Uskonnonvapaus

Natsit pyrkivät aikoinaan muokkaamaan kristinuskosta aivan toisenlaisen suolistamalla sen. He halveksivat kristinuskossa sitä mitä he nimittivät Nietzschen tapaan sen orjamoraaliksi ja sen taipumusta arvostaa myötätuntoa korkealle. Myöskään he eivät pitäneet kristinuskon juutalaisesta taustasta eivätkä siitä, mitä he pitivät vihamielisyytenä eläimiä kohtaan.

Adolf Hitler arvosteli islamia joissakin asioissa, mutta lämpimästi arvosti islamissa sen sotilaallista luonnetta. Islamia ja kansallissosialismia yhdistävät myös tahto valtaan ja juutalaisvastaisuus. Ne ovat molemmat vallantahtoisten ja väkivaltaa käyttämään valmiiden ihmisten oppeja.

Kristinuskon luonne on leppoisampi ja vähemmän psykopaattinen. Toki kristinuskon nimissä on historian kuluessa ehditty suorittaa paljon hirmutekoja ja tehdä paljon muutakin pahaa, mutta kristinuskon pyhät tekstit eli Raamattu voi ohjata ihmisiä kuitenkin parempaan käytökseen ja asenteeseen. Selitänpä tätä hieman. Vanha testamentti muodostaa kolme neljäsosaa Raamatusta. Kaiken muun ohella se sisältää runsaasti hirvittävän käytöksen ja toiminnan hyväksymistä, ja se ei ole kovin tervettä. Toisaalta Uusi testamentti on tässä suhteessa täysin toisenlainen: se ei sisällä kehotuksia väkivaltaan tai ihmisten huonoon kohteluun ja sen sanoma on rauhanomainen. Uuden testamentin keskushenkilö Jeesus Kristus oli jopa, kun häntä oltiin vangitsemassa, kieltänyt väkivallan käytön hänen puolustamisekseen. Vanha testamentti on juutalaisen uskon pyhä kirja, ja se on osa kristinuskon Raamattua historiallisista syistä, siksi että kristinusko syntyi juutalaisuudesta. Uuden testamentin tekstit olivat syntyneet kristinuskon myötä ensimmäisellä vuosisadalla jKr. (paitsi eräs teksti ehkä n. vuonna 100). Sen ajan jälkeen kristinuskon ja juutalaisuuden tiet ovat kulkeneet erossa toisistaan. Kristinuskolla on Uuden testamentin sisällön vuoksi, ja siksi että siihen ei sinänsä kuulu vanhatestamentillisten lakien ja tapojen noudattaminen, aina mahdollisuus olla melko inhimillinen. Toisaalta kuitenkin sen pyhään kirjaan kuuluu tuo Vanha testamenttikin, mikä hieman sekoittaa pakkaa...

Valtio ei voi olla maailmankatsomuksellisesti tunnustukseton. Mutta mielestäni pitäisi kuitenkin uskonnollisten yhdyskuntien olla erotettuja valtiosta ja julkisesta vallasta ylipäätään. Eron pitäisi olla niin opillinen, hallinnollinen kuin taloudellinen. Tämä periaate suojaisi niin uskonnottomia kuin uskovaisia ihmisiä ja niin uskonnollisia yhdyskuntia kuin valtiota.

Sellaisten uskontojen, jotka yllyttävät väkivaltaan sen puolustamiseksi tai levittämiseksi, tulisi olla kaikkien kiellettyjä. Toiseksi uskonnon ylläpitämisen lähinnä rahankeruun välineenä tulisi olla myös kiellettyä. Itse pitäisin kiellettyinä näillä perusteilla islamin, skientologian ja natsien perustaman "saksalaisen kristinuskon".

Juutalaisuus joskus sisältää kurjia elementtejä, mutta koska juutalaisuus ei harjoita lähetystyötä, olisin siksi kieltämättä sitä.

Shiialaisesta islamista kehittynyttä alaviittien uskontoa en vielä kieltäisi, koska se on luultavasti toisuskoisia kohtaan suvaitsevaisempi kuin standardi-islamit.

Kristinuskoa en menisi kokonaisuudessaan kieltämään, koska sille tärkein osa sen pyhää kirjaa on leppeä Uusi testamentti, mutta yksittäisten kirkkokuntien kieltäminenhän voisi joskus olla perusteltua.

Lisään lopuksi vielä yhden periaatteen: jotta uskonnollinen yhdyskunta olisi valtion taholta suvaittu, sen periaatteisiin tulisi kuulua sen, että uskonnon kannattajiin kuulumattomilla tulee olla oikeus arvostella, kritisoida ja pilkatakin sitä ja sen pyhiä arvoja.

...
PS. 18.7.2017: Julkaisinpa äskettäin eräänlaisen päivityksen tälle merkinnälle otsikolla Uskonnonvapaus ja virkakielto.