lauantai 31. lokakuuta 2015

"Myytinmurtajien" bambutykkijakso kapteeni Kirkillä ja gorn-lajin edustajalla

Katselin jokin aika sitten Myytinmurtajien jakson, jossa käsiteltiin mm. alkuperäisen 1960-luvun Star Trek - tieteissarjan jaksoa, jossa kapteeni Kirk (vai mikä "kapteenin" arvo sitten olisi Suomen meri- tai avaruusvoimissa) oli joutunut jollekin planeetalle, jossa hänet halusi elävästi tappaa kahdella jalalla kulkevan gorn-lajin edustaja. Kirk tekikin sitten Maapallon bambua muistuttavasta puulajista tykin. Ja etsi paikan päältä paikallisia aineksia, joiden avulla saisi laukaistua sillä kiven gornia päin. Valmisti siis mustaaruutia rikistä, hiilestä ja salpietarista (kaliumnitraatista). "Myytinmurtajien" jaksossa selvisi, että ilman työkaluja on vaikea saada ruudin aineksista tarpeeksi hienojakoista, jotta ruuti palaisi tarpeeksi räjähtävällä nopeudella. Kokeilivat sitten tehdasvalmisteisella mustallaruudilla, ja se toimi ihan hyvin. Gorn kuoli. Tosin bambutykki myöskin tuhoutui laukaisun yhteydessä, eli se oli kertakäyttöinen.

Itselleni tuli mieleeni silloin sellainen, että olisi kannattanut kaivaa tykki hiekkaan maahan. Silloin olisi tykki kestänyt paremmin ruudin paineen. Toki olisi sitten pitänyt varmistaa, että tykki saadaan myös laukaistua, eli tulisi olla pitempi tulilanka. Ja suuaukko hiekattomana.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Uniani 30.10.2015

Näin viime yönä seuraavanlaisia unia:

1) Luokseni tuli tuohtuneena kauniihko ulkomaalaisperäinen nainen. Tämä piti kädessään rikottua viinipulloa. Väänsin aseen pois hänen kädestään. Nainen sanoi minulle, että hän oli loukkaantunut minulle, kun olin puhunut pituuspiireistä.

2) Olin rikas mies. Päätin sitten luopua omaisuudestani, koska tulevaisuudessa suhteellisen piakkoin tulisin olemaan vaikutusvaltainen päättäjä.

3) Näin myös unta, joka liittyi jollakin lailla kiljun valmistamiseen. Muistikuvani unesta ovat kovin epämääräiset.

Haluaisin niin kovasti olla uusi Stalin

Olen viime aikoina lukenut Isaac Deutscherin teosta "Stalin", koska kauniin kotikaupunkini Vantaan Pähkinärinteen kirjasto on ollut viime aikoina suljettuna enkä tällä hetkellä jaksa viitsiä tilata kirjallisuutta Myyrmäen kirjastoon sieltä haettavaksi. Sain kirjan vuosia sitten lahjaksi yhdeltä kaveriltani. Olen lukenut sen jo aikaisemmin noin miljoona kertaa. Rupesin nyt lukemaan tätä siksi, että kyllästyin uudestaan Juha Vuorisen "Juoppohullun päiväkirjaan" ja sen jatko-osaan "Tolppa-apina". Minulla oli aikaisemmin ollut kolmaskin osa tätä kioskikirjallisuuden klassikkoa, mutta ilmeisesti olin lainannut sen jollekin, ja se on jäänyt sille tielleen.

Mutta palataanpa Staliniin. Josif Stalin, marxistileninistisen diktatuurin Neuvostoliiton pitkäaikainen johtaja, eroaa minusta monella tapaa. Minä olen ensinnäkin häntä kiltimpi, ja toiseksi minusta ei olisi diktaattoriksi. Minusta ei olisi myöskään taitavaksi poliittiseksi juonittelijaksi. Myöskin Stalin oli minua terveempi niin fyysisesti kuin psyykkisesti, paitsi aivan viimeisinä aikoinaan, jolloin miehen luonnostaan epäluuloinen mieli äityi vallan vainoharhaiseksi. Stalinilla ei ollut rotuennakkoluuloja, mutta hänellä oli kuitenkin jonkinlainen taipumus antisemitismiin. Minulla ei ole taipumusta kumpaankaan.

Mutta minä haluaisin olla työväenliikkeen suurin yksittäinen aatteenmäärittäjä, kuten Stalin oli hyvän aikaa. Minusta tulisi tässä mielessä hyvä Stalin.

Ensimmäinen painos tuosta Deutscherin kirjasta on vuodelta 1949 ja myöhemmät vuosilta 1966 ja 1967. Suomenkielinen kappaleeni on vuodelta 1989. Ja kirja on varsin mainio, mielestäni.

Tarpeen vaatiessa voin kirjoittaa jossain vaiheessa alkuperäisen Stalinin kusipäisyydestä.

torstai 29. lokakuuta 2015

Kadun ja pyydän anteeksiantoa

Aikaisemmin tulin julkaisseeksi vaalijärjestelmää koskevan blogimerkinnän, jossa esitin jotain, jollainen minusta olisi ihmisluontoon perustuva luonnollinen asiaintila, mutta jota nykyajan länsimaisten ihmisten olisi käytännössä mahdotonta hyväksyä. Islamilaisessa maailmassa ajatukseni sen sijaan voisi nauttia suurta suosiota. Ei, en anna linkkiä siihen merkintääni enkä myöskään kerro, milloin sen olin julkaissut tai sitä, mikä oli merkinnän täsmällinen otsikko tai aihe.

Olin jopa yrittänyt varmistaa sen, että mahdollisimman harva ihminen tulisi lukeneeksi kirjoitukseni. Julkaisin sen, ja jo minuutin kuluttua vedin sen takaisin. Blogger kuitenkin laittoi julkaisuun aikaleimaksi sen hetken, kun olin sen hetkeksi päästänyt "ulos". Usean päivän päästä, kun olin sen jälkeen julkaissut kuusi blogimerkintää, päästin kirjoitukseni takaisin avoimeen internettiin. Tämän jälkeen kesti vain joitakin tunteja, ja julkaisin vielä yhden merkinnän. Nyt "salainen" blogimerkintäni tippui edelliselle sivulle kätevästi, sillä olen blogin asetuksiin laittanut, että seitsemän blogimerkintää näkyy kullakin sivulla. Tai no, seitsemän merkintää sivulla taitaa olla Bloggerissa oletus.

Vettä on kuitenkin kirjoituksen julkaisun jälkeen virrannut paljon Jordanissa, ja olen sittemmin tullut siihen tulokseen, että en kannatakaan ko. taantumuksellista ajatusta. Kadun ja pyydän anteeksiantoa. Siitä huolimatta, että luin äsken Tiede-lehden sivuilta uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan vallankäyttö polkaisee naisten testosteronitason nousuun.

Olen tässä miettinyt, että mikä sai ajatusmaailmani tässä kohden muuttumaan. En keksi vastaukseksi muuta kuin sen, että taidan olla nykyään jonkin verran pirteämpi kuin aikaisemmin.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Perussuomalaiset erotti Tynkkysen jäsenyydestään, jah!

Perussuomalaiset-puolue on erottanut vasta valitun 3. varapuheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen jäsenyydestään. Lausuttu syy erottamiselle oli ollut se, että Tynkkynen oli julkaissut verkkosivuillaan listan niistä Perussuomalaisten jäsenistä, jotka ovat kannattaneet Tynkkysen ehdottamaa yhteiskokousta, jossa oli tarkoitus puida puolueen asemaa hallituksessa. Puoluehallitus oli kuitenkin torpannut kokouksen järjestämisen kaksi viikkoa sitten.

Tynkkynen on ollut myöskin Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja. Hän on ollut sitä kuluvan vuoden alusta saakka.

En olisi uskonut, että tällaista voi Tynkkyselle tapahtua. Hän on fiksu maahanmuuttokriittinen, kristitty ja homoseksuaalisuuteen taipuvainen ihminen, jota oli alkanut ottaa päähän hallitustyöskentelyn Persuille painostamat kompromissit. Tynkkysen homoseksuaalisuuteen taipuvaisuus on estänyt hyviä ihmisiä arvostelemasta häntä kovin lujaa.

Tynkkynen tarjosi aseen linjansa vastustajille julkistamalla tuon nimilistan, joka sopi muodolliseksi erottamisperusteeksi. Perussuomalaiset ei ole kommunistinen puolue, mutta jo Leninin aikana Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli kieltänyt puolueen sisäiset fraktiot, ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ja jotkut muut erottamisen kannattajat lienevät nähneet Sebastian Tynkkysen sooloilussa fraktioitumista. Toki nimilistan julkaiseminen sijoittui lain harmaalle alueelle, ja tietosuojavaltuutettu joutuu miettimään, oliko mies rikkonut lakia julkaistessaan sen. Silti voidaan sanoa, että oli Tynkkyseltä jonkin verran ajattelemattomasti tehty listan julkaisu, kun ilmeisestikään hän ei ollut tehnyt kaikille allekirjoittajille täysin selväksi, että hän tulee sen julkaisemaan.

Siviilioikeuden professori Heikki Halila on jo ehtinyt lausua, että Tynkkysen erottaminen oli laitonta. Tynkkysen tunnettu puoluetoveri Jussi Halla-aho myöskin on puolustanut tätä.

Pahalla ja ilkeällä Hommaforum-keskustelupalstallakin on Tynkkysen erottamisesta jo ehditty keskustella, ja itse asiassa jo melko paljon.

Saa nyt nähdä, siirtyykö Tynkkynen Muutospuolueeseen. Sieltä oli kuulunut alkusyksymmällä, että Persujen kannattajista on ollut nyt hallitustyöskentelyn karikoiden vuoksi pyrkyä puolueeseen. Tosin Tynkkynen ei ole kansanedustaja, mutta silti, kun kerran hänen erottamisensa on Persujenkin joukoissa herättänyt suurta vihastusta ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.

Monipuoluedemokratiassa on hyvät puolensa, mutta se pakottaa hallitustyöskentelyssä puolueet kompromisseihin. Toiset puolueet saattavat aina saada paremmin tavoitteitaan läpi hallituksessa ollessaan kuin toiset, tai ainakin puolueiden äänestäjät saattavat kokea niin.

PS:

Koska monipuoluedemokratia pakottaa hallituspuolueet keskinäisiin kompromisseihin, minä seuraavassa esitänkin monipuoluedemokratiasta mallin, jossa asia kierrettäisiin:

Eduskuntavaaleissa tulisi äänestää puolueiden asettamien ehdokkaiden lisäksi puolueiden asettamista pääministeriehdokkaista. Pääministerinvaaleissa käytettäisiin siirtoäänivaalitapaa, joka on vaalitapa, jossa ääniä ei mene niin kovin helposti hukkaan. Niissä voittaneen puolueen ehdokkaasta tulisi pääministeri, ja hänen puolueensa muodostaisi yksin hallituksen. Jos ao. puolue olisi saanut vaaleissa kovin vähän kansanedustajanpaikkoja, niin se saisi nimittää esim. kymmenen kansanedustajaa eduskuntaan. Pääministeripuolueen kansanedustajat hoitaisivat yksin kaiken sellaisen lainsäädännön, joka vaatisi budjettivaroja. Muissa laeissa koko eduskunta olisi lainsäädäntöelimenä.

Siirtoäänivaalitavan käyttö pääministerinvaaleissa aiheuttaisi sen, että pääministeri tai ainakin hänen puolueensa olisi maltillinen ja sijoittuisi poliittisessa mielessä keskustaan (eri asia kuin Suomen Keskusta -puolue) ja olisi luultavasti mahdollisimman monen äänestäjän hyväksymä...

maanantai 26. lokakuuta 2015

Sailfish 2 -käyttöjärjestelmä oli saatu Jolla-kännykkähän

Olin yli vuosi sitten kirjoittanut käyttämästäni Jolla-kännykästä. Jolla käyttää Sailfish-nimistä käyttöjärjestelmää, joka perustuu tunnettuun Linux-versio Meegoon, joka on tuttu edesmenneestä, ei kun entisestä, Nokia-yhtiöstä. Pari kuukautta sitten oli julkaistu Sailfish 2, jossa on kysymys siitä, että jatkossa käyttöjärjestelmää voi käyttää myöskin tablettitietokoneissa. Toiseksi käyttöliittymää on myöskin virtaviivaistettu. Se on nyt nykyaikaisemman oloinen ja mäheämpi.

PS 8.1.2016 viasta, joka ei ollutkaan vika, vaan oma moka:

Asennettuani Sailfish 2:n jossain vaiheessa Jolla-puhelimeeni huomasin tietyssä vaiheessa, että näytti ilmenevän omituinen "vika", että Googlen Bloggerin blogeja selaimella lukiessa kännykkä näytti tulkitsevan liian helposti sormen vertikaalisen liikkeen näytöllä sivuttaiseksi, jolloin vaihtuu blogimerkintä. Luulin asian johtuvan uudesta Sailfishistä eikä selaimesta, joista testasin asiaa Firefoxilla sekä Jollan oletusselaimella. Eräs vanha ja hyvä kaverini vahvisti, että hänen Jollassaan on sama "vika". Lopulta vuoden 2016 alussa kännykkä lopetti melkein kokonaan vastaamisen sormeeni. Rupesin miettimään palveluntarjoajani, jolta olin kännykkäni ostanut, pisteessä käymistä. Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että joudun ehkä ostamaan kokonaan uuden kännykän.

Mutta tuttu sitten kehotti minua putsaamaan kännykkäni näytön. Tein sen, ja sen jälkeen on Jolla-puhelimeni taas toiminut kuin unelma. Bloggerin blogienkin lukeminen onnistuu ihan tavanomaisesti, kuten pitääkin. Ja minäkö muka tietokoneasiantuntija! Ehkä jatkossa kannattaa putsata kännykän näyttö vähintään kerran puolessa vuodessa.

Anteeksi, Jolla.

Ihmiskunnan tasa-arvottomuudesta

Yksilöä korostava periaate, jonka mukaan ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista "luonnostaan" on vailla perustetta yksinkertaisesti siksi, että he eivät ole "luonnostaan" samanlaisia. En usko, että ihmiset ovat tasa-arvoisia. Ihmiset ovat erilaisia kykyjensä, voimiensa, ulkonäkönsä, tietojensa ja taitojensa, terveytensä, pituutensa, painoindeksinsä sekä luonteensa hienouden suhteen.

Luonnollinen tasa-arvottomuus ei minusta myöskään ole ristiriidassa sen kanssa, että sortamisen vapautta ei ole olemassa.

Luonnollisen epätasa-arvoisuuden puolesta puhuu sekin, että Suomessa ja yleisemminkin länsimaissa kannatetaan periaatetta "naiset ja lapset ensin".

Uskon kaikesta tästä huolimatta, että ihmisten tulee olla lain edessä tasa-arvoisia ja että heidän ihmisarvonsa tulee tunnustaa. En siis kannata esim. vihollisten ristiinnaulitsemista tai väärää mieltä olevien suun tukkimista.