perjantai 21. syyskuuta 2018

Ulkoministeri Soinin abortin vastustamisesta ja häneen eduskunnassa kohdistetusta epäluottamuslauseesta

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) on kuulemma julkisesti antanut tukensa "abortin vastustamiselle", mitä hallituskumppaneissa Keskustassa ja Kokoomuksessa varsinkin on oudoksuttu. Olen myös kuullut jotain sellaista, että Soini on kuitenkin ajatellut muuttaa paheksuttua toimintaansa kansainvälisissä yhteyksissä.

Joka tapauksessa oppositiosta puolueet SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP olivat päättäneet esittää epäluottamuslausetta yksin Soinille koko hallituksen sijaan. Miehen kohtalo hallituksessa ratkeaa näin ollen tänään perjantaina 21.9. Herran vuonna 2018. Noin klo 13.00.

Eräät hallituspuolueisiin kuuluvat naispuoliset ihmiset ovat tuskailemassa äänestyskantansa kanssa. Jos äänestää epäluottamuslausetta vastaan, niin leimautuu naistenvihaajaksi, mutta hallitus säilyy tosiolevaisena. Jos taas äänestää epäluottamuslauseen puolesta, niin voi tulla potkut omasta puolueesta. Joka tapauksessa tulisi siis sanomista. Jos taas äänestää tyhjää tai jättää yksinkertaisesti saapumatta istuntoon, voi kuvitella ratkaisseensa ongelman omasta puolestaan, mutta se olisi silti vähintään jonkinlainen merkki hajaannuksesta hallituksen tukijoukoissa. Ja se voi auttaa epäluottamusta esittää haluavat kansanedustajat voittoon äänestyksessä.

Jos ulkoministeri Timo Soini kärsii epäluottamuslauseäänestyksessä tappion, Siniset lähtee hallituksesta, jolloin Suomella tulee tulee sitten jonkin aikaa olemaan vähemmistöhallitus. En ainakaan usko, että nykyisistä oppositiopuolueista yksikään haluaisi osallistua enää hallitukseen juuri ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Ja opposition enemmistö saattaa epäluottamuslauseäänestyksessään onnistua, koska hallituksella on eduskunnassa vain niukka enemmistö.

Voin tässä vaiheessa kirjoitusta kertoa, että mielestäni sekä abortin puolesta oleva että sen vastainen kanta ovat molemmat hirveitä.

Mutta oltiin aborttilainsäädännöstä mitä tahansa mieltä, niin Timo Soinin toimiminen ulkoministerinä ei muuta millään lailla Suomen aborttilainsäädäntöä.

Itse olen myös sitä mieltä, että kenen tahansa ulkoministerin tulisi voida saada ilmaista mielipiteensä mistä tahansa asiasta, kunhan hän tekisi samalla selväksi kaikille, että hän ilmaisee kantansa yksityishenkilönä eikä Suomen hallituksen kantana. Tällainen linja toki saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä, jos ilmaisee asiansa epäselvästi tai huonosti tai jos sanoman vastaanottajilla on ymmärryksessä vikaa. Mutta ennen kaikkea muuta olen sitä mieltä, että jos joistain asioista on hallituksen kesken sovittu, että näistä olemme tätä mieltä, niin silloin ulkoministerin tulee noudattaa hallituksen linjaa ulostuloissaan.

Mitä tulee yleensä hallitustyöskentelyyn, niin mielestäni nykyisenkaltainen malli hallituksesta ja oppositiosta on huono. Mielestäni kaikille kansanedustajille tulisi suoda vapaus äänestää eduskunnassa miten haluavat, kunhan äänestäminen ei ole vastoin edustajan puolueen periaateohjelmaa.

Mielestäni, jos suinkin mahdollista, kaikkien eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden tulisi osallistua hallitukseen.

Mielestäni enemmistön ja opposition tulisi eduskunnassa aidosti vaihdella aiheen ja tilanteen mukaan. Yhdessä asiassa eräät olisivat oppositiossa, ja toisessa he olisivat enemmistössä.

Hallitus tulisi muodostaa niiden asioiden ympärille, joista mahdollisimman moni kansanedustaja kykenisi olemaan suurin piirtein samaa mieltä.

PS. klo 14.33 saman vuorokauden sisällä: Ulkoministeri Timo Soinilla näköjään on edelleen eduskunnan enemmistön luottamus. Voit niin halutessasi lukea Ylen sivuilla aiheesta julkaistun uutisartikkelin Näin kansanedustajat äänestivät Soinin luottamuksesta: selkeä tuki äänin 100–60.

2 kommenttia:

  1. Nykyinen järjestelmämmehän perustuu nimenomaan siihen, että hallitus kootaan niiden asioiden ympärille, joista kansanedustajien enemmistö on samaa mieltä.

    Politiikka on ihmisyhteisön yhteisten asioiden hoitoa, ja ihmiset ovat väistämättä eri mieltä siitä, miten niitä pitäisi parhaiten hoitaa.
    Siksi demokraattisissa valtioissa asia selvitetään vaaleilla. Niissä eniten kannatusta saaneen tavan edustajat muodostavat hallituksen, toisten tapojen kannattajien jäädessä sen ulkopuolelle oppositioon.

    Jos ihmiset olisivat kaikista asioista samaa mieltä, ei politiikkaa olisi tarpeettomana olemassakaan; olisi vain neutraalia hallintoa.

    Hallituksen ja opposition vaihtelu voisi ehkä toteutua jollain tapaa kaksipuoluejärjestelmässä, jossa puolueet olisivat vuorottain hallitusvastuussa.
    Vaaleissa ratkaistaisiin tehtävän politiikan laatu: onko se puolueen radikaalisiiven vai maltillisen siiven mukaista.

    Mikäli radikaalisiipi saa eniten kannatusta, hallitus tekee radikaalia politiikkaa, mutta jos puolueiden maltilliset siivet alkavat vaalikauden mittaan lähentyä toisiaan niin, että se alkaa vaikuttaa hallituspuolueen äänestystuloksiin, suuntautuu myös hallituksen toiminta maltilliseen suuntaan.

    Näin siis, jos puolueissa sallitaan vapaa keskustelu eikä ankaraa puoluekuria äänestyspakkoineen ole, vaan edustajilla on oikeus äänestää omantuntonsa mukaan.

    Aivan eri asia on, onko tällainen järjestelmä mahdollista toteuttaa missään. Noiden ehtojen toteutuessa kun yksipuoluevaltiokin voisi olla ainakin jossain määrin demokraattinen.
    Mutta käytännössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei.

      Mielestäni Yhdysvalloissa liittovaltion tasolla toteutuu ainakin jossain määrin wanha porvarillinen ja liberaali ihanne riippumattomista kansanedustajista. Kongressiedustajat kun maassa edustavat pikemminkin vaalipiirinsä äänestäjiä kuin puoluejohtoa. Asiantila johtunee maan laajuudesta. Mutta kai sielläkin jonkinlaisia puoluepiiskureita on.

      Poista