Olin vuonna 2018 julkaissut tässä blogissani merkinnän, jossa esittelin Supernatural -tv-sarjan. Jos kiinnostaa, niin tuota esitystäni täydentää vuotta myöhemmin kirjoittamani runo Vastuu painaa.
Sanoin tuossa blogimerkinnässäni:
Eihän se mikään Babylon 5 ole, mutta siinä on hyviä arvoja ja sitä paitsi olen kasvanut sen parissa sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti suuren osan aikuisiästäni.
Myöskin olen tavannut sanoa, että kaiken tietoni enkeleistä olen saanut sarjasta.
Nyt Supernatural on ohitse.
17.1.2021 näytettiin Suomen televisiossa toiseksi viimeinen sarjan jakso. Se oli rakennettu siten, että se olisi sopinut hyvin vaikka viimeiseksi jaksoksi.
Pidin siitä, miten sarjan eeppinen kudelma saatettiin siinä suurin piirtein päätökseen. Olin tyytyväinen.
Sen jälkeen tuli vielä yksi jakso viikkoa myöhemmin 24.1.2021. Ennen sitä näytettiin televisiossa erikoisjakso, jossa sarjan näyttelijät ja tekijät saivat puheenvuoron. Kaikkea ja kaikkia sarjassa kehuttiin. Jonkin verran liikutuinkin jaksoa katsoessani.
Erikoisjakson jälkeen näytettiin sitten, lopulta, viimeinen jakso. Se oli käsittämättömän liikuttava. Minulle hieman epätavallista, mutta rupesin kyynelehtimään sitä katsoessani. Jakso oli rakennettu juuri oikealla tavalla. Siinä myös soi yksi lempikappaleistani eli Dire Straits -yhtyeen kappale Brothers in Arms. Jaksossa luonnollisesti soitettiin myös sarjan "epävirallinen" tunnuskappale, Kansas-yhtyeen ikivihreä Carry on Wayward Son. Jakso oli myös nimetty kivasti. Tähän sopisi hymiö, mutta en käytä sellaisia asiatekstissä.
Itkin vielä mentyäni koisimaan.
Supernaturalissa kaiken muun ohella käsiteltiin Kaikkivaltiasta Jumalaa, maailmankaikkeuden luojaa, hieman erikoisella tavalla.
Sarjassa veljekset taistelivat kaikkia ihmisten elämää, henkeä ja hyvinvointia uhkaavia tahoja vastaan, olivat nämä sitten demoneita, vampyyreitä, ihmissusia tai enkeleitä.
Ensimmäisten tuotantokausien jälkeen sarja ponnisti yhä eeppisempiin korkeuksiin.
Naurettavinta sarjassa oli se, että käsikirjoittajien mielikuvituksen ehtyessä sarjaan otettiin mukaan jopa Grimmin sadut.
Mutta siitäkin sarja ponnisti vielä eteenpäin ja saatiin koottua sarjalle hyvät lopputarinat.
Mainitsemassani Babylon 5 -scifisarjassa oli sarjan juonen olennaisimmat asiat lyöty lukkoon jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjan jaksoista oli kuvattu. Samaa ei voi sanoa Supernaturalista. Babylon 5:ttä tehtiin viiden vuoden ajan. Supernaturalia jopa viidentoista vuoden ajan, ja sarjan juoni kursittiin kokoon sarjaa tehdessä.
Olen kuitenkin tyytyväinen.
Toinen tärkeällä sijalla sarjassa ollut teema oli perhe. Jos ei oteta huomioon sitä, että kyseessä on periyhdysvaltalaiset perhearvot, niin mukavasti sekin sopi tarinan kudelmaan. Ja sitä paitsi veljekset kyllä harjoittivat välillä avioliiton ulkopuolista seksiä, joten ei sarja ollut sataprosenttisen yhteensopiva edellisen Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen ajatusmaailman kanssa – tältäkään osin.
Sarja otti minusta turhan vakavasti Raamatun tarinat Aatamista ja Eevasta ja Kainista ja Abelista. Tämä on minusta sarjan toinen kauneusvirhe.
Mutta en silti voi valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti