Kulttuurielämä

Harrastan yhden kaverini Jannen kanssa sellaista, mistä me käytämme nimitystä kulttuurielämä. Siinä on kyse erilaisten oluitten hienostuneesta nauttimisesta. Janne tulee käymään useimpina lauantaina kämpilläni mukanaan joukko oluita. Hän järjestää ne nähteni mielestään sopivaan nauttimisjärjestykseen. Tähän hänellä on oikeus, sillä olin viime syksynä lyönyt hänet mestariksi. Joskus kuitenkin kommentoin järjestystä ja hän saattaa mielipiteeni perusteella myös muuttaa sitä.

Oluitten nauttimisessa on tärkeää se, missä järjestyksessä ne nautitaan. Vaaleampia, vähäaromisempia ja vähäalkoholisempia tulee nauttia aikaisemmin ja tummempia, vahva-aromisempia ja suurialkoholisempia myöhemmin.

Yksi oluen aromin kannalta tärkeä asia on humalointi. Humala ei suomen kielessä tarkoita pelkästään kännissä oloa, vaan humala on myös maustekasvi. Sen avulla saa olueeseen sopivaa kirpeyttä.

Jannen esitettyä minulle mielestään järkevän nauttimisjärjestyksen hän laittaa oluet jääkaappiin. Sitten nautitaan kahvia ja keksejä. Sen jälkeen siirrytään oluitten pariin.

Yleensä katsomme televisiota samalla kun harrastamme kahvin ja keksien ja sitten oluitten nauttimista. Kesämmällä saatamme viettää ainakin osan ajasta parvekkeellani, joka sijaitsee aurinkoon päin.

Nautimme kunkin oluen puoliksi. Käytämme jonkin verran kuohuviinilaseja muistuttavia olutlaseja, jotka sain aikoinaan pienimmältä pikkuveljeltäni Joonakselta. Kun olut on nautittu, lasit huuhdotaan ja kevyesti kuivataan.

Keskustelemme aina syvällisesti oluitten ominaisuuksista.

Kulttuurielämän päätyttyä Janne lähtee kotiinsa ehtiäkseen saunaan. Sitä ennen maksan hänelle puolet oluitten hinnasta. Sitten yleensä nautimme paukut tai kaksi viskiä. Suosikkiviskimme ovat voimakkaan savuisia. Isompi pikkuveljeni Sami oli joskus tuonut minulle kaksi pientä viskilasia Islannista. Niitten pohjalla seisoo muovinen lunnilintu. Sen takia lasien vetoisuus on hyvin pieni. Viskin maistaminen on sopiva lopetus kulttuurielämälle.