Nimimerkki "Ruukinmatruuna" oli Takkirauta-blogissaan 15.2.2013 julkaisemansa merkinnän "Päivän mietelmä" lukijakommenteissa virkkonut tällaista:
Ja juuri tuo Jumalan ankaruus, käsitys ihmisen pahuudesta ja turmeluksesta (vrt. kalvinismin "täydellinen turmelus" -opinkappale) sekä käsitys siitä, että ikinä ei voi olla varma omasta pelastuksestaan eikä siitä että joutuuko Helvettiin vai ei, saa ihmisen käyttäytymään järkevästi ja rationaalisesti.
Minusta näkemys kuulostaa varsin hienolta. Itse olen mitä luultavimmin kristitty, ja joka paikassa minulle on tolkutettu, että kristityllä tulee olla "pelastusvarmuus". Kristinuskon mukaan Kristuksen henki on minussa, ja sitä voi pitää eräänlaisena pelastuksena "tässä ja nyt" vaikkakin on kovin rajallinen laadultaan. Mutta mitä jos pelastusvarmuus varmuutena yleisen ylösnousemuksen jälkeisestä pelastumisesta onkin vain nöyryyden puutetta ja kirottua ylimielisyyttä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti