Ajatellaanpa kahden uskonnon, kristinuskon ja islamin pyhimpiä henkilöitä. Kristinuskossa tämä on Jumalan ainoa poika Jeesus Kristus, ja islamissa profeetta Muhammad. Seuraavassa käsittelen hyvin lyhyesti sitä, millaisen esimerkin nämä pyhinä pidetyt henkilöt antavat seuraajilleen.
Julkisen toimintansa ajan Jeesus ei syyllistynyt väkivaltaan asiansa puolesta muuten kuin sen yhden ainoan kerran, kun hän riehui ilman teräaseita ja väkivaltaan valmiita tukijoukkoja temppelin alueella, kun jotkut rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät kiskoivat ylimääräisiä voittoja. Muuten Jeesus vältti väkivaltaa viimeiseen asti. Hän jopa kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään ja asiaansa miekalla, kun häntä tultiin pääsiäisenä vangitsemaan.
Profeetta Muhammad taas oli uskonnonperustajana hyvin väkivaltainen hahmo. Hän oli rosvopäällikkö, sotapäällikkö, moninkertainen raiskaaja, orjanomistaja ja orjakauppias. Hänellä oli myös lukuisia vaimoja ja seksiorjia. Lisäksi hän pani erästä yhdeksänvuotiasta tyttöä. Hän myös kerran lupasi eräälle viholliselleen armahduksen, mutta petollisesti sitten murhasi armahtamansa miehen. Profeetta Muhammad myös arvosti sellaista periaatetta, että vihollisen kanssa ei ikinä solmita rauhaa, vaan sodan mennessä muslimien kannalta huonosti voidaan allekirjoittaa rauhansopimus, joka muslimien kannalta on kuitenkin vain väliaikainen aselepo, ja myöhemmin uusin voimin jatketaan sitten sotaa. Myöskin hän oli sitä mieltä, että islamista luopuminen on kuolemantuomion ansaitseva teko.
Profeetta Muhammadin kuoltua hänen seuraajansa muslimit hänen opetustensa mukaan sitten lähtivät miekalla alistamaan maailmaa muslimien vallan alle. Islamin mukaan kristityt, juutalaiset ja zarathustralaiset ovat "kirjan kansaa", minkä perusteella näitä ei saa fyysisesti tuhota, jos nämä alistuvat muslimien vallan alle poljetuksi alaluokaksi. Valloittamillaan alueilla "kirjan kansoihin" kuuluvat joutuivat maksamaan raskasta henkiveroa, mikä sai aikaa myöten monet kääntymään islamiin. Hinduihin, buddhalaisiin, luonnonuskontojen kannattajiin ja ateisteihin islam taas on profeetta Muhammadin neuvojen mukaan suhtautunut siten, että näillä ei oikeastaan ole oikeuksia, ei välttämättä edes oikeutta elää.
Toki kristitytkin voivat syyllistyä ja historian kuluessa monet ovatkin syyllistyneet väkivaltaiseen perseilyyn ja perustelleet sitä usein uskonnolla, mutta kristityt eivät kuitenkaan ole voineet eivätkä voi perustella sitä herransa Jeesuksen Kristuksen esimerkillä tai opetuksilla.
Siinä on yksi ero kristinuskon ja islamin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti