Natsit saastuttivat hakaristeillään Etelämantereen

Natsit halusivat Saksan saavan aina valaanrasvaa riippumatta poliittisista suhdanteista. Siksi kuulemma vuonna 1936 natsi-Saksa alkoi rakentaa valaanpyyntialuksia. Saksa lunasti itselleen aiemmin lunastamattoman Etelämantereen osan, joka sijaitsi Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan omistamien alueiden välissä Kuningatar Maudin maalla. Ja niin maa aloitti uuden alueensa kartoituksen. Tämä tapahtui vuoden 1938 lopulla. Tehtävässä auttoi kaksi Dornier-lentovenettä.

Eräällä ilmakuvauslennolla lentoveneen polttoaine uhkasi loppua kesken kaiken, mikä pakotti miehistön jäsenet riisumaan aluksen kaikesta ylimääräisestä. Ylimääräiseksi katsottiin muun muassa pieniä metallisia hakaristejä sisältäneet laatikot, jotka oli määrätty leviteltäväksi ympäri Saksan omistamaa aluetta.

Näin natsi-Saksa saastutti ikuisiksi ajoiksi Etelämantereen. Jo pelkkä hakaristin kosketus riittää saastuttamaan alueen ihan riippumatta sillä asustavien ihmisten ja pingviinien poliittisista mielipiteistä. Siksi me nykyään täällä länsimaissa vihaamme myös intialaisia uskontoja hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja jainalaisuutta, joiden uskonnollinen symboli se myös on.

Intialaiset keksivät hakaristin 11.000 vuotta sitten, Yle kertoo.

Viikingit pelastivat Irlannin väestökadolta ja valkoiset Pohjois-Amerikan

Historianet-sivuston artikkelissa kerrotaan, että kun vuoden 700 jKr. paikkeilla Irlannin väestö alkoi vähetä merkittävästi, mahdollisesti sodan, nälänhädän tai poliittisten levottomuuksien vuoksi, niin viriilit viikingit lopulta pelastivat tilanteen 900-luvulla asetuttuaan maahan. He lisääntyivät ja täyttivät maan, ja Odin niin tykkäsi.

Ihan samanlainen juttu kävi myöhemmin intiaanien kanssa. Pohjois-Amerikka oli melko harvaan asuttu alue ennen valkoisten tuloa. Mutta sitten valkoiset veivät intiaanien maat, ja viriileinä ihmisinä he täyttivät maan, ja väentiheys nousi kummasti...

Etnonationalismista

Hyvät ihmiset ovat viime aikoina kovasti paheksuneet Suomessa etnonationalismia, jossa katsotaan, että kansaan kuulumiseen ei riitä kansalaisuus, vaan asiassa on geneettinen puoli.

Yleensä kuitenkin säntillisesti unohdetaan, että termi "suomalainen" viittaa kahteen eri asiaan. Se viittaa sekä Suomen kansalaiseen että suomalaiseen etnisen ryhmän jäsenenä.

Yleensä ne, jotka paheksuvat etnonationalismia, ovat kuitenkin valmiita antamaan saamelaisille oikeuden määritellä, ketkä ovat "oikeita" saamelaisia. Ja antavat täten saamelaisille oikeuden olla etnonationalisteja.

Samoin nämä ihmiset tapaavat paheksua sitä, että maahanmuuttajat veivät intiaaneilta maat ja mannut ja pakottivat nämä reservaatteihin Pohjois-Amerikassa.

Jos etnonationalismi on väärin ja jos siis geeneillä ei kansan ja etnisen ryhmän määrittelemisessä saa olla sijaa, niin miksi emme voisi ajatella, että jokainen Pohjois-Amerikan alueelle jalkansa saanut on automaattisesti Pohjois-Amerikan alkuperäisasukas?

Enkö itse ole saamelainen, koska olen kerran käynyt Pohjois-Suomessa?

PS.:

Olen sitä mieltä, että kansallisuutta ja etnisyyttä ei pidä täysin rajata vain tietynlaisen geeniperimän tai tietynlaisen ulkonäön eli ilmiasun eli fenotyypin omaaville ihmisille. Sellaiseen ei ole mielestäni mitään tarpeeksi painavaa syytä. Mielestäni, jos joku ihminen todella haluaa osaksi minun kansaani, niin hänet voi päästää osaksi sitä, jos hän kunnioittaa minun kansaani, sen kieltä, kulttuuria ja tapoja, ja haluaa olla ja kykenee olemaan rakentava ja hyödyllinen osa yhteisössäni ja haluaa integroitua osaksi kansani yhteiskuntaa eikä halua eristäytyä siitä millään lailla.

Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on jokaisen kansan ja etnisen ryhmän oma asia, kenet ulkopuolisen se haluaa päästää osaksi itseään.

Ruotsi on todellakin tehnyt parhaansa

Uutisen mukaan ainakin 28 ihmistä on kuollut luoteihin Ruotsissa tämän vuoden aikana, ja maassa vain kolmasosa ampumalla tehdyistä henkirikoksista tulee selvitetyksi. Mutta ainakin Ruotsi on tehnyt parhaansa monikulttuurisuuden eteen.

Sotilasdiktatuuri

Tunnen omituista viehtymystä sotilasdiktatuuriin. Mutta on sellaisessa varjopuolensakin. Nimittäin, jos maassa valtaa pitää sotilaallinen valtahierarkia, niin miten hoidetaan vähemmistöetnisyyksien asiat kuntoon, kun näihin kuuluvat eivät voi äänestää eivätkä asettua vaaleissa ehdolle?

Entäs sitten yhteiskunnan enemmistö eli naiset? Miten heidän oikeutensa turvataan sotilasdiktatuurin oloissa?

PS. Tämä kirjoitus sai yllykkeensä syntymiseensä Ernst Jüngeristä, saksalaisesta hitlerinvastustajasta, sotaveteraanista, kirjailijasta ja omaperäisestä ajattelijasta.

En uskonut koskaan ryhtyväni kirjoittamaan runoja

Vielä vuosi sitten minulle oli ollut jo pitkään selviö, että ainakaan runoja en tule koskaan kirjoittamaan.

Kuluvan vuoden 2019 maaliskuussa yhdistyksessäni aloitti kuitenkin runojenkirjoitusryhmä, johon päätin huvikseni osallistua ainakin aluksi. Runoryhmän vetäjä oli hirvittävän pätevä, ja pian huomasinkin jo alkujärkytyksen jälkeen, että oikeastaan tämä voi ollakin enemmän tai vähemmän "minun juttuni", vastoin kaikkea järkeä.

Rupesin myös julkaisemaan runojani tässä blogissani aihetunnisteen runous alla.

Pikku hiljaa oppi alkoi mennä perillekin. Tai niin ainakin epäilen.

Osa osallistujista päätti kuitenkin aikaa myöten jättäytyä ryhmästä pois. Jäljelle jäi ryhmän vetäjän lisäksi ainoastaan kaksi henkilöä, joista toinen oli minä.

Ja valitettavasti kesällä saimme tietää, että ryhmän vetäjä muuttaa erästä hyvin tärkeää asiaa hoitaakseen pohjoisemmaksi ainakin joksikin ajaksi. Emme tiedä, kuinka monesta vuodesta olisi kyse.

No sitten me tietenkin kehitimme tavan, jolla voimme jatkaa runoryhmäämme muuton jälkeen. Koska osallistujia on nykyisin vain kaksi, on paitsi mahdollista niin myös helppoa hoitaa ryhmä etäkonferenssina. Ainoastaan monisteiden jakamisesta tulee monimutkaisempaa.

Tällä hetkellä ryhmämme on tauolla. Se jatkuu 12. päivänä kuluvaa syyskuuta.

Ja lievästi yli viikko takaperin aktivoitui pelkästään kirjoittamiini runoihin keskittyvä blogini Osa runoistani. 25. päivänä syyskuuta siellä alkaa julkaistua myös kertomuksiani unistani.

Uneni siitä, että olin suunnittelemassa Mousan, unelmieni maan, aloitusta

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että suunnittelin Mousan, unelmieni maan, aloitusta. Aluksi oli puhetta siitä, että olisin aluksi Mousan diktaattori, jotta saisin homman pyörimään. Sitten mietin, että antaisin Mousalle jo alussa eduskunnan ja hallituksen, joiden toimintaan voisin alussa kuitenkin milloin tahansa puuttua rajattomien valtuuksieni nojalla. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tyytyisin seremonialliseen presidentinvirkaan ja turvautuisin ainoastaan arvovaltaani (kuten keisari Augustus), joka oli merkittävän suuri.

PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa myös unikertomukseni Uni, jossa olin the President of the United States, eiku....

II PS. 2.6.2021: Julkaisen tätä nykyä unikertomuksiani ainoastaan uudemmassa Runoi ja tarinoit -blogissani.