Omat esikuvani

Osallistuin alle vuosi sitten erään ohjelmoidun ryhmän toimintaan. Sillä kertaa aiheena oli esikuvat.

Keksin heti kolme minulle tärkeää esikuvaa. Mutta ne sattuivat olemaan kaikki fiktiivisiä henkilöitä. Nämä kolme olivat ja ovat seuraavat:

1. John Sheridan, yksi supermassiivisen Babylon 5 -avaruusaseman sotilaskuvernööreistä. Sheridan kannattaa oikeusvaltiota ja demokraattista prosessia ja vastustaa totalitarismia. Ja tottelemaan tottuneena sotilaana hän joutuu sitten miettimään, että mitä kohtaan hänen pitää lopulta olla uskollinen ja kuuliainen. Sheridaniin jotenkin liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt, jonka kohdassa 4 (neljä) selostan ko. tieteissarjasta jotakin oleellista.
2. Christopher Foyle, englantilainen poliisipäällystöön kuuluva keski-ikään ehtinyt miesoletettu henkilö toisen maailmansodan aikaisessa Yhdistyneen kuningaskunnan etelärannikolla sijaitsevassa Hastingsin kaupungissa. Leski. Onkohan hänen poliisiarvonsa ylikomisario? Ja tv-sarja on Foylen sota. Foyle on joutunut lähettämään poikansa sotaan, ja sinne hän haluaisi itsekin, mutta taitava poliisi halutaan pitää kotirintamalla poliisivoimia johtamassa. Monet haluavat ottaa taloudellisen hyödyn sodan tuomasta vaikeasta tilanteesta, ja Foylen työsarkana ovat usein kiskonnat ja mustan pörssin keinottelut samoin kuin murhat. Hän on valmis panemaan itsensä alttiiksi sotilas- ja tiedusteluviranomaisten vihalle kaivaessaan esille totuutta. Maavoimat on lainannut hänelle autonkuljettajaksi naisoletetun Samantha Stewartin, ja tämän lisäksi hänen tärkeänä apulaisenaan toimii jalkaan haavoittunut ja sitä kautta sotatoimikelvottomaksi joutunut rikosylikonstaapeli Paul Milner. Christopher Foyle ei myöskään ole rasisti. Yhdysvaltalaisten sotilaitten maahantulo tuo hänen työhönsä omat haasteensa. Foyle on poliisistatuksestaan huolimatta sopivan inhimillinen kansalaisten palvelija. Jos minun pitäisi jotain kritiikkiä häntä kohtaan esittää, niin se on se, että mies näyttää kannattavan kuolemantuomiota. Mutta toisaalta poliisina hän joutuu noudattamaan toimessaan lakia, eikä hän edes voisi yksinään tehdä mitään kuolemantuomion poistamisen hyväksi, vaikka haluaisi.
       Niin, ja sodan jälkeen Foyle pestautuu tiedusteluviranomaiseksi. Tämä osa sarjaa oli minusta vähemmän kiinnostava ja mukava.
       Näin myöhemmin henkilöhahmoon liittyvän unen, jossa olin itse Foyle.
3. Patrick Jane, mentalisti. Mentalisti-tv-sarjan nimiosahenkilö. Jane oli julkisesti eli televisiossa mennyt vittuilemaan rankasti väärälle ja hyvin älykkäälle, runsaasti resursseja omaavalle ja kierolle rikolliselle. Tämä mies, josta käytetään nimitystä Red John, tappoi sitten hänen perheensä. Aikaisemmin Patrick Jane oli elänyt jonkinlaista erinomaisen taitavan huijarin elämää. Nyt kun hänen entinen normaali elämänsä on tuhoutunut, hän päättää omistaa elämänsä perheensä murhaajan saattamiseksi oikeuden eteen; toki toinen ja todellinen vaihtoehto on tämän tappaminen omin käsin. Niinpä hän onnistuu ujuttautumaan Kalifornian osavaltionpoliisin CBI:n (=California Bureau of Investigation) palkattomaksi konsultiksi. Samalla kun hän yrittää löytää Red Johnin, hän tulee auttaneeksi lainvalvontaviranomaisia myös muiden rikosten selvittelyssä, ja yleensä melko suurella onnistumisprosentilla. Jane on erinomainen tuki CBI:n tutkimuksissa erinomaisen havaintokykynsä ja ihmistuntemuksensa perusteella.
       Sarjassa muuten tavattoman monen jakson nimessä on tavalla toisella adjektiivi punainen.
       Olen itse tavannut arvostaa taikureita ja mentalisteja siitä syystä, että he ovat erinomaisia paljastamaan huijareita.

Vähän aikaa mietittyäni sinä päivänä keksin kyllä oikeankin elämän henkilön, jota voisin pitää esikuvanani. Tämä henkilö on Eduard Bernstein (1850-1932), saksalainen marxilainen teoreetikko ja poliitikko, josta tuli selkeän älynsä ja viileän järjenkäyttönsä ansiosta marxilaisuuden reformistisen suuntauksen perustaja. Toinen marxilaisen työväenliikkeen alkuperäisistä perustajista, Karl Marx (1818-1883), oli halunnut kääntää filosofi Friedrich Hegelin (1779-1831) idealistisen filosofian ylösalaisin, jotta se saataisiin jaloilleen eli perustumaan havaittaviin tosiasioihin. Minun mielestäni Bernstein taas on se, joka sai marxilaisuuden laskeutumaan pilvistä ja seisomaan tosiasioiden vankalla perustalla.

Vuonna 2017 tässä blogissani julkaisemastani blogimerkinnästä Bernsteinilainen sosialidemokratia – ei utopismia voi halutessaan käydä katsastamassa, mitä olen aikaisemmin sanonut Bernsteinin teeseistä.

Bernsteinin vuonna 1899 ilmestynyt teos Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät on näyttänyt suuntaa maailmalle. Asiaa toki auttoi sosialidemokratiasta irrottautuvan ja väkivaltaiseen vallankumoukseen uskovan kommunismin syntyminen ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen, mutta joka tapauksessa viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana sosialidemokraattisen aatteen sisältö alkoi yhä enemmän olla sitä, mitä Bernstein oli esittänyt kirjassaan.

Historia on myös osoittanut, että sosialidemokraattinen yhteiskuntamalli sanan laajassa merkityksessä tuottaa eniten hyvinvointia kansalaisille.

Myöhemmin olin keksinyt myös kaksi varsin pontevaa hyvää ehdokasta esikuvikseni: Spartacuksen ja Jeesus Nasaretilaisen.

Spartacus (k. 71 eKr.) on se traakialainen orjagladiaattori, joka onnistui saamaan aikaan pahiten Rooman valtakunnan olemassaoloa uhanneen orjakapinan. Kun hän oli tovereineen keittiöstä hankkimillaan välineillä taistellut tiensä ulos Capuan gladiaattorikoulusta, hän vetäytyi tovereineen, joihin oli liittynyt lisää vapautta janoavia karanneita orjia, ennen pitkää Vesuvius-vuorelle. Roomalaiset eivät pitäneet orjakapinallisia minään oikeana uhkana vaan pikemminkin vain poliisitoimet osakseen ansaitsevana tapauksena. Ja niinpä he lähettivät Spartacuksen joukkiota vastaan ensin vain tavallisista kansalaisista koostuvan miliisiyksikön. Jota armeijaa johtava Gaius Claudius Glaber oli siinä määrin ylimielinen ja varma omasta sotilaallisesta ylivoimastaan orjiin nähden, että hän tukittuaan näiltä pääsyn pois Vesuviukselta hän jätti linnoittamatta leirinsä. Mutta orjat valmistivatkin köynnöksistä välineitä, joiden avulla he laskeutuivat vuoren toiselta puolelta alas. Ja sitten vyöryttivät tehokkaasti roomalaiset asevelvolliset. Tämän jälkeen Glaberista ei kuultu enää mitään. Hän oli joko kuollut taistelussa taikka maineensa menetettyään menettänyt myöskin mahdollisuuden jatkoon virkauralla (cursus honorum).

Tämän jälkeen Spartacus ja kumppanit onnistuivat lyömään vielä useita heitä vastaan lähetettyjä roomalaisia armeijoita, mukaan lukien Rooman korkeimpien viranhaltijoiden konsuleiden johtamat armeijat. Rooman rikkain mies ja suuri kusipää, Marcus Licinius Crassus onnistui lopulta lyömään entisten orjien armeijan, mutta se vaati erittäin paljon oman pätäkän pistämistä tiskiin ja hirvittävän määrän legioonalaisia varustamista ja kouluttamista. Yhden kerran hän sotakampanjan aikana joutui jopa turvautumaan wanhaan ja jo osittain unohtuneeseen perinteeseen, hirvittävään decimatioon kurin parantamiseksi joukoissaan. Onneksi hän sitten kuoli vuosikymmeniä myöhemmin lähdettyään omin luvin sotimaan Parthiaa vastaan. Mutta sääli tavallisia sotaretkeen osallistuneita legioonalaisia, joista myöskin lähes kaikki kuolivat.

Ei sinänsä liity enempää Spartacukseen, mutta vasta äskettäin olen julkaissut blogimerkinnän Crassula-rahapuun latinankielisen nimen ja Marcus Crassuksen henkilön välisestä todennäköisestä suhteesta.

Nämä kaksi miestä ovat tietty esikuvina hiukan hankalia. Tämä johtuu siitä, että kummastakin on jäänyt jälkimaailmalle vain vähän todellista tietoa.

Jeesus Nasaretilainen on minusta eri asia kuin Jeesus Kristus. Jälkimmäinen on normikristityillä uskonnollisen uskon kohde.

Uskon, että Jeesus Kristus -hahmo perustuu kuitenkin tietyiltä osin todelliseen historialliseen henkilöön. Hänen henkilöönsä on kuitenkin liitetty runsaasti legendanomaista ainesta sen jälkeen, kun häntä jumaloivat ihmiset tekivät hänestä paitsi maailman messiaan niin lopulta vielä Jumalan ainoan pojan.

Luultavasti kaikki evankeliumeihin sisällytetyt kertomukset miehen lapsuudesta ovat ei-aitoperäisiä.

Minusta näyttää siltä kuin Jeesus olisi kuitenkin ollut juutalainen rabbi, joka olisi kerännyt ympärilleen oppilasjoukon, johon poikkeuksellisesti sen ajan juutalaisen kulttuurin kannalta kuului myös naisoletettuja.

Ennen julkista toimintaansa Jeesus lienee toiminut keskiluokkaisessa rakentajan ammatissa, jonka hän oli oppinut isältään Joosefilta, joka näyttää kuolleen ennen poikansa ryhtymistä aktivistirabbiksi.

Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan valtakunta oli lähellä. Hän myös Vuori- tai Kenttäsaarnassaan veti eettiset vaatimukset aivan tappiin, jotta kuulijat lopulta ymmärtäisivät, ettei kukaan kykene pelastamaan itseään omilla Jumalasta irrallisilla voimavaroillaan ja mahdollisuuksillaan. "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista", Jeesus on Uuden testamentin mukaan todennut.

Jeesus oli ideologisesti lähellä farisealaisten "puoluetta" johon kuuluvat pyrkivät tekemään juutalaisen lain noudattamisesta vähemmän kuormittavaa tavallisille juutalaisille. Hän kuitenkin saattoi arvostella lainopettajia tekopyhyydestä ja kovuudesta, mikä toi hänelle vihamiehiä.

Juutalaisten pääsiäisjuhlan aikana, jolloin uskonnollinen loiskiehunta tapasi olla korkeimmillaan, eräiden juutalaisten johtomiesten lähettämä aseistettu miesjoukko nouti Jeesuksen oikeudenkäyntiin, joka pidettiin yöllä. Monet johtohenkilöistä olivat pelänneet, että Jeesuksen puhe itsestään messiaana saisi roomalaiset vallanpitäjät hermostumaan. Ja Rooma sitten mittavilla sotilaallisilla voimavaroillaan aiheuttaisi runsaasti henkilömenetyksiä rauhanomaisille juutalaisille.

Uuden testamentin mukaan Jeesus oli kieltänyt tilanteessa itsensä puolustamisen miekalla, ja tämä on minusta myönteistä.

Juudean roomalainen praefectus, sotilasviranomainen nimeltä Pontius Pilatus, lopulta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ristillä. Koska Jeesus ei ollut Rooman kansalainen, hänelle ei suotu helppoa kuolemaa hänen kaulansa katkaisemisella miekalla. Ristiinnaulitseminen oli mahdollisimman kiduttava tapa kuolla. Roomalaiset lienevät oppineet rangaitsemisinstituution karthagolaisilta, ja Karthago oli alun perin ollut ollut foinikialaisten siirtokunta. Foinikialaiset taas lienevät omaksuneet tavan persialaisilta.

Jotenkin kummasti historiallisen Jeesuksen tunteneet ihmiset sitten kuitenkin myöhemmin saivat päähänsä, että Jeesus oli kyllä kuollut ristille naulattuna mutta sitten herännyt henkiin. Ja noussut Jumalan oikealle puolelle. Ja lähettänyt myöhemmin Jumalan Pyhän hengen oppilailleen.

On kuvaavaa, ettei Jeesus tarinan mukaan jäänyt useammaksi kuukaudeksi saatikka vuodeksi henkiinheräämisensä jälkeen hengailemaan Maan päälle.

Minusta neljästä Uuden testamentin evankeliumista Markuksen evankeliumi on söpöin, koska se näyttää kirjoitetun sillä mielellä, että kaiken pitää mennä siinä oikein, juuri siten kuin oli oikeasti tapahtunut. Vanhimmista evankeliumin käsikirjoitusversioista muuten puuttuu tarina Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja Markuksen evankeliumi onkin vanhin evankeliumeista.

Evankeliumit toki kertovat Jeesuksesta vain sellaista, mitä tietyllä tavalla uskonnollisesti virittyneet kirjoittajat ovat katsoneet tärkeäksi tai ei ainakaan kovin epäoleelliseksi. Mutta minun on vaikea uskoa, että ensimmäiset kristityt olisivat keksineet koko hahmon.

Evankeliumien kirjoittajat ovat kuulemma kirjoittaessaan niitä käyttäneet hyväkseen wanhoja Jeesuksen puheiden kokoelmia.

Ja joka tapauksessa minulle on täysin selvä asia, ettei historiallinen Jeesus Nasaretilainen olisi halunnut perustaa uutta uskontoa. Hän oli juutalainen ja vain juutalainen siitä huolimatta, että hän saattoi suhtautua tavanomaista myötämielisemmin pakanoihin eli ei-juutalaisiin, sekä naissukupuolen edustajiin.

Jeesus-uskonnollisuudessa minua ärsyttää varmaankin eniten kuitenkin se, että Jeesuksen tuominen osaksi Jumalaa antropomorfisoi Jeesus-uskovaisten jumalakuvaa. Juutalaisuudessa taas, myöskin silloin Jeesuksen aikana, on taas kielletty tekemästä kuvaa Jumalasta, koska sellaisen palvominen katsotaan epäjumalanpalvelukseksi.

Mitä taas tulee Spartacukseen, niin myös hänestä me tiedämme varsin vähän. Minusta se on varsin ikävää. Mutta hän on kuitenkin selvästi historiallinen henkilö eikä ole ollut kenenkään uskonnollisen uskon kohde. Spartacus kuoli taistelukentällä muuten noin sata vuotta ennen kuin historiallinen Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin.

Mutta Jussi Halla-ahosta (s. 1971) ainakin voi sanoa, että hän on todellinen henkilö, vaikka onkin joidenkin ihmisten kannalta ärsyttävä. Hallis on länsimaisen (liberaalihkon) kulttuurin sairaalloisen pelon eli fobian uhri ja ihan vielä oikeusteitse. Tällaisesta fobiasta voi käyttää vaikka nimitystä hesperofobia (kreikan kielellä hesperos=länsi). Mutta ainakin Jussi Halla-aho on päässyt tasavallan toiseksi korkeimmalle pallille eli Suomen eduskunnan puhemieheksi. Oman kulttuurin sairaalloista pelkoa muuten nimitetään oikofobiaksi. Tavallaan pidän Halla-ahoa myös eräänlaisena esikuvanani. Demokratian ja ihmiskasvoisen nationalismin kannattaja, joka asettaa itsensä alttiiksi epäliberaalihkon oikeuslaitoksen ja yksisilmäisehkön ja myöskin epäliberaalihkon valtamedian riepoteltavaksi ja kuvaannollisesti potkittavaksi ei voi olla nk. turha jätkä.

Tonttujen suhde Googleen

Tontut ovat kuin tosielämän Google. Ne aina vakoilee.

PS.:

Anteeksi. Kaksi jouluaiheista blogimerkintää julkaistuna peräkkäin. Mutta onneksi tämä on sentään lyhyt. Post Scriptvm -osiota ei sitten lasketa.

...Mitä tulee Googleen, niin kyseessä on yksi maailman menestyneimmistä suuryrityksistä, jonka epävirallisena tunnuslauseena oli aikoinaan toiminut "Don't be evil", eli suomeksi älä ole paha. Tämä oli piikki Microsoftia kohtaan, josta oli 1990-luvulla ja siitä alkaen kuoriutunut kyynärpäätaktiikkaa mielellään käyttävä varsin suurikokoinen ohjelmistoyritys.

Google oli lanseerannut 1990-luvun lopulla WWW:n hakukoneen, joka oli kuin raikas tuulahdus, sillä sen etusivu oli hyvin yksinkertaistettu verrattuna tuolloin vielä kannatusta nauttineen Altavista-hakukoneen etusivuun. Altavista yritti tuolloin olla eräänlainen "kaikkea kerralla" -WWW-portaali. Ja Googlen haku vielä toimi melko hyvin.

Googlen hakukone porhalsi suurella vauhdilla kilpailijoiden ohi. Ja yhtiö on sinnikkäästi toimien onnistunut rakentamaan hakukoneensa oheen kokonaisen ja menestyneen palveluarkkitehtuurin, jonka tuotteita minäkin olen käyttänyt. Ja käytän edelleen. Vuonna 2015 Alphabetistä tuli Googlen emoyhtiö. Alphabet ei ostanut Googlea, vaan Googlen nimi muutettiin tuoksi, ja Google-nimisestä lafkasta taas tuli sen alainen tytäryhtiö. Jos käsitin oikein.

Googlen siunaus ja kirous on se, että sen koko liiketoiminta perustuu sen käyttäjistä kerättyyn dataan. Koska yhtiö on tarjonnut peruspalvelupakettinsa kuluttajille ilmaiseksi, niin jostain se raha on työntekijöiden palkkoihin, palvelinkeskusten pyörittämiseen ja kehitystyöhön ym. revittävä.

Jos Microsoftia vertaisi johonkin jumalan kaltaiseen taikaolentoon, niin ilmiselvä vertailukohta olisi Saatana, tai varsinkin Persian zarathustralaisuuden | Ahriman eli Angra Mainyu. Googlea, ja Alphabetia, taas vertaisin Wanhan testamentin jumalaan, joka aiheuttaa niin onnen kuin onnettomuuden. Ehkä se "älä ole paha" on melkein asiallinen itseymmärryksen tapa googlelaisille, vaikkakin herättää paljon kysymysmerkkejä.

Vuonna 2015 Googlen virallisen ohjeistuksen osaksi päätyi "Do the right thing" eli "Tee se mikä on oikein". Jonkin verran orwellilaista edelleen, mutta ehkä askel oikeaan suuntaan.

Kokonaan emme ilman globaaleja suuryrityksiä ehkä pärjää. Toivoisin kyllä, että voisimme pärjätä. Itse asiassa pitäisin joka tapauksessa hyvänä, mikäli ohjelmistojen ja ohjelmistopalveluiden tarjonta muuttuisi hieman nykyistä tasa-arvoisemmaksi. Myös Google ja Microsoft ovat monen muun alan suuryrityksen ohella yhdysvaltalaisia. Mannerkiinalaisia saatikka venäläisiä suuryrityksiä taas en apajille mielelläni päästäisi yhtään enempää kuin on pakko. Demokraattiset maat ovat asia erikseen.

Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -laulukirjaan

Sylvian joululaulu on jätetty pois tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihosta, mikä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Monet ovat tosiaan pitäneet tätä joululaulua kauhean kauniina siitä huolimatta, että lapsia ei kuitenkaan haluttaisi tosiasiassa altistaa sen sanomalle.

Toisaalta olivathan alkuperäiset Grimmin sadutkin olleet hiukan poliittisesti epäkorrekteja. Tosin on huomattava, että ne oli sentään tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat tosiaan olleet sisällöltään karkeita ja raakoja.

Mutta miksei kukaan ajattele lapsia!!?1!

Sylvian joululaulun sanoma on sen kauhisteleminen, että jotkut puhkovat "sylvian" eli mustapääkertun (Sylvia atricapilla) silmät ja sen jälkeen pistävät nämä yölinnut sirkuttamaan häkkeihin, jotta niiden lajitoverit tulisivat harhautetuiksi kusipäisten ihmisten verkkoihin.

Mustapääkerttu on siis muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Italiassa Sisilian saarella.

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) taas on alun perin ollut satusetä Zacharias Topeliuksen (1818-1898 jJs.) vuonna 1853 ruotsinkielisenä julkaisema runo, jonka Karl Collan (1828-1871 jJs.) sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara (1903–1980 jJs.) ja Martti Korpilahti (1906–1938 jJs.), ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on päätynyt yhdeksi rakastetuimmista joululauluista maassamme Suomessa, koska ihmiset usein tapaavat olla typeriä. Se on itse asiassa homo sapiensin lajiominaisuus.

Aiheeseen myös jotenkin kiinteästi liittyen, niin vuonna 1870 (tai 1874) Z. Topelius oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä Maj Föreningeniä (suomeksi Kevätyhdistys), jonka tärkein suojelukohde olivat pikkulinnut. Yhdistyksen toimiala laajeni pikapikaa muihin eläimiin, ja sen nykyinen nimi on Helsingin eläinsuojeluyhdistys - Helsingfors djurskyddsförening HESY ry.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Sylvian joululaulu sopisi parhaiten Kauheimmat joululaulut -nimiseen laulukirjaan. Minusta siihen voisi kyllä sisällyttää myös Eppu Normaali -musiikkiyhtyeen punkversion kappaleesta Heinillä härkien kaukalon.

500 tuntia lennetty X-Plane 12 -lentosimulaattorilla

Aikaisemmin tällä viikolla, olikohan kyseessä tiistain jälkeinen alkuyö, sain täyteen 500 tuntia kaupallisella X-Plane 12 -lentosimulaattorilla.

Koska oletin, että olin kuitenkin noin prosentin verran simulaattorin käyttöajasta käyttänyt muuhun kuin lentohärvelillä lentämiseen, päätin hankkia täydet 505 tuntia täyteen.

Eli nyt olen lentänyt lentosimulaattorillani täydet 500 tuntia yhteensä.

Tiedän X-Planesta olevan myös olemassa versio oikean fyysisen maailman lentäjien kouluttamista varten. Se oli käynyt minulle ilmi National Geographic -tv-kanavan ohjelmasta Lentoturmat hetki hetkeltä.

Kävin katsomassa sovelluksen hinnan. Se oli tuhat dollaria, ja olettaisin hinnan koskevan asennusta yhteen työasemaan.

"Epäkaupallinen" versioni on maksanut minulle huomattavan paljon vähemmän.

X-Plane on varsin mainio. Myöskin sen graafinen ilme on loistava tai vielä loistavampi, mikäli tietokoneessa riittää potkua. Lisäksi se vielä toimii Linux-(työpöytä)käyttöjärjestelmässäkin.

Vuoden 2021 tammikuussa olin ostanut tehokkaan PC-tietokoneen keskusyksikön yhden kaverini kehotuksesta, kun minulla sattui silloin olemaan hieman ylimääräistä varallisuutta. Hökötys maksoi ilman kuljetuskustannuksia hieman alle 900 euron verran. Siitä tuli pelitietokoneeni ydin. Kaverini lahjoitti minulle tuolloin näytön pelinautintoa varten. Annoin uudelle tietokoneelleni nimen  Monsteri sen ilmiselvän tehon, ja fyysisen koon, vuoksi.

Tai tiukasti ottaen keskusyksikkö ei ollut uusi, sillä kyseessä oli entinen yritystietokone, joka oli saanut uuden elämän myytynä edelleen tietokoneliikkeelle. Ja päädyttyään sitten minulle. Jotkut yritykset kun ovat harrastaneet tällaista, että käyttävät huipputehokkaita työasemia esim. kahden vuoden ajan, kunnes jälleen vaihtavat uusiin.

Olen tavannut käyttää ilmaisua kotilentosimulaattori. Termi viittaa siihen, että kyseisenlaista lentosimulaattoria ei luultavasti tai välttämättä käytetä oikeiden lentäjien koulutukseen vaan sitä käytetään yleensä kotitietokoneella.

Lentoharrastukseni kotilentosimulaattoreilla oli alkanut vuoden 2020 alkupuolella koronapandemiarajoitusten alkamisen vuoksi, kun ei ensin päässyt edes periaatteessa käymään lafkan, josta käytän nimitystä yhdistykseni, paikallisessa toimipisteessä, jossa itse olin tavannut viettää aikaa aika paljon. Samasta yhdistyksestä eräs kaverini nimeltä Hannu ryhtyi hommaan mukaan. Kokoonnuimme tuolloin aina silloin tällöin kotonani. Jonkin ajan päästä toinen kaverini, myöskin yhdistykseni väkeä, tuli hommaan mukaan. Myöhemmin homma kuitenkin alkoi hiipua, kun yhdistys oli taas avautunut, ja myöhemmin koronarajoitukset muutenkin vielä purettiin.

Jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet keksiä jonkin halvemman harrastuksen, kuten Tetriksen pelaamisen. Tai edes Taistelun Wesnothista pelaamisen. Jälkimmäistä voi pelata hyvin myös yhdessä kaverin tai kavereiden kanssa. Siinä on omanlaisensa ja hyvin toimiva pelimekaniikka. Minulle olisi käynyt myös poliittisen simulaatiopelin NationStates pelaaminen yhdessä verkossa.

Jouduin ensi alkuun ostamaan itselleni ilotikun, jonka monet tuntevat vain englanninkieliseltä nimitykseltään joystick. Siis kyseessä tuli olla sellainen ilotikku, jossa on kierrettävä sauva sekä vipu kaasun säätämistä varten, eli lentoilotikku. Sauvaa kiertämällä voi siis korvata sivuperäsinpolkimet lentosimulaattorissa.

Paljon myöhemmin tulin ostaneeksi rakkineen, josta olen käyttänyt lyhyttä nimitystä kaasuvivustöhärpäke, joka ei kuvaa laitteen ominaisuuksia kovin kattavasti.

Olin tavannut vuodesta 2020 alkaen lennellä kahdella epäkaupallisella kotilentosimulaattorilla eli GeoFS:llä ja FlightGearillä. Jälkimmäinen näistä on enemmän oikea lentosimulaattori ja edellinen on selvästi "arcademaisempi". GeoFS:ssä ei kotipilotin ole mahdollista hallita ohjaamon asioita yhtä perusteellisesti kuin oikeammissa lentosimulaattoreissa. Myöskin vauriomallinnus on siinä kovin karkea.

GeoFS:ää olen käyttänyt enemmän rentoutumiseen ja FlightGeariä oikean lentotuntuman hakemiseen. GeoFS, joka pyörii internetselaimessa, on myös käytössä paikan, josta käytän nimitystä "yhdistykseni lännenpuoleinen toimipiste", asiakastietokoneessa. Tai no totta kai se on, kun sitä pääsee käyttämään yksinkertaisesti kirjoittamalla selaimen osoitepalkkiin internetosoitteen. Tai internetin hakukoneen kautta.

FlightGear oli ollut liian raskas ohjelmisto siinä pyöriäkseen siitä huolimatta, että se on selvästi kevyempi kuin kaupalliset lentosimulaattorit – tuo Laminar Researchin X-Plane ja Microsoftin FlightSimulator. Ei kykene toimimaan edes uusimmassa asiakastietokoneessa.

Vuonna 2023 yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä järjestöapulaisena nainen, jonka onnistuin lyhyessä ajassa kouluttamaan lentämään GeoFS:llä. Tosin on todettava, että hän oli todellinen luonnonlahjakkuus. Hän opetti sitten myös yhdistykseni kävijöitä lentämisen jalossa taidossa. Valitettavasti byrokraattisten syiden vuoksi hän joutui myöhemmin lähtemään palveluksestamme. Hän oli palkkatukityöllistettynä nimittäin meillä, ja siihen aikaan rupeama sai kestää korkeintaan vuoden. Nykyään maksimiaika palkkatukityöllistetyllä on jopa vain kymmenen kuukautta. Ja viimeiset viikot työrupeaman kestosta koostuu ansaituista lomapäivistä.

Kiitokseksi koulutuksestani työntekijämme oli ostanut minulle juuri ennen loppulomalle lähtöään keraamisen minipienoismallin toisen maailmansodan aikaisesta yhdysvaltalaisesta Vought F4U Corsair -hävittäjästä. Säilytän sitä aarteenani.

Koska upea kaasuvivustohärpäkkeeni toimii hyvin ja perusteellisesti ainoastaan X-Planessa, lentelyni epäkaupallisilla lentosimulaattoreilla on vähentynyt sittemmin paljon.

Voin tässä mainita lyhyesti, että X-Planen versio 11:lla olin aloittanut X-Plane -"urani". Paljon myöhemmin vasta ostin sitten itselleni version 12.

Olen aina ollut kiinnostunut lentokoneista ja lentämisestä. Isäni oli ollut lentokonemekaanikko Finnairilla ennen kuin hänet pistettiin eläkeputkeen. Hän kuoli vuonna 2007.

Tunnen (mm.) suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen, jonka nettisivuja ylläpidän, ja myöskin arvostan suuresti Suomen ilmavoimien merkittävää panosta viime sodissamme.

Olen vuoden 2023 syyskuusta alkaen pitänyt blogia nimeltä Lentoblogi. Sen aihepiiri on lentäminen ja erityisesti virtuaalilentäminen, joka termi tarkoittaa kotilentosimulaattorilla lentämistä.

Oli ollut tarkoitus, että useampikin virtuaalilentämistä harrastavista kavereistani tulisi mukaan kirjoittamaan blogiini, mutta lopulta vain Piipponen on ehtinyt mukaan hommaan. Hän kirjoittaa siihen kuitenkin vain säännöllisen epäsäännöllisesti, koska hänellä on muutakin elämää. Kuten tietokirjailijan ammatti.

Torstaina 11.12.2025 jJs.Suomen aikaa klo 00.53 lentokoneeni pyörät olivat pysähtyneet Australian Darwinin lentokentän kiitotiellä, paikallista Pohjoisterritorion aikaa klo 8.23.

Pelien suoratoistopalvelun Steamin tilaston mukaan olin käyttänyt X-Plane 12- lentosimulaattoria 510 ja puolen tunnin ajan, joten uskon todella lentäneeni nyt sen 500 täyden tunnin ajan tällä.

Olin aloittanut Australian ympäryslentoni lentokentältä, joka sijaitsee hyvän matkaa kaakon suuntaan Darwinista. Darwinissa olin poikennut sitten. Tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä – suhteellisen hitaalla – lentokoneella Beechcraft Baron 58:lla, joka oli toiminut jo pitemmän aikaa "vakiolentokoneenani", lentäen Australian ympäri.

BB 58 on alatasoinen sisäänvedettävillä laskutelineillä ja kahdella potkuriturbiinimoottorilla ja hyvin pienellä matkustamolla varustettu pienlentokone. Lensin sillä Darwinista vastapäivään koko Australian ympäri, ja yleensä lensin melko lähellä merta. Välillä tein pieniä poikkeamia reitilläni, mutta Tasmanian saarella en viitsinyt käydä, koska olin käväissyt siellä joskus aikaisemmin. Siis lentosimulaattorilla.

Saatoin lentää suuren osan matkasta 7000 jalan korkeudessa. Nopeuteni saattoi olla melko yleisesti noin 350 km/h. On se sentään vähän parempi nopeus kuin aikaisemmalla vakiolentokoneellani Cessna 172:lla.

Opin lentorupeamani aikana uudelleen pelkäämään pimeää, varsinkin Länsi-Australian osavaltiossa. Siellä ei ole isommin hyviä lentokenttiä.

Olin ennen rupeamaan ryhtymistäni heivannut perämiehen hittoon hytistä ja samoin kaiken mukana kuljetettavan rahdin, olivat nämä sitten tavaraa tai ihmisiä. Yleensä tankkasin polttoainetankit mahdollisimman täyteen löpöä, ja se olikin hiton järkevää.

On toisaalta ollut viimeksi kuluneina vuosina hieman virtuaalilentämistä hankaloittava tekijä, ettei minulla itselläni ole ollut lennonopettajaa.

Lentoblogini aihetunnisteista löytyy myös Australia. Tosin en ole tehnyt siellä selkoa läheskään koko tuosta älyttömän pitkästä lentorupeamastani.

Feminismi ja maskulismi, kaksi todellisuutta kahlitsevaa "teoriaa"

Feminismillä on perinteisesti tarkoitettu sitä, että kannatetaan sukupuolten tasa-arvoa. Myöhemmin syntyneissä aatteen muodoissa sanalla on tosin voitu tarkoittaa sitä, että pitää ajaa vain naisten oikeuksia eikä miesten ollenkaan.

Feminismin aatesisältö on näin kenties jäänyt nykyajassa hieman hämäräksi.

Kun feminismin aatesisällöstä on nykyaikana käytössä kaksi täysin erilaista määritystä, niin miksi emme ottaisi tässä käsittelyyn myös vanhaa kunnon sanaa "maskulismi".

Ja kuten vapaassa WWW-tietosanakirjassa ystävällisesti tästä sanotaan:

Maskulismi (tai maskulinismi) on yhteiskuntateorian suuntaus ja poliittinen katsomus, joka korostaa miehen oikeuksia ja haluaa näin saavuttaa tasa-arvoa sukupuolten välille. Tällä tavoin se on vastine feminismille. Maskulismin kannattajien mielestä naiset ovat useissa tilanteissa etuoikeutettuja miehiin nähden. Suomessa asevelvollisuus on tästä yksi esimerkki. Toinen on poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista. Maskulismista on erotettava käsite antifeminismi, joka on yleistä feminismin vastaisuutta kuvaava termi.

Jotkut muut tahot tosin samaistavat maskulismin naisten oikeuksien vastaiseen yhteiskunnalliseen taisteluun.

Täten me näytämme olevan maskulismin suhteen päässeet samaan kuin missä feminismi on jo onnistunut: on olemassa kaksi keskenään täysin ristiriitaista käsitystä aatteen sisällöstä.

Ja kuten vapaan WWW-tietosanakirjan Wikipedian osastossa Huonot vitsit ja muu höpöhöpö/Professori Huonot D.G. vitsit ja muu höpöhöpö on sanottu:

Maskulismi pyrkii vapauttamaan miehet kahlitsevista roolimalleista, kuten feminismi on onnistuneesti tehnyt aikaisemmin.

S-ryhmä kalastelee samoilla vesillä Sinimustan liikkeen kanssa

Jokin aika sitten S-kauppaliikeryhmä oli päättänyt poistaa Israelissa valmistetut tuotteet valikoimistaan.

Olen sittemmin törmännyt sellaiseen uutiseen, että fasistiseksi ja etnonationalistiseksi puolueeksi tunnustautuva Sinimusta liike on tervehtinyt ryhmän päätöstä antaumuksella ja suurella kiitollisuudella.

Sinimustien nettisivuilla onkin äskettäin tosiaan julkaistu tiedote, jossa sanotaan näin:

S-ryhmä on poistanut israelilaista alkuperää olevia tuotteita kaupoistaan ja aikoo luopua niiden myymisestä loppujenkin varastojen tyhjennyttyä (HS 19.11.2025). Sinimusta Liike pitää tätä positiivisena muutoksena ja tukee S-ryhmän päätöstä.

Puheenjohtajamme Tuukka Kuru kommentoi: ”Israelissa valmistetut tuotteet muodostavat hyvin pienen osan kokonaisvalikoimasta, mutta jokainen niistä maksettu euro edesauttaa juutalaisvaltion rikollista toimintaa. Päätös luopua israelilaisista tuotteista lähettää selvän signaalin juutalaisvaltion tukijoille – kaikkea toimintaa ei tarvitse, eikä tulekaan, hyväksyä.”

Puolueemme on useaan otteeseen kehottanut Suomea ankarampiin toimiin Israelia vastaan, ja kannustamme muitakin yrityksiä sekä yhteisöjä mukaan boikotointikampanjaan.

Sinimustan liikkeen Israelia koskevia kannanottoja voi lukea lisää täällä. Kehottaisin kiinnittämään huomiota sivulla näkyvään kannanottoon, joka on otsikoitu näin: Juutalainen ylivalta on kaikkien yhteinen vihollinen. Ja sitten on mm. tällainen hiukan vanhempi yli neljä vuotta sitten julkaistu kannanotto, joka on otsikoitu Sinimusta Liike vastustaa EU:n antisemitismin vastaista strategiaa, jos ketään kiinnostaa.

S-ryhmä on siis ruvennut kalastelemaan samoilla sameilla vesillä kuin Sinimusta liike ja yleensä sellaiset tahot, joiden mielestä Israelilla ei ole oikeutta turvallisiin ja tunnustettuihin rajoihin ja joiden mielestä on ihan okei, että juutalaisia naisia ja tyttöjä raiskataan ja yleensä juutalaisia häiritään, ryöstetään, kidutetaan ja tapetaan. Ja sellaiset tahot, joiden mielestä on oikein paiskoa vuodesta toiseen Israelin kansalaisten päälle räjähtävällä kärjellä varustettuja sotilasraketteja.

Lisäksi voi vielä mainita sen, että Israel on demokratia, jonka parlamentissa Knessetissä on myös arabipuolueita. Sekä sen, että Israelin Tel Aviv on Lähi-Idän homoseksuaalien Mekka, jos näin saa sanoa. Saudi-Arabian Mekka taas ei ole millään lailla eikä missään määrin homoseksuaalien Mekka.

Saudi-Arabiassa ei edes ole laillista harjoittaa muita uskontoja kuin islamia, kun taas Israelissa on laillista harjoittaa muita uskontoja kuin juutalaisuutta, ml. islam.

Kun Yhdistynyt kuningaskunta aikoinaan yli sata vuotta sitten lohkaisi 4/5 Kansainliiton sen hallintaan luovuttamasta Palestiinan mandaatista arabeille perustaen alueelle itsehallinnollisen kuningaskunnan nimeltä Transjordania, joka myöhemmin lyhensi nimensä Jordaniaksi itsenäistyessään vuonna 1946, niin alueella ei sallittu juutalaista asutusta, eikä muuten sallita vieläkään.

Kun muilla palestiinalaisalueilla halutaan nyt irrottautumista Israelin holhouksesta, niin tulisiko näillä alueilla saada juutalaisten asua, vai pidetäänkö sama linja kuin Jordaniassa on edelleen voimassa?

Islamilaisissa maissa homoseksuaaleilla ei ole oikeutta solmia avioliittoa samaa sukupuolta edustavan ihmisen kanssa tai edes pitää mielenosoituskulkueita herättääkseen yleisön tietoisuutta siitä, että homoseksuaalitkin ovat ihmisiä.

Albania vaikuttaa olevan islamilaisten maiden keskuudessa edistyksellisin suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, sillä maassa on homoseksuaalien välinen seksi ollut laillista jo vuodesta 1995 alkaen, ja maassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia suojaa itse asiassa varsin edistyksellinen syrjinnän vastainen lainsäädäntö.

Silti vielä tänä päivänäkään Albaniassa homoseksuaalipariskuntia ei lainsäädännön tasolla tunnusteta olemassaoleviksi.

Albania on siis islamilaisten maitten keskuudessa kuitenkin suhteellinen valopilkku. Se on suurin piirtein yhtä liberaali maa kuin kristillisdemokraattinen suomalainen poliitikko Päivi Räsänen on liberaali henkilö. 

Siteeraan seuraavaksi aivoinfarktista parhaillaan toipuvan Kokoomuksen kansanedustajan Ben Zyskowiczin haastattelua Iltalehdessä:

Irania Zyskowicz moittii voimakkain sanankääntein ”hirvittäväksi pappisdiktatuuriksi” ja nostaa esiin muun muassa sitä, että siellä on kerrottu teloitetun mielenosoituksiin osallistuneita.

– Vaikka Israel on Lähi-dän ainoa demokraattinen maa, jossa on normaalit läntiset demokraattiset oikeudet, lehdistönvapaus esimerkiksi toteutuu, sen tuotteet eivät kelpaa, Zyskowicz hämmästelee S-ryhmän toimintaa.

– Iranhan on Hamasin, Hizbollahin ja huthien kautta käynyt hyökkäyssotaa Israelia vastaan. Ei tämä Hamasin terrori-isku lokakuussa 2023 olisi ollut mahdollinen ilmeisestikään ilman Irania, Zyskowicz arvelee.

Ja:

Zyskowicz summaa esimerkinomaisesti, että jos S-ryhmä lähtee Israelia karkuun, tulee Iran vastaan.

– Jos tälle tielle lähdetään, että Israel ei käy ja Iran kyllä käy, niin missä se S-ryhmän logiikka on silloin?

– Sitä paitsi Iran on myös osallinen Venäjän hirvittäviin sotarikoksiin Ukrainassa, Zyskowicz jatkaa viitaten tietoihin siitä, että Venäjä on käyttänyt iranilaisia drooneja Ukrainaa vastaan.

Muistan elävästi sen ajan, kun aikoinaan Sinimustien nykyinen puheenjohtaja Tuukka Kuru oli tavannut esittää liberaaleja mielipiteitä.

Siteeraan lopuksi itse aikoinani eli vuoden 2018 tammikuussa tässä samassa blogissani julkaisemani liberalismin aatesisältöä käsittelevän blogimerkinnän alkukappaleita.

Liberalismi on vapautta, yksilöä, tiedettä ja edistystä kannattava poliittinen ideologia. Se kieltää syntyperään perustuvat valta- ja moraaliset järjestelmät, ja yksilönvapaus on sille keskeistä.

Liberalismi kannattaa sellaisia ajatuksia ja ohjelmia kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus ja markkinatalous, kansallinen itsemääräämisoikeus, demokratia, oikeusvaltio, ihmisten oikeus päättää omasta elämästään, tiede, sekulaari hallinto, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä.

Liberalismi hyväksyy ajatuksen eriävien yhteiskunnallisten etujen olemassaolosta, mutta liberalismin aatemaailman mukaan kansanedustuslaitoksessa voidaan järkevästi sovitella eri etujen välillä.

PS.: 

Fasistiseksi liikkeeksi ilmoittautuminen on mielestäni poliittiselta liikkeeltä varsin rohkeaa, sekä tyhmää, mikäli ei aio tosiaan riisua toisinajattelevilta ihmisiltä poliittista valtaa. Sinimustilta olisi ollut sen sijaan järkevämpää ehdottautua Isänmaallisen kansanliikkeen toiminnan jatkajaksi. Olin nettisivuillani muuten julkaissut vuonna 2016 sivun otsikolla Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) vuoden 1932 ohjelman arvostelu. On eri asia sitten, että onko tekstin tällaisesta aiheesta kirjoittaminen ja julkaiseminen ollut järkevää. Olen ollut joka tapauksessa sitä mieltä, että IKL olisi aikoinaan saanut olla jonkin verran liberaalimpi.

Sinimusta liike antaa vaikutelman ikään kuin sen poliittinen toiminta olisi jonkinlaista poliittista larppaamista, jolla ei ole tarkoituskaan päästä nousemaan varteenotettavaksi poliittiseksi voimaksi.

Söpöt ja vähemmän söpöt uskonnot liberaalissa yhteiskunnassa

Mielipiteeni on, että söpösti käyttäytyviä ja toimivia uskontoja, uskonnollisia yhdyskuntia, jumalia ja pyhiä hahmoja tulee arvostaa.

Sellaiset tahot eivät sen enempää henkisen kuin ruumiillisen väkivallan taikka vankeustuomion uhalla yritä saada lisää jäseniä taikka estää jäseniä eroamasta. Ne eivät edes pyri saamaan yhteiskunnassa erityisetuja taikka pyri muuttamaan poliittista järjestelmää uskonnolliseksi.

Muunlaisten taas tulee olla nk. vapaata riistaa. Väkivaltainen uskonto on kauhistus kaikille liberaaleille ihmisille, sekä marxilaisille, sekä kveekareille. Ja osalle muitakin ihmisiä.

Väkivaltaiset uskonnot tulee muussata kengänkoron alle ja lopuksi jauhaa yhdessä ryynimakkaran kanssa tuhjuksi, jota voidaan sitten heitellä seinägraffitien päälle...