Kristinuskon käsikirjan Raamatun vanhemmassa osassa Vanhassa testamentissa orjuuden olemassaolo on ehdoton selviö. Raamatun kristityille tärkein osa Uusi testamentti taas suhtautuu orjuuteen hieman monipuolisemmin.
Missään päin Uutta testamenttia ei kuitenkaan sanota, että orjuus on paha asia, joka pitäisi poistaa.
Rooman valtakunnassa, jonka itäisellä reuna-alueella kristinusko syntyi, orjuudella oli erittäin tärkeä merkitys taloudelle. Vaikka joitakin orjia kohdeltiin hyvin ja orjalla saattoi olla asioihin joskus paljon vaikutusvaltaakin, niin silti oli suunnaton määrä orjia, joiden elämä oli täyttä helvettiä. Pahiten omasta epävapaudestaan kärsivät kaivosorjat, bordellissa seksiorjina työskentelevät ja suurtilojen orjat.
Kristinuskon ensimmäisten kolmen vuosisadan aikana kirkon jäsenistä oli merkittävä osa orjia, joten kirkossa kyllä tunnettiin orjuuden problematiikkaa. Roomalaisessa uskonnossa ihmisillä katsottiin olevan eri määrä ihmisarvoa syntyperän, kansalaisuuden, sukupuolen, varallisuuden ja vapausaseman perusteella. Kristinusko taas julisti, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia. Tämä ei sinänsä ollut mitään yhteiskunnallisen vallankumouksen julistusta, mutta kristinuskon arvomaailma kuitenkin ohjasi ihmisten parempaan kohteluun. Kirkon ihmiskuvan seurauksia oli sekin, että se tunnusti orjien solmimat avioliitot. Oman orjansa vapauttamista pidettiin myös hyvänä tekona.
Jo ennen kristinuskon syntyä oli ollut ajattelijoita, jotka kannattivat orjien parempaa kohtelua ja joskus jopa orjuusjärjestelmän lopettamista. Kristinuskon maailmankuva oli pitkälti samansuuntainen tämän ihmiskasvoisemman ajattelun kanssa roomalaisessa yhteiskunnassa. Gaius Julius Caesarin ottopojan keisari Augustuksen (hallitsi 27 eKr. - 14 jKr.) aikana Rooman valtakunnan laajeneminen pysähtyi. Tämä lopetti orjien jatkuvan virran Rooman valtakuntaan, ja tämäkin osaltaan orjien määrän vähettyä edesauttoi omistajia kohtelemaan orjiaan jonkin verran paremmin. Orjista oli tullut niukka resurssi.
Jossain määrin riippumattakin siis kristinuskon vaikutuksesta orjien määrä väheni Rooman valtakunnassa. Myöhemmän antiikin aikana työvoimapula pakotti maan mahtavia maanomistajia sitomaan työntekijöitään ammattiinsa ja asuinpaikkaansa. Länsi-Rooman tuho vuonna 476 hajotti yhteiskuntaa ja teki siitä turvattomamman. Ihmiset hakeutuivat tai heidät pakotettiin mahtimiesten suojelukseen.
Niin kehittyi maaorjuus ja eurooppalainen feodalismi. Jatkossa "tavallinen" orjuus oli Euroopassa vain satunnainen ilmiö aina siihen asti, kun eurooppalaiset kopioivat muslimeilta neekeriorjuusinstituution.
Orjuus on ollut osa ihmisten keskinäisiä sortomuotoja. Aina kun on ihmisiä paljon, jotkut polkevat joitakuita toisia. Tämä johtuu kilpailusta rajallisista resursseista sekä ihmisten halusta korkeaan statukseen yhteiskunnassa.
Lopetan tämän kirjoituksen toteamalla että mielestäni pahimpia kurjuuden muotoja on aina asiallista vastustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti