Kävin jokin aika sitten pistäytymässä veljeni ja hänen perheensä luona. Kun saavuin paikalle, niin keittiössä jossain astiassa sojotti aimo joukko kananjalkoja varpaineen. Näky oli minun kannaltani vähemmän esteettinen.
Minulle tarjottiin paikan päällä maistiaiseksi kiinalaista leipää, joka oli kuin isokoinen lettu ja maistuikin siltä. Myöhemmin, kun ruvettiin aterioitsemaan yhdessä pöydän ääressä, niin nautittiin samantapaista leipää, mutta tuoreempaa versiota, jonka taikina oli saatu kiinalaisesta juhlasta ylijääneenä. Tässä versiossa oli sisällä jotain vihreätä, olikohan purjoa. Leivän kanssa nautittavaksi tarjottiin kananlihasiivuja ja paprikasiivuja.
Kun siinä pöydän ääressä nautin sen antimia, niin mieleeni tuli sellainen, että tästä lähtien pyydän anteeksi eläimiltä, kun syön heitä.
Perheen emäntä sanoi minulle, että hän voi antaa minulle tätä leipää mukaani lähtiessäni. Hän sanoi, että voin laittaa leivän väliin vaikka kanaa, kurkkua ja ketsuppia.
Kun olin jo lähtenyt pois pöydästä ja istuin olohuoneen sohvalla, niin toinen perheen kiinalaisista rupesi syömään varpailla varustettuja kananjalkoja. Sanoin hänelle: "Lempiruokaani!"
Perheen emäntä unohti antaa minulle leipää mukaani, kun lähdin menemään kotiini. Mutta olisin kuitenkin laittanut leivän sisään ainoastaan kuorettomia nakkeja tulisen ketsupin kanssa, en mitään parempaa tai terveellisempää.
Mutta tästä alkaen olen pyrkinyt aina pyytämään anteeksi niiltä eläimiltä, joiden lihaa syön. Vaikka varmaankaan ne eivät osaa antaa ajatukselleni arvoa, mutta silti. Tämä on ihmisen mieleen liittyvä asia. Kunnioittavathan ihmiset vainajien tuhkauurniakin, vaikka ei vainaja siitä mitään hyödy.
En ole vielä kauhean hyvin onnistunut hankkeessani. On jotenkin luontevaa vain iskeä ruoan kimppuun kuin sika limppuun.
Katson, että en nykyisellään kykenisi kokonaan lopettamaan eläinten syömistä. Anteeksipyytäminen heiltä on korvike sille, että lopettaisin. Vielä vähemmän kykenisin ryhtymään vegaaniksi eli lopettamaan kaiken eläinperäisen ravinnon nauttimisen. Jälkimmäinen olisi melko vaikeaakin, sillä ihminen on biologisesti sekasyöjä, joka tarvitsee ainakin jonkin verran eläinperäistä ravintoa. Ja vegaanit joutuvat sitä paitsi syömään B12-vitamiininsa purkista, kun kasvisperäinen ravinto ei sitä sisällä. Ilman B12:ta tulee ennen pitkä aivovaurioita. Minusta jatkuvalla syötöllä lisäravinnepurkista ruokaileminen on hassua liioittelua.
Kannatan periaatteessa tuotantoeläinten hyvää kohtelua. Jos siihen päästään globaalisti, niin liha ja lihatuotteet kallistuvat, ehkä runsaastikin. Mutta toisaalta nythän paraikaa ollaan kehittämässä aitoa keinolihaa. Kaksi ja puoli vuotta sitten olin kirjoittanut aiheesta blogiinikin. Se on minun toivoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti