Ja mikä sai minut nyt menemään sinne?
Kävin taas kirkossa. Tällä kertaa tallustelin Vihdintien varrelle asti, koska olin keksinyt, että kirkon luo menee sitä kautta vitusti busseja. Ja ei minun kauaa tarvinnut odottaakaan, kun bussi 324 saapui kohdalle. Kysyin kuskilta, että meneekö tämä Askiston kautta. Kuski vastasi myöntävästi. Jatkoin sitten tällä bussilla loppumatkan.
Kirkon olisi tullut alkaa puoli seitsemältä. Saavuin paikalle puoli tuntia etuajassa. En ollut odottanutkaan, että joku olisi tähän mennessä ehtinyt avata kirkon oven. Tein sitten pienen kävelylenkin. Asetuin sen jälkeen kirkon viereen odottamaan.
Katselin niitä harvoja tähtiä, jotka näkyivät valosaasteen seasta. Olin pirteällä päällä.
Muutamaa minuuttia ennen puoli seitsemää ovi avattiin. Tänään oli vuorossa sama nainen, joka oli ollut äänessä ennen joulua, kun olin ensimmäistä kertaa käynyt paikalla.
Ensin meille keitettiin teetä. Siis vetäjälle, tämän kyydissä tulleelle vanhemmalle naiselle ja minulle. Muita ei saapunut paikalle, joten kirkko oli yhtä tyhjä kuin oli ollut edelliselläkin kerralla.
Otin kanelilla maustettua rooibosia.
Tänään käsiteltiin viittä viisasta ja viittä tyhmää neitsyttä. Kyse oli siis Uuden testamentin hääjuhlavertauksesta. Siitä saatiin jotain irtikin. Vanhempi nainen näytti olevan vähemmän avaramielinen kuin vetäjä. Minäkin sain välillä sanottua jotain enemmän tai vähemmän viisasta.
Miniläppäri voisi olla kaikkein paras väline muistiinpanojen tekemistä varten.
Mieleeni johtui eräs asia, joka on aiheuttanut haavan sieluuni. Se voi olla este isommalle jumalauskolle.
Mieleeni tuli, että ehkä muistan Uuden testamentin juttuja nykyään aika vähän. Enhän ole 90-luvun jälkeen kovinkaan paljoa lueskellut sitä.
Kaikenlaista muutakin välillä puhuttiin. Vetäjä ei osannut vastata kysymykseeni, onko Vapaakirkolla nykyään naispuolisia pastoreita.
Vetäjä heitti lopulta minut kotiini. Sain pullapuolta mukaani.
Olen päättänyt, että käyn kirkossa vielä toistaiseksi, vaikka se ei kirkolta ulkopuolelta näytäkään. Taidan haarukoida ne Vihdintietä kulkevat bussit, joilla parhaiten pääsen paikan päälle sopivaan aikaan eli esim. klo 18.20.
En aio edelleenkään kuitenkaan käydä kirkossa sunnuntaisin, sillä sunnuntai on minulle lepopäivä.
Toki olen verkossa menettänyt nyt maineeni ahkeran kirkossakäymiseni vuoksi. Mietin, että nuokin kakarat tuossa taatusti miettivät heittämistäni hevosenkakkaroilla.
...
PS 5.2.2014: Sain jonkinlaisen vastauksen kysymykseeni naispuolisten pastoreiden olemassaolosta Suomen vapaakirkon seurakunnissa. Voit lukaista sen täältä.
torstai 30. tammikuuta 2014
Millaisia esimerkkejä Jeesus Kristus ja profeetta Muhammad?
Ajatellaanpa kahden uskonnon, kristinuskon ja islamin pyhimpiä henkilöitä. Kristinuskossa tämä on Jumalan ainoa poika Jeesus Kristus, ja islamissa profeetta Muhammad. Seuraavassa käsittelen hyvin lyhyesti sitä, millaisen esimerkin nämä pyhinä pidetyt henkilöt antavat seuraajilleen.
Julkisen toimintansa ajan Jeesus ei syyllistynyt väkivaltaan asiansa puolesta muuten kuin sen yhden ainoan kerran, kun hän riehui ilman teräaseita ja väkivaltaan valmiita tukijoukkoja temppelin alueella, kun jotkut rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät kiskoivat ylimääräisiä voittoja. Muuten Jeesus vältti väkivaltaa viimeiseen asti. Hän jopa kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään ja asiaansa miekalla, kun häntä tultiin pääsiäisenä vangitsemaan.
Profeetta Muhammad taas oli uskonnonperustajana hyvin väkivaltainen hahmo. Hän oli rosvopäällikkö, sotapäällikkö, moninkertainen raiskaaja, orjanomistaja ja orjakauppias. Hänellä oli myös lukuisia vaimoja ja seksiorjia. Lisäksi hän pani erästä yhdeksänvuotiasta tyttöä. Hän myös kerran lupasi eräälle viholliselleen armahduksen, mutta petollisesti sitten murhasi armahtamansa miehen. Profeetta Muhammad myös arvosti sellaista periaatetta, että vihollisen kanssa ei ikinä solmita rauhaa, vaan sodan mennessä muslimien kannalta huonosti voidaan allekirjoittaa rauhansopimus, joka muslimien kannalta on kuitenkin vain väliaikainen aselepo, ja myöhemmin uusin voimin jatketaan sitten sotaa. Myöskin hän oli sitä mieltä, että islamista luopuminen on kuolemantuomion ansaitseva teko.
Profeetta Muhammadin kuoltua hänen seuraajansa muslimit hänen opetustensa mukaan sitten lähtivät miekalla alistamaan maailmaa muslimien vallan alle. Islamin mukaan kristityt, juutalaiset ja zarathustralaiset ovat "kirjan kansaa", minkä perusteella näitä ei saa fyysisesti tuhota, jos nämä alistuvat muslimien vallan alle poljetuksi alaluokaksi. Valloittamillaan alueilla "kirjan kansoihin" kuuluvat joutuivat maksamaan raskasta henkiveroa, mikä sai aikaa myöten monet kääntymään islamiin. Hinduihin, buddhalaisiin, luonnonuskontojen kannattajiin ja ateisteihin islam taas on profeetta Muhammadin neuvojen mukaan suhtautunut siten, että näillä ei oikeastaan ole oikeuksia, ei välttämättä edes oikeutta elää.
Toki kristitytkin voivat syyllistyä ja historian kuluessa monet ovatkin syyllistyneet väkivaltaiseen perseilyyn ja perustelleet sitä usein uskonnolla, mutta kristityt eivät kuitenkaan ole voineet eivätkä voi perustella sitä herransa Jeesuksen Kristuksen esimerkillä tai opetuksilla.
Siinä on yksi ero kristinuskon ja islamin välillä.
Julkisen toimintansa ajan Jeesus ei syyllistynyt väkivaltaan asiansa puolesta muuten kuin sen yhden ainoan kerran, kun hän riehui ilman teräaseita ja väkivaltaan valmiita tukijoukkoja temppelin alueella, kun jotkut rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät kiskoivat ylimääräisiä voittoja. Muuten Jeesus vältti väkivaltaa viimeiseen asti. Hän jopa kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään ja asiaansa miekalla, kun häntä tultiin pääsiäisenä vangitsemaan.
Profeetta Muhammad taas oli uskonnonperustajana hyvin väkivaltainen hahmo. Hän oli rosvopäällikkö, sotapäällikkö, moninkertainen raiskaaja, orjanomistaja ja orjakauppias. Hänellä oli myös lukuisia vaimoja ja seksiorjia. Lisäksi hän pani erästä yhdeksänvuotiasta tyttöä. Hän myös kerran lupasi eräälle viholliselleen armahduksen, mutta petollisesti sitten murhasi armahtamansa miehen. Profeetta Muhammad myös arvosti sellaista periaatetta, että vihollisen kanssa ei ikinä solmita rauhaa, vaan sodan mennessä muslimien kannalta huonosti voidaan allekirjoittaa rauhansopimus, joka muslimien kannalta on kuitenkin vain väliaikainen aselepo, ja myöhemmin uusin voimin jatketaan sitten sotaa. Myöskin hän oli sitä mieltä, että islamista luopuminen on kuolemantuomion ansaitseva teko.
Profeetta Muhammadin kuoltua hänen seuraajansa muslimit hänen opetustensa mukaan sitten lähtivät miekalla alistamaan maailmaa muslimien vallan alle. Islamin mukaan kristityt, juutalaiset ja zarathustralaiset ovat "kirjan kansaa", minkä perusteella näitä ei saa fyysisesti tuhota, jos nämä alistuvat muslimien vallan alle poljetuksi alaluokaksi. Valloittamillaan alueilla "kirjan kansoihin" kuuluvat joutuivat maksamaan raskasta henkiveroa, mikä sai aikaa myöten monet kääntymään islamiin. Hinduihin, buddhalaisiin, luonnonuskontojen kannattajiin ja ateisteihin islam taas on profeetta Muhammadin neuvojen mukaan suhtautunut siten, että näillä ei oikeastaan ole oikeuksia, ei välttämättä edes oikeutta elää.
Toki kristitytkin voivat syyllistyä ja historian kuluessa monet ovatkin syyllistyneet väkivaltaiseen perseilyyn ja perustelleet sitä usein uskonnolla, mutta kristityt eivät kuitenkaan ole voineet eivätkä voi perustella sitä herransa Jeesuksen Kristuksen esimerkillä tai opetuksilla.
Siinä on yksi ero kristinuskon ja islamin välillä.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Ikäviä oireita, joista en sitten enempää kerrokaan
Minullapa oli "ylimääräisiä" fyysisiä vaivoja tässä äskettäin. En kerro, millaisia ne olivat. Asian vuoksi kävin laboratoriokokeissakin. Tulokset niistä olivat kuitenkin kaikki negatiivisia. Tässä vaiheessa oireet olivat menneet jo "tauolle". Käskivät tilata lääkäriajan, jos vaivat kuitenkin viikonlopun jälkeen edelleen jatkuisivat.
Oireet olivat olleet kovin inhottavanlaisia. Kun ne vielä olivat tuoreessa muistissa, niin olin hyvin onnellinen niiden poissaolosta. Päätinkin olla vastedes kiitollinen jäljellä olevasta terveydestäni. Jäljellä olevasta, sillä nautin pysyviin vaivoihini kuutta eri lääkettä joka ikinen päivä sisäisesti ja yhtä ulkoisesti.
Tänään ollessani tulossa päivän reissuiltani, oireet pysyivät edelleen poissa, kun raahustin kohti kurjaa mökkirähjääni. Näyttää siltä, että ne ovat lähteneet tyystin. Menneet jonnekin. Toivottavasti samaan paikkaan kuin sukat ja kuulakärkikynät. Noh, jos ne ikinä enää minään vuonna palaavat, niin menen kysymään niistä ensin lääkäriltä...
Oireet olivat olleet kovin inhottavanlaisia. Kun ne vielä olivat tuoreessa muistissa, niin olin hyvin onnellinen niiden poissaolosta. Päätinkin olla vastedes kiitollinen jäljellä olevasta terveydestäni. Jäljellä olevasta, sillä nautin pysyviin vaivoihini kuutta eri lääkettä joka ikinen päivä sisäisesti ja yhtä ulkoisesti.
Tänään ollessani tulossa päivän reissuiltani, oireet pysyivät edelleen poissa, kun raahustin kohti kurjaa mökkirähjääni. Näyttää siltä, että ne ovat lähteneet tyystin. Menneet jonnekin. Toivottavasti samaan paikkaan kuin sukat ja kuulakärkikynät. Noh, jos ne ikinä enää minään vuonna palaavat, niin menen kysymään niistä ensin lääkäriltä...
torstai 23. tammikuuta 2014
Nörtillinen orgasmi joka ei pitkälle kantanut
Olin aikaisemmin kirjoittanut ennen vanhaan pelaamastani Windowsille tehdystä vuoropohjaisesta sotastrategiapelistä The Operational Art of Warista (TOAW). Melko äskettäin eräs vanha yhdistystuttuni, josta käytän nimitystä cylon, oli tuonut minulle tyttäreltään saamansa ikivanhan kannettavan laitettavaksi. Koska kone oli alun perin suunniteltu Windows XP:llä käytettäväksi, me päätimme, että minä asennan siihen tilalle jonkin Linuxin levitysversion. Microsoftin tuki Windows XP:llehän loppuu aivan kohta 8. huhtikuuta, joten oli oikeastaan pakko jo alkaa ajatella tulevaisuutta.
Maanantaina sitten kävin läpi erilaisia Linuxin levitysversioita, ja joku harva niistä vain näytti sopivan tähän vanhaan koneenromuun. Sain sitten päähäni asentaa koneeseen TOAW:n kokeillakseni, toimiiko se siinä. Ja se toimi. Olin unohtanut jonkin verran pelimekaniikasta, mutta sain hyvin testattua pelin toimivuuden koneessa. Olin erittäin onnellinen. Oli kuin olisin kirjaimellisesti erehtymätöntä Jumalan sanaa ihmetellyt päivin ja öin.
Tänään soitin yhdistystutulleni ja ensi töikseni ilmoitin pitäväni hänen koneensa virkistyksellisistä syistä. Saman tien päätin kuitenkin kuunnella kohtuuden ääntä ja sanoin hänelle, että asennan siihen kohta valitsemani Linuxin levitysversion.
Itku lyhyestä ilosta.
...
PS 18.6.2015: Voit myös halutessasi käydä lukemassa puolitoista vuotta tuoreemman samaa aiheetta liippaavan blogimerkintäni Windows XP asennettu PC-tietokoneeseen vuonna 2015!.
Maanantaina sitten kävin läpi erilaisia Linuxin levitysversioita, ja joku harva niistä vain näytti sopivan tähän vanhaan koneenromuun. Sain sitten päähäni asentaa koneeseen TOAW:n kokeillakseni, toimiiko se siinä. Ja se toimi. Olin unohtanut jonkin verran pelimekaniikasta, mutta sain hyvin testattua pelin toimivuuden koneessa. Olin erittäin onnellinen. Oli kuin olisin kirjaimellisesti erehtymätöntä Jumalan sanaa ihmetellyt päivin ja öin.
Tänään soitin yhdistystutulleni ja ensi töikseni ilmoitin pitäväni hänen koneensa virkistyksellisistä syistä. Saman tien päätin kuitenkin kuunnella kohtuuden ääntä ja sanoin hänelle, että asennan siihen kohta valitsemani Linuxin levitysversion.
Itku lyhyestä ilosta.
...
PS 18.6.2015: Voit myös halutessasi käydä lukemassa puolitoista vuotta tuoreemman samaa aiheetta liippaavan blogimerkintäni Windows XP asennettu PC-tietokoneeseen vuonna 2015!.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Natsien homouhrien muistomerkki paljastettiin Israelissa
Itse en kannata sen enempää homoseksuaalien oikeutta
avioliittoon kuin oikeutta adoptioonkaan. Kannatan heteronormatiivista yhteiskuntaa. Silti kannatan homoseksuaalien jonkinlaista ihmisarvoista kohtelua.
Perjantaina 10.1. natsien homouhrien muistomerkki paljastettiin Israelissa Tel Avivissa. Tilaisuuteen osallistui Saksan lähettiläs. Natsi-Saksan salainen poliisi Gestapo pidätti aikoinaan arviolta 100.000 miestä homoudesta epäiltyinä ja lähetti tuhansia keskitysleireille.
Kaupungin homoyhteisön jäseniä kerääntyi tilaisuuteen katsomaan kivimonumenttia, jonka taiteellisena innoituksena on ollut vaaleanpunainen kolmio – keskitysleirien homojen vankitunnus.
"Euroopan juutalaisten hävittämisen lisäksi natsit syyllistyivät moniin hirveyksiin, pyrkiessään tuhoamaan kaikki erilaisina pidetyt", sanoi puheessaan Tel Avivin pormestari Ron Huldai.
"Tämä monumentti muistuttaa meitä kaikkia, miten tärkeää meidän on kunnioittaa jokaista ihmistä."
Israel on maailmanmitassa erittäin avomielinen maa suhtautumisessaan homoseksuaalien oikeuksiin. Homoseksuaalien oikeuksilla tarkoitan sitä, että Israelissa ihminen saa olla avoimesti homoseksuaali ja olla seksuaalisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa ilman että julkisen vallan taholta asetetaan mitään pakotteita asian suhteen. Tämä huolimatta Jerusalemin osittain kiihkojuutalaisesta väestöstä.
Minusta olisi hienoa, jos islamilaiset maat suhtautuisivat homoseksuaaleihin samalla tavalla kuin Israel.
Lisäksi Jussi Halla-ahokin on siionisti.
Perjantaina 10.1. natsien homouhrien muistomerkki paljastettiin Israelissa Tel Avivissa. Tilaisuuteen osallistui Saksan lähettiläs. Natsi-Saksan salainen poliisi Gestapo pidätti aikoinaan arviolta 100.000 miestä homoudesta epäiltyinä ja lähetti tuhansia keskitysleireille.
Kaupungin homoyhteisön jäseniä kerääntyi tilaisuuteen katsomaan kivimonumenttia, jonka taiteellisena innoituksena on ollut vaaleanpunainen kolmio – keskitysleirien homojen vankitunnus.
"Euroopan juutalaisten hävittämisen lisäksi natsit syyllistyivät moniin hirveyksiin, pyrkiessään tuhoamaan kaikki erilaisina pidetyt", sanoi puheessaan Tel Avivin pormestari Ron Huldai.
"Tämä monumentti muistuttaa meitä kaikkia, miten tärkeää meidän on kunnioittaa jokaista ihmistä."
Israel on maailmanmitassa erittäin avomielinen maa suhtautumisessaan homoseksuaalien oikeuksiin. Homoseksuaalien oikeuksilla tarkoitan sitä, että Israelissa ihminen saa olla avoimesti homoseksuaali ja olla seksuaalisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa ilman että julkisen vallan taholta asetetaan mitään pakotteita asian suhteen. Tämä huolimatta Jerusalemin osittain kiihkojuutalaisesta väestöstä.
Minusta olisi hienoa, jos islamilaiset maat suhtautuisivat homoseksuaaleihin samalla tavalla kuin Israel.
Lisäksi Jussi Halla-ahokin on siionisti.
lauantai 18. tammikuuta 2014
Molempi parempi: ruotsalainen vai venäläinen Suomi
Luonnostelin tuossa jokunen päivä sitten listausta siitä, mitä hyötyä ja
haittaa Suomelle ja suomalaisille oli tai olisi ollut Ruotsin tai
Venäjän valtapiiriin kuulumisesta. Seuraavassa muutama raapustelu
aiheeseen liittyen:
Ruotsin yhteydessä olemisen etuja:
Ruotsin yhteydessä olemisen haittoja:
Venäjän yhteydessä olemisen etuja:
Venäjän yhteydessä olemisen haittoja:
Tässä täytyy lopuksi muistaa vielä sellainenkin, että jos ajatellaan Suomella sitä kokonaisuutta, joka käsitti alueet jotka kuuluivat Suomeen vuonna 1939, niin Venäjä oli suuria osia tästä alueesta pitänyt hallussaan pitkiä aikoja. Tästäkin syystä on pätevää sanoa, että jos Suomi on ruotsalainen, niin kyllä se on venäläinenkin. Ja Intia on brittiläinen ja Indonesia hollantilainen.
Ruotsin yhteydessä olemisen etuja:
- Suomessa ei ollut ikinä maaorjuutta toisin kuin olisi käynyt saksalaisten tai Venäjän alaisuudessa ennen 1800-lukua.
- Suomi sai Ruotsin kautta länsimaiset laitokset.
Ruotsin yhteydessä olemisen haittoja:
- Ruotsi käytti Suomea ja suomalaisia hyväkseen ja rikkaudet virtasivat Suomesta emämaahan. Myöskin suomalaisia sotilaita kuoli sodissa mittaamattoman paljon välillä.
- Ruotsi yritti nutistaa suomalaiset ja tehdä Suomesta ruotsalaisen. Monet ruotsalaiset mahtimiehet halveksivat tavallisia suomalaisia. Ja ilmeisesti aika monet talonpojatkin. Suomi oli vaarassa Ruotsin alaisuudessa kokonaan menettää itsensä.
Venäjän yhteydessä olemisen etuja:
- Venäjä teki Suomesta autonomisen suuriruhtinaskunnan, ja täten Suomesta tuli kansakunta. Enimmäkseen venäläiset eivät yrittäneet nutistaa suuriruhtinaskunta-Suomea ja suomalaisia. Suomeen ei edes ulotettu maaorjuutta. Nutistamisyritykset alkoivat vasta 1800-luvun lopussa, kun Venäjän valtakunnan käytäntöjä haluttiin valtaapitävien toimesta yhdenmukaistaa.
Venäjän yhteydessä olemisen haittoja:
- Jos Suomesta olisi tullut osa Venäjää ennen 1800-lukua, Suomeen olisi luultavasti ulotettu maaorjuus, ja Suomea ei olisi nostettu Venäjän toimesta kansakunnaksi. Aleksanteri I oli aivan oma tapauksensa, ja häntä edeltäneet Venäjän keisarit eivät olisi olleet niin hyvämielisiä Suomelle.
- Jos venäläiset olisivat miehittäneet Suomen alueen keskiajalla Ruotsin sijaan tai vaikka keskiajan lopulla, Suomesta olisi tullut ortodoksista uskoa tunnustava alue, ja Suomesta olisi tullut yhä enemmän venäläinen.
- Suomi yritettiin vuodesta 1899 mukauttaa Venäjän keisarikunnan kiinteäksi osaksi ja venäjän kieltä yritettiin saada Suomessa viralliseksi kieleksi.
Tässä täytyy lopuksi muistaa vielä sellainenkin, että jos ajatellaan Suomella sitä kokonaisuutta, joka käsitti alueet jotka kuuluivat Suomeen vuonna 1939, niin Venäjä oli suuria osia tästä alueesta pitänyt hallussaan pitkiä aikoja. Tästäkin syystä on pätevää sanoa, että jos Suomi on ruotsalainen, niin kyllä se on venäläinenkin. Ja Intia on brittiläinen ja Indonesia hollantilainen.
torstai 16. tammikuuta 2014
Kävin uudestaan kirkossa
Tulipa käytyä uudestaan kirkossa. Kyseessä on epätavallinen kirkko. Ne lukijat jotka ovat lukeneet aikaisempia blogimerkintöjäni tietävät kyllä mistä on kyse, joten en rupea tässä ketään asiasta valistamaan.
Tilaisuuden eli rukous/rakentumispiirin olisi tullut alkaa klo 18.30. En halunnut tällä kertaa kulkea kahdella bussilla. Halusin kuitenkin olla paikalla mieluummin liian aikaisin kuin myöhässä. Siksi lähdin varhain liikkeelle. Jo n. klo 17.21 astuin paikalle porhaltaneeseen 363A-bussiin. Ikävä kyllä bussi ehti perille eli Askistoon jo klo 17.29. Seurakuntasalissa ei tietenkään näkynyt valoja, mutta sitä en ollut odottanutkaan. En jäänyt kirkon kohdalla pois vaan annoin bussin kulkea jonkin verran pitemmälle ennen kuin jäin kyydistä.
Astelin sitten rauhalliseen tahtiin takaisinpäin kohti kirkkoa. Kävely kesti kymmenisen minuuttia. Kirkko ei ollut vieläkään auki. Lähdin sitten pitemmälle kävelyretkelle lähimaastoon. Tässä voisi vielä huomauttaa siitä, että pakkasta oli juuri ja juuri siedettävässä määrin. Palasin lopulta takaisin kirkolle. Kirkko ei ollut vielä auki. Menin sitten jonkin matkan päähän maleksimaan. Varpaissa alkoi pakkanen jo tuntua. Tarpeeksi kauan odotettuani kävelin taas kirkolle. Se ei ollut vieläkään auki. Länsi-Vantaan vapaaseurakunnalla olisi selvästi opittavaa Roomalais-katolisen kirkon käytännöistä.
Kymmenen yli kuudelta rupesin piristymään, koska ajattelin, että kyllähän kirkko kohta avautuu. Jonkin ajan päästä rupesin hermostumaan, kun kirkko ei avautunut vieläkään. Kun oli kello oli jo lähempänä virallista alkamisajankohtaa, rupesin taas piristymään. Seuraavaksi katsoin kännykästäni bussien lähtöaikoja, sillä kirkko ei auennut vieläkään. Kello oli pian jo puoli seitsemän eikä kirkko ollut auki. Suunnittelin jo matkaa kotiin. Pian paikalle porhalsivat kuitenkin itse äijä eli tilaisuuden pitäjä ja hänen vaimonsa.
Pääsin sisälle lämpimään. Jostain syystä en kuitenkaan joutunut kirkumaan äänihuuliani hajalle lämmön palatessa varpaisiini. Ne lämpenivät hellävaraisesti ja mukavalla tyylillä.
Minä ja pariskunta asetuimme etusalin pöydän ääreen. Odottelimme jonkin aikaa lisäväen saapumista. Lopulta jouduimme päättelemään, että ilmeisesti pakkanen on pelästyttänyt ihmiset tulemasta. Käytiin sitten läpi kolmeen pekkaan äijän valitsemia Uuden testamentin kohtia ja keskusteltiin niistä. En jostain syystä ollut ottanut omaa Raamattuani mukaani, mutta äijä haki minulle lainaksi yhden seurakunnan Raamatuista. Itse en oikein nyt osannut lausua painavia lausuntoja käsiteltävistä Uuden testamentin kohdista.
Löysin yhden syyn lisää omistaa tablettitietokone, sillä nyt olisi ollut semmoisella mukava laittaa muistiin syntyneitä vaikutelmia ja minussa heränneitä ajatuksia. Sen verran huonosti muistan niitä nyt, että tämä blogimerkintäni on siitä syystä enemmänkin keskustelua aidanseipäistä kuin aidasta. Mainitsin heränneen tabletin tarpeeni keskustelutovereilleni.
Mietin siinä pöydän ääressä mm. toimivien ja vähemmän toimivien rukousten eroa.
Pitäisi kyllä olla useampia syitä tabletin ostamiselle ennen kuin sellaiseen ryhtyy. "Ylimääräistä" rahaa kun minulla kuitenkin on rajallisesti, vaikka aina kehuskelenkin ihmisille hirvittävän korkealla elintasollani. Kaikki on suhteellista.
Juteltiin siinä sitten laajemminkin asioista ja kerroin jotain itsestänikin.
Isompi pikkuveljeni soitti minulle jossain vaiheessa. Huomasin sen, koska en ollut laittanut kännykkääni äänettömälle, koska kyseessä ei ollut läheskään normaali seurakunnallinen jumalanpalvelustilanne. Veli ilmoitti tarvitsevansa jotain verkkokellaristani. Keskustelutoverini kertoivat minulle tässä kohden, että voisivat viedä minut kotiini. Sovin veljeni kanssa, että hän voi saapua paikan päälle puoli yhdeksältä.
Puhelun jälkeen juteltiin vielä jonkin aikaa niitä näitä. Sitten minua lähdettiin viemään kotiini. Astuin kotitaloni ulko-ovelle juuri ennen klo kahdeksaa.
Jos ja kun jatkossa torstaisin, kun seurakunnassa on tällainen tai muunlainen ryhmä, tulen menemään kirkolle joko kahdella bussilla tai sitten yhdellä, mutta myöhässä. Ja kun pakkanen lauhtuu jossain vaiheessa, niin ehkäpä tulen taittamaan sitten suuren osan matkasta kävellen.
Tilaisuuden eli rukous/rakentumispiirin olisi tullut alkaa klo 18.30. En halunnut tällä kertaa kulkea kahdella bussilla. Halusin kuitenkin olla paikalla mieluummin liian aikaisin kuin myöhässä. Siksi lähdin varhain liikkeelle. Jo n. klo 17.21 astuin paikalle porhaltaneeseen 363A-bussiin. Ikävä kyllä bussi ehti perille eli Askistoon jo klo 17.29. Seurakuntasalissa ei tietenkään näkynyt valoja, mutta sitä en ollut odottanutkaan. En jäänyt kirkon kohdalla pois vaan annoin bussin kulkea jonkin verran pitemmälle ennen kuin jäin kyydistä.
Astelin sitten rauhalliseen tahtiin takaisinpäin kohti kirkkoa. Kävely kesti kymmenisen minuuttia. Kirkko ei ollut vieläkään auki. Lähdin sitten pitemmälle kävelyretkelle lähimaastoon. Tässä voisi vielä huomauttaa siitä, että pakkasta oli juuri ja juuri siedettävässä määrin. Palasin lopulta takaisin kirkolle. Kirkko ei ollut vielä auki. Menin sitten jonkin matkan päähän maleksimaan. Varpaissa alkoi pakkanen jo tuntua. Tarpeeksi kauan odotettuani kävelin taas kirkolle. Se ei ollut vieläkään auki. Länsi-Vantaan vapaaseurakunnalla olisi selvästi opittavaa Roomalais-katolisen kirkon käytännöistä.
Kymmenen yli kuudelta rupesin piristymään, koska ajattelin, että kyllähän kirkko kohta avautuu. Jonkin ajan päästä rupesin hermostumaan, kun kirkko ei avautunut vieläkään. Kun oli kello oli jo lähempänä virallista alkamisajankohtaa, rupesin taas piristymään. Seuraavaksi katsoin kännykästäni bussien lähtöaikoja, sillä kirkko ei auennut vieläkään. Kello oli pian jo puoli seitsemän eikä kirkko ollut auki. Suunnittelin jo matkaa kotiin. Pian paikalle porhalsivat kuitenkin itse äijä eli tilaisuuden pitäjä ja hänen vaimonsa.
Pääsin sisälle lämpimään. Jostain syystä en kuitenkaan joutunut kirkumaan äänihuuliani hajalle lämmön palatessa varpaisiini. Ne lämpenivät hellävaraisesti ja mukavalla tyylillä.
Minä ja pariskunta asetuimme etusalin pöydän ääreen. Odottelimme jonkin aikaa lisäväen saapumista. Lopulta jouduimme päättelemään, että ilmeisesti pakkanen on pelästyttänyt ihmiset tulemasta. Käytiin sitten läpi kolmeen pekkaan äijän valitsemia Uuden testamentin kohtia ja keskusteltiin niistä. En jostain syystä ollut ottanut omaa Raamattuani mukaani, mutta äijä haki minulle lainaksi yhden seurakunnan Raamatuista. Itse en oikein nyt osannut lausua painavia lausuntoja käsiteltävistä Uuden testamentin kohdista.
Löysin yhden syyn lisää omistaa tablettitietokone, sillä nyt olisi ollut semmoisella mukava laittaa muistiin syntyneitä vaikutelmia ja minussa heränneitä ajatuksia. Sen verran huonosti muistan niitä nyt, että tämä blogimerkintäni on siitä syystä enemmänkin keskustelua aidanseipäistä kuin aidasta. Mainitsin heränneen tabletin tarpeeni keskustelutovereilleni.
Mietin siinä pöydän ääressä mm. toimivien ja vähemmän toimivien rukousten eroa.
Pitäisi kyllä olla useampia syitä tabletin ostamiselle ennen kuin sellaiseen ryhtyy. "Ylimääräistä" rahaa kun minulla kuitenkin on rajallisesti, vaikka aina kehuskelenkin ihmisille hirvittävän korkealla elintasollani. Kaikki on suhteellista.
Juteltiin siinä sitten laajemminkin asioista ja kerroin jotain itsestänikin.
Isompi pikkuveljeni soitti minulle jossain vaiheessa. Huomasin sen, koska en ollut laittanut kännykkääni äänettömälle, koska kyseessä ei ollut läheskään normaali seurakunnallinen jumalanpalvelustilanne. Veli ilmoitti tarvitsevansa jotain verkkokellaristani. Keskustelutoverini kertoivat minulle tässä kohden, että voisivat viedä minut kotiini. Sovin veljeni kanssa, että hän voi saapua paikan päälle puoli yhdeksältä.
Puhelun jälkeen juteltiin vielä jonkin aikaa niitä näitä. Sitten minua lähdettiin viemään kotiini. Astuin kotitaloni ulko-ovelle juuri ennen klo kahdeksaa.
Jos ja kun jatkossa torstaisin, kun seurakunnassa on tällainen tai muunlainen ryhmä, tulen menemään kirkolle joko kahdella bussilla tai sitten yhdellä, mutta myöhässä. Ja kun pakkanen lauhtuu jossain vaiheessa, niin ehkäpä tulen taittamaan sitten suuren osan matkasta kävellen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)