Klassinen kreikkalainen skeptismi oli tietokielteistä skeptismiä. Siinä epäiltiin ihmisen mahdollisuuksia tiedon saavuttamiseen. Nykyaikainen skeptismi on tieto- ja tiedemyönteistä skeptismiä, jonka mukaan tietoa on mahdollista saavuttaa, mutta se saavutetaan kriittisen asennoitumisen ja menetelmän kautta.
Lyhyesti sanottuna nykyaikainen skeptismi on sitä, että ei uskota suoraan jotain väitettä, vaan vaaditaan perusteluja. Skeptikko on dogmaatikon vastakohta.
Voidaan sanoa, että kriittinen asennoituminen on yhtä tieteellisen menetelmän kanssa, menetelmän, jossa tehdään kokeita, joilla testataan väitettä. Sellaiset väitteet, joita ei edes periaatteessa voida testata, eivät varsinaisesti kuulu tieteellisen menetelmän arvioitavaksi. Tieteeseen kuuluu myös se, että tietomme kehittyy. Ennen pitkää vanhoja teorioita voidaan kumota. Tieteellisen tiedon kokonaisuus ei ole mitenkään lopullista tietoa, mutta se lähestyy aikaa myöten yhä enemmän totuutta.
Suomessa nykyaikaista skeptismiä edustaa Skepsis ry, joka on vuonna 1987 perustettu suomalainen tieteellinen yhdistys ja skeptikkojärjestö. Yhdistyksen tarkoitus on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Yhdistyksen mukaan kiisteltyjä tai erityisen poikkeuksellisia väitteitä tulisi tarkastella tieteen keinoin, ja se ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa. Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton.
Yhdistys julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä sekä myöntää vuosittaista Huuhaa-palkintoa ansioituneelle huuhaan edistäjätaholle. Vuodesta 1995 alkaen Skepsis on myöntänyt myös Sokrates-palkintoa, jolla se haluaa kannustaa kriittiseen ajatteluun tähtäävää kasvatustyötä. Alusta alkaen yhdistyksen toiminta on painottunut käytännön tutkimuksen sijaan pseudotieteiden haastamiseen.
Skepsis kuuluu Tieteellisten seurain valtuuskuntaan, joka on Suomessa toimivien tieteellisten seurojen valtakunnallinen yhteistoimintaelin.
Skepsis on julkaissut myös paranormaaleja ilmiöitä ja valetieteellisiä
väitteitä käsitteleviä kirjoja. Yhdistys järjestää kuukausittain
yleisölle avoimia luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Skepsis on omalla
osastollaan useana vuotena osallistunut jokasyksyisiin rajatietoon
keskittyviin Hengen ja Tiedon messuihin.
Suuri yleisö tuntee Skepsiksen ennen kaikkea siitä, että se on luvannut 10.000 euron palkinnon sille, joka tuottaa paranormaalin ilmiön Skepsiksen järjestämissä testioloissa. Toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut saamaan palkintoa, vaikka useita yrityksiä on ollut. Vuodesta 1996 tarjolla on ollut samansuuruinen humanoidistipendi, jonka saa humanoidi, joka noutaa sen itse ja suostuu samalla antamaan DNA-näytteen tai vastaavan todisteen siitä, että on avaruusolento.
Skepsis-yhdistyksen nettisivut löytyvät täältä ja yhdistyksen keskustelupalsta täältä. Moni ryhtyessään viestittelemään yhdistyksen keskustelupalstalla tekee sen virheen, että kuvittelee muiden keskustelijoiden olevan "skeptikoita", mikä on melko lailla väärä luulo, sillä keskustelupalstalle voi kirjoittaa kuka tahansa aivan riippumatta maailmankuvasta ja maailmankatsomuksesta ja yksilön suhteesta tieteeseen ja kriittiseen ajatteluun.
Liityin joskus viime vuosikymmenellä Skepsiksen jäseneksi, koska arvostin yhdistyksen pseudotieteiden vastaista työtä ja yhdistyksen suhteellista täysipäisyyttä. Siihen aikaan olin vielä nykyistä enemmän tavanomaisen kristinuskon kannattaja. Niihin aikoihin kuitenkin alkoi uusateismin suurten nimien nousu, ja pelästyin asian juhlimista Skepsiksen piirissä. Päätinkin sitten erota yhdistyksestä jättämällä seuraavan vuoden jäsenmaksun maksamatta.
Sittemmin on paljon vettä virrannut Jordanissa, ja minusta on tullut aikaisempaa enemmän epäilevä kristitty. Viime vuonna päätinkin sitten, että vuoden 2017 alkupuolella liityn uudelleen Skepsiksen jäseneksi. Ja niin teinkin. Hyvää asiaa on mukava tukea, vaikka minun tieteellinen antini yhdistykselle on ja tulee olemaan kovin heikkoa, sillä en ole tutkija, vaan pelkästään tietokonenörtti, kuten skeptikko Pertti Jarla on sarjakuvapiirtäjä.
Olin aikaisemmin pitänyt Pyhän hengen voimavaikutusta kristityssä todisteena kristinuskon Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon totuudesta. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä saattaa olla pelkästään psykologinen ilmiö.
En usko, että Jeesus Kristus on tehnyt kaikkia Uudessa testamentissa esitettyjä ihmetekoja, mutta toivon.
En ole varma Jumalan olemassaolosta. En pidä läheskään varmana seikkana, että Jumala tekisi ihmeitä ihmisten elämässä. En juurikaan usko myöskään siihen, että Jumala vaikuttaisi luomassaan maailmassa muuten. Jumalakuvani on tätä nykyää jotain kristinuskon perinteisen jumalakuvan ja Albert Einsteinin jumalakuvan väliltä.
Pidän Jumalaa sinänsä mielenkiintoisena ei-tieteellisenä hypoteesina. Valitettavasti vain ei ole saatu aikaiseksi tutkimusohjelmaa, jolla Hänet saataisiin esiin.
Nykyään en rukoile Jumalaa koskaan. Jatkuvasti toki avaudun Jumalan ja Kristuksen Pyhälle hengelle, ja se toki saattaa myös olla jonkinlaista rukousta, siis mikäli Jumala on olemassa, mutta sanoilla en enää rukoile. Kun eräs tuttuni pyysi minua kerran rukoilemaan erään asian puolesta, kerroin hänelle, että minä en rukoile, vaan toivon. Hän pyysi minua sitten toivomaan.
Outoahan tämä on, mutta näillä eväillä mennään.
Tavanomainen rukoileva kristitty varmaankaan ei, jos olisi näistä ajatuksistani tietoinen, pitäisi minua kristittynä. Itse haluaisin ajatella olevani kristinuskon erityistapaus.
...Olen ruvennut nyt odottelemaan sitä, että postiluukusta jossain vaiheessa kolahtaisi alkaneen vuoden 2017
ensimmäinen Skeptikko-lehti. Lehden vanhoja numeroita ja uusimpien
numeroitten irtoartikkeleita pääset tarkastelemaan täältä...
...
PS:
Tämä merkintä on jatkoa edelliselle.
Lisäksi kaikki sarjan Jossain määrin skeptishenkisiä kristillisiä kirjoituksia merkinnät pääset lukemaan tunnisteen kristillinen skeptismi kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti