maanantai 22. helmikuuta 2016

Miksi olla (uus)marxilainen, jos ei ole pakko?

Kun itäisen Euroopan maat saivat karistettua kansandemokratiuden ikeen harteiltaan vuonna 1989, niin meillä vauraissa länsimaissa monet aprikoivat, että ne varmaankin nyt siirtyvät kannattamaan sosialidemokratiaa. Mutta ne ihmiset ajattelivat, että he eivät halua mitään sellaista, mikä muistuttaa liikaa marxismilenininismistä.

Voidaan keskustella siitä, että jos yksi aate on paha, niin onko sen vastakohta sitten hyvä. Kun Etelä-Afrikan rotusortohallinto kaatui, niin maan kansalaisten rodullinen valtaenemmistö äänesti African National Congress -puoluetta (joka tunnetaan tuttavallisemmin nimellä ANC), joka oli mainostanut kannattavansa jonkinlaista sosialismia. Eli vähän samalla tavalla ajatus kävi sielläkin, että kaukana aidan toisella puolella on ruoho viheriämpi.

Mutta nämä entiset itäisemmän Euroopan maat olivat myöskin entisen komennon aikana saaneet rokotuksen kaiken maailman poliittista unelmahöttöilyä vastaan. Ja nyt sitten meillä entisessä lännessä monet aidosti ihmettelevät, että miksi noiden maiden kansalaisten mielestä heidän maansa eivät kuulu kaikille.

Virolaisten sosialidemokratiankin vieroksunnalle antoi selityksen takavuosina eräs virolainen, joka oli todennut: "Miksi olla marxilainen, jos ei ole pakko?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti