-luvun alkupuolella aloitin siirtymän Windows-käyttöjärjestelmästä Linuxiin, tähän mainioon suomalaisalkuiseen keksintöön. Aluksi käytin Windowsia Linuxin rinnalla, mutta lopulta saatoin heivata Windowsin mäkeen. Tämä oli mahdollista myöskin siksi, että TOAW toimi myöskin Linuxissa Wine-ei-emulaattorin avulla. Wine on yhteensopivuusrajapinta, jonka avulla on mahdollista käyttää Unixissa ja Linuxissa joitakin Windows-sovelluksia. Kuuluisa kuvankäsittelyohjelma Adobe Photoshop esim. toimii melko hyvin Linuxissa Wine'in avulla. Näin olen kuullut. Itse kun en siitä halua maksaa, niin käytän GIMPiä. (Siitä on muuten olemassa Windows-versiokin).

Mutta sitten kävi katastrofi. TOAW ei enää toiminutkaan Linuxissani. Ilmeisesti Wine'ia oli onnistuttu kehittämään kannaltani väärään suuntaan. Tämä oli minulle suuri isku, josta en toipunut koskaan. En silti vaihtanut takaisin Microsoft Windowsiin, koska Linuxin myötä tarjoutunut vapautuminen ohjelmistojättien vallasta oli minulle myöskin kovin, kovin tärkeä asia.

Tässä välilläkin olin onnistunut välillä joissain tietokoneissa pelaamaan, tai ainakin väliaikaisesti taas kokeilemaan TOAWia. Mutta pitempiaikaista iloa en enää voinut siitä saada. Kunnes Piipponen ilmoitti, että saan heiltä tietokoneita. Niin, niitä piti tulla kaksi, mutta toinen tulee kuulemma vasta myöhemmin.

Olin välikauden kokeiluissani tullut hankkineeksi sen tärkeän tiedon, että jos Windows on yhtään tuoreempi millään tavalla kuin Windows XP, johon on asennettu Service Pack 2 -korjauspaketti, niin TOAW ei toimi siinä. Piipposten lahjoittamassa kannettavassa oli kuitenkin asennettuna Windows XP:n viimeinen Service Pack, joka tottelee numeroa 3, mikä on kyllä melko luonnollista, koska pitäähän käyttöjärjestelmässä olla kaikki korjaukset, parannukset ja suojaukset kunnossa. Ajattelin, että kolmosen poistaminen järjestelmästä voi rikkoa sen. Joten rupesin etsiskelemään kämpiltäni Windows XP:n asennuslevyä. En löytänyt. Enkä löytänyt myöskään Microsoftin sivuilta enää Windows XP:n tiettyjä Service Packejä. Toki tämäkin on luonnollista, koska Mikkisofta ei enää tue järjestelmää.

Mutta ennen kuin rupesin tekemään jotain peruuttamatonta, kokeilin asentaa TOAWin koneeseen. Ja, oi, katso: se rupesi toimimaan! Olin ilmeisesti ollut aikaisemmin väärässä olettaessani, että tiettyä Windowsin järjestelmän versiota tuoreemmat olisivat epäyhteensopivia pelini kanssa.

Jotta Piipposten järjestelmä toimisi jatkossa optimaalisesti, minä aluksi poistin siitä ison liudan heidän asentamiaan sovelluksia. Ja mahdollisuuksien mukaan siivosin järjestelmän rekisteriäkin.

Tässä voisi vielä mainita sellaisenkin seikan, että XP-tietokonettani en yhdistä koskaan internettiin, koska se olisi tietoturvariski. Ja koska käytän konetta ainoastaan pelaamiseen, minun ei tarvitsekaan koskaan yhdistää konetta internettiin. Jos olisin joutunut asentamaan Windows XP:n uudelleen, ja jos siis minulla olisi ollut käytössä oikeat asennusmediat, olisin voinut toki joutua sen verran yhdistämään koneella internettiin, että olisin saanut järjestelmän aktivoitua sen kautta. Service Pack 2:n olisin tarvinnut sen vuoksi, että se toisi järjestelmään mukaan sen oman palomuurin, joka estäisi järjestelmää internettiin kytkemisen jälkeen välittömästi saastumasta öttiäisillä. Mutta aktivoinnin jälkeen olisin heti nk. katkaissut piuhat.

...Ja olen sitten pelannut The Operational Art of Waria. Mutta kun olin saanut tehtyä ensimmäisen skenaarioni suurin piirtein valmiiksi, TOAW rupesi kaatuilemaan pelatessani sitä. Päättelin, että olin tehnyt skenaariostani liian massiivisen töhnöiselle järjestelmälle. Olin luonut peliin mm. järjettömän kokoisen pelialueen. Microsoft Windows kun on siitä jännä käyttöjärjestelmä, että versiosta riippumatta se tapaa kerätä ajan kanssa töhnää sisuksiinsa. Ja töhnöisyys voi haitata käyttökokemusta. Sen sijaan, että olisin yksinkertaistanut skenaariotani, minä poistin sen. Ja rupesin rakentamaan uutta.

Ensin oli jonkin verran synkkä tunnelma minulla. Alkuperäinen suuri iloni ja innostukseni oli poissa. Optimismi laahasi perässä. Mutta lopulta sain toisen skenaarion valmiiksi. Se muistutti edellistä, mutta oli yksinkertaisempi. Olen siitä pitäen ollut taas pirteämpi.

Välillä olen pelini takia mennyt turhan myöhään nukkumaan. Tällä hetkellä arvioin, että peliriippuvuuteni on alle keskitason. Siltä varalta, että riippuvuuteni pahenee ennen pitkää, kävin etsimässä interwebistä, onko olemassa sellaista yhdistystä kuin Anonyymit tietokonepeliriippuvaiset. Sellaista en löytänyt, mutta Anonyymit pelurit löysin. Sinne voin mennä, jos menee oikein pahaksi.

Mutta onneksi pelaamiseni on sen laatuista, että siihen ei kuulu rahanmenoa.

Lopuksi vielä kerron, että eräs hyvä kaverini, josta käytän nimitystä "ei-lihallinen veljeni Linuxissa L.V. (etu- ja sukunimi tähän)", oli löytänyt varastoistaan Windows XP:n asennuslevyn. Jossa on valmiina Service Pack 2. Jos joudun asentamaan järjestelmän joskus uudestaan, niin voin tehdä sen tämän avulla. Tietokoneen pohjassa on joka tapauksessa lisenssitunnus XP:lle.