Miten puoluejärjestelmästä vähemmän kansaa jakava

Normaalidemokratiassa poliittiset puolueet kilpailevat suosiosta ja vallasta keskenään ja tekevät sitä pitkälle arvovaltakilpailun keinoin. Puoluejärjestelmä jossain määrin jakaa jakaa kansaa. Tässä merkinnässä esitän keinoja, joilla järjestelmä saataisiin vähemmän jakavaksi luonteeltaan.

Hallitusvalta voitaisiin keskittää vaaleilla valittavalle presidentille, joka muodostaisi oman halunsa mukaan hallituksen, ja sen mimisterit olisivat paitsi ministeriöittensä päällikköjä niin myös presidentin neuvonantajia. Ministerit eivät olisi riippuvaisia parlamentaarisesta luottamuksesta. Sikäli tämä mallini olisi samanlainen kuin Yhdysvalloissa. Minusta kuitenkin hallitusvallan omistajan eli presidentin samoin kuin hänen nimittämiensä ministereitten tulisi valituksi tulemisensa jälkeen asettua puoluepolitiikan yläpuolelle eroamalla puolueestaan.

Yhdysvaltain malli hallituskuvioissa takaisi vakaan hallitusvallan. Siinä on kuitenkin sellainen valuvika, että hallitsevaa presidenttiä on mahdoton erottaa kesken kautensa muuten kuin rikossyytteen kautta tai todistamalla presidentti mielisairaaksi. Muuten kammottavan huonoksikin osoittautunut presidentti saattaa istua paikallaan kuin tatti kautensa loppuun saakka.

Jos luovutaan yhdysvaltalaismallisesta hallitussysteemistä, voitaisiin kokeilla parlamentarismia, jossa hallituksen ainakin periaatteessa tulisi nauttia eduskunnan luottamusta voidakseen olla vallassa.Tähän malliin tulisi sitten luonnollisestikin sellainen korjaus, että ministerit eivät virassa ollessaan saisi olla poliittisen puolueen jäseniä.

Jos tuo tuntuu kovin radikaalilta, niin voidaan ainakin ottaa käyttöön perinteinen sveitsiläinen malli, jossa periaatteessa kaikki eduskunnassa edustettuina olevat puolueet olisivat hallituksessa edustettuina. Tässä mallissa hallitustyöskentelyssä toisaalta noudatetaan konsensusta ja toisaalta voidaan myös toimia asiakohtaisesti, eli kussakin käsiteltävässä asiakysymyksessä jotkut puolueet ovat enemmistössä ja jotkut vähemmistössä (eli "oppositiossa"). Tässä mallissa puolueidenvälisiä sotia lienee minimaalisesti.

Myös voitaisiin perustaa eduskunnan yhteyteen ylähuone. Eduskunnan säätämien lakien tuleminen lainvoimaiseksi vaatisi myös ylähuoneen hyväksynnän. Tämä koskisi muita kuin budjettia koskevia päätöksiä, kuten on muuten laita Yhdistyneessä kuningaskunnassakin. Jos ylähuoneen enemmistö ei lakia hyväksyisi, niin eduskunta voisi kuitenkin saada sen voimaan, mikäli se käsittelisi lain kolmeen otteeseen.

Ylähuoneen jäsenistä kolmannes valittaisiin yleisillä vaaleilla ja mahdollisimman suhteellisella vaalitavalla aina neljän vuoden välein. Jäsenten virkakausi olisi 12 vuotta. Valituksi tulonsa jälkeen he ministereiden tapaan eroaisivat puolueestaan, jos olisivat sellaisen jäseniä. Ylähuoneen jäsenet eivät saisi olla ylähuoneessa yhteen menoon enempää kuin yhden kauden. Sen päätyttyä heitä koskisi yhden vuoden pituinen karenssi, jonka aikana he eivät saisi liittyä poliittisen puolueen jäseneksi.

Ylähuoneen tarkoitus olisi tarjota eduskunnan jäsenille ajattelemisen aihetta ja mahdollisuus miettiä asiat kunnolla läpi.

Mielestäni ihmisten tulisi saada olla myös useamman kuin yhden poliittisen puolueen jäsen halutessaan, ja puolueet tulisi laissa velvoittaa hyväksymään tällainen.

Mielestäni tarvittaisiin myös suora demokratia täydentämään edustuksellista demokratiaa. Suora demokratia ei ole sama asia kuin nykyinen kansalaisaloitejärjestelmä. Siinä on kysymys siitä, että äänestäjillä on mahdollisuus päättäjiä sitovilla kansanäänestyksillä kävellä kansanedustajien tahdon yli. Suora demokratia kasvattaa äänestäjät aktiivisiksi tietoa yhteiskunnallisesta toiminnasta ja taloudesta etsiviksi kansalaisiksi ja mahdollistaa kansanedustajille ja ministereille keskittymisen heidän ydinalueeseensa päivänpolitiikkaan.

Suora demokratia ei merkitse sitä, että kaikista mahdollisista asioista päätettäisiin kansanäänestyksellä. Asian pääseminen kansanäänestykseen vaatisi aina tietyn määrän äänestäjäkunnasta tahdonilmaisun. Kansanedustajilla ja ministereillä ei olisi kansanäänestyksiin aloiteoikeutta.

Ainakin eduskuntavaaleissa voitaisiin myös toteuttaa sellainen uudistus, että puolueet eivät saisi asettaa ehdokkaita suoraan, vaan ehdokkaita asettaisivat puolueista erilliset riippumattomat vaalijärjestöt.

...
PS 27.3.2014: Olen myöhemmin julkaissut tälle merkinnälle lyhyen jatkohuomautuksen Politiikanharrastajille henkistä kypsyyttä.